Kasvukauden aikaisten toimenpiteiden suunnittelu ja ajoitus on tärkeää, jotta viljelyssä onnistutaan tavoitteiden mukaisesti. Vaihtelevat sääolot tekevät ajoittamisesta haastavaa.
Viljelytoimien ajoittaminen kalenterin perusteella ei yleensä käytännössä onnistu, koska sääolot vaikuttavat merkittävästi oikeaan ajoitukseen. Esimerkiksi aika kylvöstä tuleentumiseen saattaa vaihdella viikkoja eri vuosien välillä ja kesän lämpötilojen mukaan.
Lohkokohtaisten toimenpiteiden suunnittelu ja kalenterointi etukäteen on kuitenkin hyödyllistä, koska viljelytoimet ajoittuvat suhteessa toisiinsa yleensä samalla tavalla sään vaihteluista huolimatta.
Talven aikana laadittujen suunnitelmien toteuttaminen alkaa keväällä pintalannoituksilla ja kevätkylvöillä. Maan kosteus ohjaa pitkälti toimenpiteiden ajoitusta tässä vaiheessa kasvukautta.
Kevätkylvöisten kasvien kylvöajassa on enemmän joustoa kuin syyskylvöisillä. Jos kylvöaika venyy pitkälle suunnitellusta, kannattaa miettiä kylvettävän kasvilajin tai -lajikkeen korvaamista lyhyemmän kasvuajan vaihtoehdolla.
Monet viljelijät jakavat nykyään typpilannoituksen kahteen erään. Ensimmäisellä lannoituskerralla annetaan usein kaksi kolmasosaa koko suunnitellusta tarpeesta. Loput annetaan myöhemmin, kun on nähty, miten kasvusto lähtee liikkeelle ja miltä kesän sääolot näyttävät.
Jälkimmäisen annoksen tarpeen arvioimisessa ja ajoittamisessa on käytettävissä monenlaisia apuvälineitä, kuten käsikäyttöisiä tai traktoriin liitettäviä kasvustomittareita. Myös verkosta löytyvät kartta- ja satelliittipalvelut antavat tukea päätöksentekoon.
Useimmiten jälkimmäinen annos täytyy antaa jo korrenkasvuvaiheessa, jotta vältytään sadonmenetyksiltä. Kun kasvukauden alku ja kylvöpäivä ovat tiedossa, korrenkasvun alkamisen ajankohdan voi arvioida suhteellisen tarkasti kertyvän lämpösumman perusteella.
Alkukesän viileä sää siirtää korrenkasvun alkua kalenterissa eteenpäin. Samalla seuraavat kasvuvaiheet ja sitä mukaa muut kesän työt siirtyvät eteenpäin. Toimenpidekalenteria pitääkin päivittää sään mukaan.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
MTK:n vilja-asiamies Max Schulman istuu lukuisissa eurooppalaisissa maatalousalan neuvottelu- ja työryhmissä parantaakseen suomalaisten viljelijöiden toimintamahdollisuuksia ja työn kannattavuutta. Viljelijänä hän on samalla omalla asiallaan.
Vilja- ja öljykasvimarkkinoilla on ollut kovaa hintarallia viime vuosina. Kuluva vuosi näyttäisi hintojen osalta varsin vakaalta.
Riistaruualla saa lisätuloja, kunhan laatu on hyvä ja myynti- ja liiketoimintaosaamista löytyy. Alalla on kuitenkin riskinsä ja kasvu vaatii investointeja.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
