Nautakarelia Oy:n vasikoiden kasvutulokset ovat omistusjärjestelyjen ja vastuun selkeyttämisen myötä parantuneet ja yrityksen kannattavuus nousussa. Nyt yrityksessä suunnitellaan tuotannon laajentamista.
Viisi pohjoiskarjalaista viljelijäosakasta perustivat Nautakarelia osakeyhtiön kymmenen vuotta sitten, vuonna 2003. Vuosien kuluessa toisten osakkaiden intressit kuitenkin muuttuivat, joten pari vuotta sitten yhtiön pyörittämisvastuu siirtyi Jukka Mikkoselle ja hänen puolisolleen Outi Reinikainen-Mikkoselle. Viime kesäkuusta alkaen myös yrityksen omistus siirtyi kokonaan heille.
Nautakarelian tuotantorakennus sijaitsee Valtimon kunnassa ja Mikkosen Kelokoski-niminen maatila kilometrin päässä Nurmeksen kaupungin puolella.
Nautakarelia kasvattaa vuosittain 750–800 vasikkaa, jotka tulevat kasvattamoon Atrian sopimuksella maidontuotantotiloilta. Eläinten rotujakauma peilaa suoraan karjatiloja; ayrshireja ja hosteineja vaihtelevasti suunnilleen puoliksi ja liharoturisteytyksiä noin viisitoista prosenttia eläimistä.
Eläimiä vaihtuu navettaan suunnilleen joka toinen kuukausi. Vasikat tulevat kasvattamoon vähintään kymmenen vuorokauden ikäisinä, ja eläimet lähtevät loppukasvattamoon viimeistään noin puolen vuoden iässä.
Eläinten kasvaessa järjestetään karsinatilaa lähettämällä osa eläimistä jo noin neljän kuukauden ikäisinä jatkokasvatukseen. Ensimmäisenä poistuvat yleensä lehmävasikat ja sen lisäksi tarvittava määrä nopeimmin kasvaneita sonnivasikoita.
Yhteensä hieman alle tuhannen neliömetrin kokoinen tuotantorakennus jakaantuu väliseinillä selkeästi kolmeen eri ikäisten eläinten osastoon. Eläintilojen seinämiä kiertää lämmitysputkisto, joiden energia tulee rakennuksen pellettikeskuksesta.
Kätevästi osastojen vierellä sijaitsee rehustamohuone nestesäiliöineen. Vasikoiden juomarehussa käytettävä Valion Oulun meijerin huuhdemaito varastoidaan alkuperäisestä käytöstä poistetussa maitoauton säiliössä.
Hapanrehuun käytettävä AIV 2 plus -liuos ja Nukamel-rehutiiviste sekoitetaan vanhassa, 900 litran vetoisessa tilasäiliössä. Pikkuvasikat juovat rehua tuttiautomaateista kahden kuukauden ikäisiksi saakka.
Lisäksi kaikkien osastojen eläimet saavat granuloitua väkirehua vapaasti osastojen automaateista sekä hyvin sulavaa säilörehua.
”Baby-ryhmä”, esittelee Outi Reinikainen-Mikkonen pikkuvasikoiden osastoa.
Juuri kasvattamoon saapuneiden vasikoiden hoitaminen on hänen mielestään koko navetan haastavin tehtävä.
Kasvattamoon siirron jälkeen eläimiä valvotaan erityisen huolella työpäivän pituuteen katsomatta. Heti tulovaiheessa vasikat opettelevat juomatuteille ja hoitoalueen eri puolilla vaihteleviin lattiatasoihin.
Noin viikon kuluttua alkavat eri lypsykarjoista tulleiden eläinten bakteerikannat sekoittua ja yleensä tulee joitakin ongelmia.
Tarvittaessa vasikoita lääkitään antibiooteilla. Myös kipulääkitys on todettu hyväksi, koska esimerkiksi ripulin aiheuttamasta kivusta kärsivä vasikka vähentää juontiaan.
Suonensisäistä nesteytystä ei käytetä, mutta eläimiä nesteytetään tarvittaessa antamalla niille elektrolyyttijuomaa tuttipullolla tai letkulla.
Vasikat herätellään juomaan aamulla ja illalla, ja jokainen eläin tarkistetaan päivittäin.
Flunssat, korvatulehdukset tai ripuli hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Vasikoiden hoidot merkitään värikoodeilla eri puolille eläinten karvoitusta.
Punaisen merkin saavat hyvin juovat eläimet. Keltaista väriä Outi käyttää huomiovärinä vasikoille, jotka tarvitsevat hoitajan aikaa jonkin vaivan tai pelkän huonon voinnin vuoksi.
Nupoutuskoodi taas kirjoitetaan eläinten päähän. Noin viikon kuluttua navettaan tulosta eläinlääkäri rauhoittaa, puuduttaa ja nupouttaa vasikat antaa niille samalla kipu- ja loislääkityksen.
