Maatalousyrityksen pyörittäminen yksin edellyttää taitavaa töiden järjestelyä ja luotettavaa työapua. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. 250 hehtaaria viljelevä Joni Heikkilä on pyrkinyt tietoisesti vähentämään työtaakkaansa.
Humppilassa luomu-emolehmätilaa pitävä Joni Heikkilä on vuonna 1920 perustetun sukutilan neljäs isäntä. Sukupolvenvaihdos tehtiin reilu kaksikymmentä vuotta sitten. Heikkilä on vuosien saatossa laajentanut tilaa huomattavasti. Nykyisin poikivia lehmiä on vajaa sata, viljelyalaa 250 hehtaaria. Tila toimii sopimustuottajana HK Foodsille. Karjan rehujen ohella Heikkilä tuottaa luomukauraa.
– Tosiasia on se, että jos haluaa keskimääräisen suomalaisen työntekijän palkan, tilakokoa on kasvatettava. Omalla kohdallani raja on nyt tullut vastaan, Joni Heikkilä toteaa.
49-vuotias yrittäjä on miettinyt, jaksaako hän tehdä töitä eläkeikään asti. Hän työskentelee vuodessa noin 3 000 tuntia, lomia liikenee kaksi viikon pätkää. Heikkilällä on puoliso ja 12-, 8- ja 5-vuotiaat lapset. Puolisolla on oma työura eikä hän ole mukana tilan toiminnassa.
– Puolisoni vastaa lasten- ja kodinhoidosta ja on pienimuotoisesti apuna poikima-aikana. Kesällä hän lähinnä tuo eväitä pellolle.
Suurimmaksi työn kuormittajaksi Heikkilä kokee byrokratian. Viljelykirjanpidon ja verotusasiat hän hoitaa itse ja vain tarkistuttaa asiantuntijalla. Laskut hän hyväksyy sähköisellä taloushallintojärjestelmällä.
– Byrokratia on muuttunut yhä raskaammaksi, ja luomutilan kirjanpitoon on tullut koko ajan lisää pieniä kiristyksiä, joita on kirjattava päivittäin. Ne vievät aikaa.
Heikkilä on etsinyt tietoisesti helpotuksia arkeensa muun muassa vähentämällä karjanhoitoon liittyvää työmäärää.
– Kun ennen jaoin heinän paalisilppurilla, nyt ruokin kokonaisilla paaleilla. Olen vähentänyt kuivitusta lisäämällä turpeenkäyttöä, hän mainitsee esimerkkeinä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Monen osakkaan maatilalla työhyvinvointia edistävät vastuun, päätöksenteon, käytännön töiden ja ajatusten jakaminen. Myös vapaapäiville löytyy sijainen.
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
