Sokerijuurikkaan viljelyalaa on tarve kasvattaa peräti 30 prosenttia, jotta suomalainen sokerituotanto pystytään nostamaan 100 miljoonaan kiloon. Kotimarkkinoilla on tilaa, sillä sokerin omavaraisuusaste on alle puolet kulutuksesta.
Hyvin järjestelty logistiikka on yksi sokeriketjun tärkeä lenkki. Käyntikaudella tehdasalueella kurvailee 250 ajoneuvoyhdistelmää.
Suomen ainoalla juurikassokeritehtaalla Säkylässä on ollut täysi höyry päällä syyskuun lopusta asti. Tehdas nielee makeaa juurikasta 8 000 tonnin vuorokausivauhtia. Se tarkoittaa melkoista kuljetusrallia: päivittäin tehtaan tontilla liikkuu 250 ajoneuvoyhdistelmää.
Vuorokaudessa tuotetaan 1 200 tonnia sokeria edelleen jalostettavaksi ja pakattavaksi Porkkalan sokeripuhdistamolla. Neljännes sokerista menee kuluttajamyyntiin.
Tänä vuonna juurikasta viljeli noin 700 viljelijää kaikkiaan 11 600 hehtaarin alalla. ”Monin paikoin saatiin keskimääräistä parempi sato ja juurikaan sokeripitoisuus on tänä vuonna ennätysluokkaa”, maatalousjohtaja Tero Tanner Sucrokselta kertoo.
Viljelytekniikoiden kehittyminen on ollut huimaa, sillä 1970-luvulta tähän päivään satotasot ovat kaksinkertaistuneet. Satopotentiaalia on Tannerin mukaan edelleen olemassa peräti 70–80 tonnin hehtaarisatoihin.
Erno Toikan luotsaamalla tilalla Kokemäellä sokerijuurikasta on viljelty jo 36 vuotta. Tänä vuonna satoa korjattiin 35 hehtaarin alalta. ”Sato oli keskimääräisen hyvä, joskin juurikas kärsi meidän nurkilla kuivuudesta, mutta uskon, että yllämme tehtaan 44 tonnin keskisatoon tänä vuonna”, Toikka sanoo.
”Juurikkaan viljelijähintaan ei voi tällä hetkellä olla tyytyväinen”, sokerivaliokunnan jäsenenä istuva Toikka sanoo.
Jotta juurikkaan viljelyalaa saataisiin lisättyä ja uusia viljelijöitä remmiin, edellyttää se Toikan mukaan nykyistä parempaa tonnihintaa. Hinnannousu elvyttäisi pitkään jäissä olleita koneinvestointeja ja toisi sitä kautta alalle jatkuvuutta.
Hintajärjestelmässä EU-alueen markkinahinta voisi olla yksi suunnannäyttäjä. ”Kun hinta on hyvä, saisivat viljelijätkin siitä osuutensa. Mutta jonkinlainen perushintataso pitää varmistaa, sillä viljelyn tuotantopanokset ovat huomattavat”, Toikka sanoo.
Vastaanotto uudistui
Erno Toikan tilalla on sokerijuurikkaan viljelystä vuosikymmenten kokemus. Tänä vuonna sato oli hyvä, vaikka kuivuus sitä hieman verottikin.
Sucroksella on vahva usko sokerintuotannon tulevaisuuteen, sillä se on tänä vuonna investoinut merkittävästi Säkylän tehtaaseen. Sucros Oy:n toimitusjohtajan Matti Sipilän mukaan tavoitteena on kasvattaa juurikkaan viljelyalaa yli 14 000 hehtaarin.
”Jotta saadaan 100 000 tonnia valkosokeria, tarvitaan karkeasti noin 14 000 hehtaarin viljelyala. Viljelyalan kasvattaminen tähän määrään jo ensi vuonna saattaa olla liian raju tehtävä. Joka tapauksessa tavoitteena on saada selkeä viljelyalan kasvu jo ensi vuonna.”
Tuottajahintaneuvottelujen pitkittymisen takia tehdas ei ole kahtena viime vuotena päässyt tekemään laisinkaan viljelijöiden uushankintaa. Neuvottelujen päättymisen ja kylvöjen alkamisen väliin on jäänyt peliaikaa vain muutama viikko.
Molemmilla tahoilla on nyt yhteinen tahtotila siitä, että uusviljelijähankintaan pitää jäädä riittävästi aikaa. Sipilä toivoo, että alkukesällä aloitetut hintaneuvottelut saataisiin ripeästi päätökseen.
EU:n sokerikiintiöt poistuvat ensi syksynä. Sucroksen tavoite on lisätä sokerintuotantoa ja samalla lisätä kotimaisen sokerin markkinaosuutta.
”Jotta sokerintuotanto olisi Suomessa kannattavaa, pitää tehtaan toiminnan olla kilpailukykyinen. Tänä syksynä toteutetuilla investoinneilla olemme varautuneet tuotannon kasvattamiseen ja kustannustehokkuuden parantamiseen”, Sipilä kertoo.
Esimerkiksi koko vastaanottoalue on uudistettu. Aiemmin jurttikuormat purettiin vesitykillä, nyt kuormat kipataan 60 metriä pitkään suppiloon. Lisäksi pihalla on iso kenttä juurikkaan varastointia varten. Kuormien tyhjennys kestää vain muutamia minuutteja.
”Nyt juurikasta on välivarastossa pihalla ja voimme varautua siihen, että raaka-ainetta riittää tasaisesti vuorokauden jokaiseksi tunniksi eivätkä tehtaan tai kuljetusten häiriöt puurouduta koko toimintaa. Uudistuksen myötä kuljetukset ja purut käyvät aiempaa sutjakkaammin eivätkä autoilijat joudu jonottamaan purkua.”
