Eurooppalainen ylituotanto on romahduttanut myös suomalaisen perunan hinnan alle tuotantokustannusten. Siitä huolimatta ylijäämäperuna ei käy kaupaksi.
Perunan vientiongelmat Venäjälle alkoivat jo ennen Ukrainan kriisiä. Venäjä lopetti perunan ostamisen kesäkuussa 2013 ulkoa vetoamalla kasviterveysasioihin. Tällä hetkellä perunaa ei Venäjälle mene mistään EU-maasta.
Suomessa perunaa tuotetaan noin 600–700 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuotantomäärä on pitkään pysynyt samana, vaikka viljelyala on koko ajan pienentynyt. Keskisadot ovat kasvaneet.
Kulutus on keskimäärin 60 kiloa henkeä kohti vuodessa. Venäläinen sen sijaan syö perunaa 160 kiloa vuodessa. Meidän omakin kulutuksemme oli vielä 50 vuotta sitten 200 kiloa. Kasvumahdollisuuksia siis periaatteessa olisi.
”Ajatuksena on, että kotimaassa markkinoita voisi kasvattaa. Tilanne pitää ottaa haasteena”, Perunantutkimuslaitoksen johtaja Jussi Tuomisto toteaa.
”Peruna-alalta odotetaan nyt uusia tuotteita. Pitäisi korostaa myös sitä, kuinka monipuolinen raaka-aine peruna on”, Tuomisto sanoo.
Hän muistuttaa perunantuotannon ympäristöystävällisyydestä verrattuna kilpailijoihin, riisiin ja pastaan. Perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat niitä huomattavasti pienemmät. Yksi peruna-annos tarvitsee energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vettä peruna tarvitsee puolet pastan ja kolmasosan riisin vedenkulutuksesta. Maa-alaa riisiannoksen tuottaminen vaatii 4,5-kertaisesti perunaan verrattuna.
Elintarvikekäytön lisäksi perunalle etsitään lisämarkkinoita lääke- ja kemianteollisuudesta. Perunassa kun on monia hyödyllisiä komponentteja: glykoalkaloideja, proteiineja ja kuitua.
”Myös Kaukoidässä ja Afrikassa kiinnostus perunaan on kasvanut elintason kohoamisen myötä. Suomalaisella tautivapaalla siemenperunatuotannolla voisi olla runsaasti vientimahdollisuuksia – jos osaamme ne hyödyntää”, Tuomisto pohtii.
Elokuussa Kristiinankaupungissa järjestettiin kaksipäiväinen Potato Scandinavia -tapahtuma. Ensimmäinen päivä oli suunnattu viljelijöille, tarjolla oli tiukkaa ammattiasiaa lajike-esittelyineen ja nostonäytöksineen.
Toinen päivä oli suunnattu kuluttajille ja muille ruoka-alan ammattilaisille. Päivän ohjelmassa oli kokkikilpailua, Pop up-ravintoloita ja sadonkorjuujuhla.
”Haluamme lisätä kuluttajan perunatietoisuutta ja osoittaa kuluttajille koko perunaketju alkujalostuksesta kuluttajan lautaselle asti”, Tuomisto sanoo.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
Kantar Agrin tutkimuksen mukaan maatalouden rakennemuutos jatkuu, ja jatkavat tilat kehittävät toimintaansa aktiivisesti osaamisen, yhteistyön ja teknologian avulla. Menestys ei niinkään riipu tilan koosta vaan maatalousyrittäjän kyvystä sopeuttaa toimintamalli muuttuvaan ympäristöön.
Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa (SjT) testattiin loppukesästä työdroonin hyödyntämistä kasvinsuojeluruiskutuksessa. Kopterilla torjuttiin kesällä lehtilaikkutautia ja syksyllä nitistettiin rikkaruohopesäkkeitä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun yhdessä vilja-alan Grand Old Man Seppo Koivulan kanssa järjestimme viljamarkkinakoulutuksen 15 viljelijälle ja alan vaikuttajalle. Sepon kontakteilla pääsimme Chicagon viljapörssin sisimpään opiskelemaan markkinoiden toimintaa, riskienhallintaa ja kaupanteon pelisääntöjä. Amerikan oppeja täydennettiin vielä tutustumalla Britannian viljamarkkinoihin ja kansainvälisen viljakaupan organisaatioihin sekä Saksan tuottajaosuuskuntien toimintaan. Tuo koulutusharjoitus osui aikaan,…
Kasvinsuojeluruiskutus drooneilla on vielä tällä hetkellä Suomen ja EU:n lainsäädännön mukaan lentolevitystä, joka on kiellettyä ilman erityisen painavia perusteita. EU on kuitenkin jo lieventänyt kieltoa droonien osalta, ja parhaillaan laaditaan ohjeistusta riskien arviointiin.
Haikeudella kuuntelee juttuja, kuinka 1970-luvulla inflaatio oli niin korkealla tasolla, että velat nollaantuivat muutamassa vuodessa. Mitä enemmän otti lainaa, sitä kannattavampaa se oli, koska kohta ne olivat haihtuneet olemattomiin. Joskin se näissä jutuissa unohtuu, että velan korko oli tuolloin hirmuisen korkea ja lainaa oli vaikea saada. Vielä 1980-luvulla pankkilainan korko saattoi olla 17 % ja…