”Hoito vaatii vasikkasilmää”, Outi korostaa. Hänen taustansa tulee hevosten hoidosta, mutta myös vasikoihin hänellä on jo hyvä rutiini.
Suurten eläinten hoidossa korostuvat lähinnä hyvä säilörehu, kuivitus ja kunnollinen ilmastointi. Joskus harvoin niillä esiintyy myös keuhko- tai sorkkaongelmia.
Nautakarelian saa hyvää palautetta kasvutuloksista ja terveydestä. Vasikkakuolleisuus on Atrian laskelmien mukaan alle kaksi prosenttia.
Pelkät päivittäin toistuvat hoitorutiinit vievät aikaa yhdeltä henkilöltä noin kolme tuntia päivässä. Yleensä työt tehdään kuitenkin kahdestaan. Navetalle tullaan aamuisin seitsemän paikkeilla ja illalla viideltä. Ruokinta-aika voi vaihdella jonkin verran, mutta aamu- ja iltaruokinnan välillä on pidettävä vähintään kahdeksan tunnin väli.
Työaika vaihtelee suuresti myös eläinten iän mukaan, eikä esimerkiksi eläinten vaihtuessa päivän pituutta katsota. Eläinten vaihtuessa karsinat pestään, mutta ei desinfioida.
Pariskunnan työnjaossa Outi keskittyy eläimiin ja Jukka hoitaa kone- ja peltotyöt sekä navettojen pesut.
Lisäksi yhtiöllä on yksi osa-aikainen työntekijä, joka hoitaa lomitukset ja toimii kiireisinä aikoina työapuna.
Nautakarelian lisäksi Jukka Mikkonen ja Outi Reinikainen-Mikkonen pyörittävät Kelokoski-tilan toimintoja. Tämän Jukan kotitilan kylmäpihatossa on paikat noin sadalle loppukasvatusnaudalle, ja peltoja viljellään vuokramaineen yhteensä noin sata hehtaaria.
Nautakarelian näkymät ovat kasvutulosten myötä parantuneet. ”Kolmessa vuodessa on noustu nollatuloksesta selvästi plussan puolella”, Jukka kertoo.
A-tuottajat raportoi eläinten päiväkasvut siten, että vasikoiden kasvattamostalähtöpäivän painosta vähennetään oletettu syntymäpaino ja tulos jaetaan kasvatuspäivillä.
Päiväkasvulisää maksetaan sonnivasikoista 1000 gramman päiväkasvuun saakka.
Nautakarelian sonnivasikoiden keskimääräinen päiväkasvu nousi kolmessa vuodessa 900 grammasta nykyiseen 1 035 grammaan. Lehmävasikan päiväkasvu on pienempi, mutta kehitys saman suuntainen.
”Tavoitteen mukainen”, Jukka Mikkonen kertoo tyytyväisenä.
Kasvattamoyhtiön liikevaihto on noin 430 000 euroa. Kannattavuuden ja hoitajien saaman palkan ratkaisevat kuitenkin eläinten kasvutulokset.
Eläimet hinnoitellaan painon mukaan. Keskimääräinen kasvattamojen painokasvulisä on 50–60 euroa vasikalta. Nautakarelia kuittaa kasvulisää kuitenkin noin 90 euroa vasikalta, eli noin 30 euroa keskimääräistä enemmän. ”Esimerkiksi 800 vasikalta tämä merkitsee 24 000 euroa”, Jukka havainnollistaa.
Laajennusmahdollisuudet ovat mietintämyssyssä. Nautakarelian pikkuvasikoita juotetaan nyt vain yhdellä osastolla kerrallaan, mutta kaikilla kolmella osastolla on siihen valmiudet.
Mahdollinen laajentaminen tapahtuu varaamalla nykyinen rakennus kokonaan pikkuvasikoille, eli ”baby-osastoksi” ja rakentamalla uusi kasvattamo yli kolmen kuukauden ikäisille eläimille. Tällä järjestelyllä kapasiteetti 2,5–3-kertaistuisi jopa 2000 eläimeen vuodessa. Vasikoiden saatavuus on parantunut aikaisemmista vuosista ja yhtiölle aikaisemmin myönnettyä 600 suuren sonnin ympäristölupaa voidaan järjestelyssä hyödyntää.
”Käymme neuvotteluja ja lasketaan”, Jukka Mikkonen kuittaa keskustelun. Uskoa lihaeläinten kasvatukseen on. Työpalkkaa ja tulosta saadakseen on asiat kuitenkin tehtävä hyvin.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Utaretulehdus heikentää eläinten hyvinvointia ja aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Se on lypsylehmillä yleinen ja usein vakava sairaus.
Pikkuporsaiden kastraatiokivun lievittäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. Tehokas kivunlievitys paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä käyttäen on porsaiden hyvinvoinnille ja kehitykselle oleellisen tärkeää.