Sokeritehtaan valvomon näytöiltä seurataan jurtin kulkua kippauksesta prosessiin.
Kiintiöt poistuvat
Monet tekijät vaikuttavat sokerin tulevaan hintaan EU:ssa. Niistä merkittävin on maailmanmarkkinahinta, joka vaikuttaa sekä tuontiin että vientiin EU-alueella. Kiintiöjärjestelmän ja vientilupien poistuessa maailmanmarkkinoiden hintakehityksellä tulee olemaan suuri vaikutus EU:n sokerihintoihin. Tämä lisää epävakautta markkinoilla.
Sokerikiintiöiden lakkautuksen myötä myös juurikkaan minimihinta poistuu, ja tulevaisuudessa markkinat määrittävät hintaa aiempaa painokkaammin.
”On kuitenkin huomattava, että kiintiöiden poistuessa korkeat suojatullit EU:n ulkopuoliselle sokerille eivät poistu. Nyt vapautuu EU:n sisäinen tuotantomäärä ja -rajoite”, Sipilä tähdentää.
Uudistus mahdollistaa sen, että sokerin tuotantoa voidaan kasvattaa EU:n alueella. ”EU on tällä hetkellä nettotuoja, mutta se muuttunee lievästä nettotuojasta selkeäksi nettoviejäksi”, Sipilä arvioi.
Maailmanlaajuisesti sokerin kulutus on kasvaa edelleen. Kiintiöiden vapautuminen lisää sokerituotantoa EU:n alueella, mutta se markkinoitaneen EU:n ulkopuolelle, missä sokerista saa tällä hetkellä kotimarkkina-aluetta paremman hinnan.
Suomessakin on tarkoitus lisätä sokerintuotantoa. ”Meidän lähtökohtamme on pitää sokerijuurikas kannattavimpana tai yhtenä kannattavimmista viljelykasveista viljelijälle ja saada tuottajat sitoutumaan sokerijuurikkaan tuotantoon”, Sipilä korostaa.
Vientiponnisteluihin suomalaisen sokerin kanssa ei tarvitse lähteä, sillä omilla markkinoilla on tilaa – sokerin omavaraisuusaste on vain 45 prosenttia.
Säkylässä on varauduttu jo nyt tehtaan tuotannon kasvattamiseen. Hiljan tehdyt parannukset juurikaslogistiikkaan ovat yksi osa tätä ketjua.
Saksalainen sokerijätti Nordzucker omistaa Sucroksesta 80 prosenttia ja kotimainen Apetit 20 prosenttia. ”Ulkomaalaisomistus nähdään usein huonona asiana, mutta iso taustayhtiö antaa myös hartioita panostuksiin”, Sipilä muistuttaa.
Hinnasta vääntöä
Juurikasleike matkalla prosessiin.
Viljelijäkorvauksista on käynnissä kova kädenvääntö, sillä teollisuuden arvioidaan haarukoivan uutta minimiä viljelijäkorvaukselle.
”Viljelijän pitää saada osuutensa sokerin hinnan noususta”, MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan puheenjohtaja Pekka Myllymäki toteaa ykskantaan. Myllymäki edustaa Suomea myös komission sokeria käsittelevässä pysyvässä asiantuntijaryhmässä ja eurooppalaisessa sokerijuurikkaan viljelijöiden edunvalvontaorganisaatio CIBE:ssä. Hän on ollut kuultavana Euroopan parlamentissa ja komission asiantuntijakokouksessa, joissa luonnosteltiin sokerijuurikaan ja sokerin hintaraportointijärjestelmää.
Sucrokselle on elintärkeää varmistaa raaka-aineen saanti ja tähän vaikuttaa oleellisesti juurikkaasta maksettava tuottajahinta. Myllymäen mukaan avainkysymys on, miten maailmanmarkkinoiden ja EU:n alueen sokerin hinnannoususta jaetaan oikeudenmukainen osuus viljelijälle juurikkaan lisähintoina.
Sokerin kysyntä on vakaassa kahden prosentin nousussa ja lyhyen aikavälin hintanäkymä on Myllymäen mukaan erinomainen. ”Eurooppalaisella sokeriteollisuudella tulisi olla reilu linja sokerin myyntituottojen jakamisessa, mutta tämän kirjaaminen uusiin sopimuksiin on osoittautunut vaikeaksi, vaikka asia on nykyisen EU:n sokerisysteemin perusta.”
Eri EU-maissa on toisistaan poikkeavia hinnoitteluperusteita. Ruotsissa ja Tanskassa juurikkaan tuottajahinta johdetaan tehtaan kannattavuuden mukaan. Suomalaisviljelijät eivät tämänkaltaiselle hinnoittelupohjalle lämpene.
”Mieluisampi vaihtoehto on sitoa hinta EU-komission raportoimaan kuukausittaiseen keskihintaan ja laatia sen pohjalta taulukko, jonka perusteella viljelijälle maksetaan lisähintaa sokerin markkinahinnan nousun mukaan. Ydinasia on, että viljelijän pitää saada oma osuutensa sokerin myyntituotoista”, Myllymäki korostaa.
Eurooppalaiset viljelijät ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa viljelijät omistavat osuuskuntien kautta sokeritehtaita. He saavat varmuudella osuutensa sokerin hinnasta osinkona toisin kuin suomalaisviljelijät, jotka ovat vain raaka-aineen tuottajia.
Saksalaisviljelijät ovat neuvotelleet itselleen taulukon, jossa eri EU:n sisämarkkinoiden komissiolle raportoidusta sokerin markkinahinnoista johdetaan suoraan juurikkaan hinta. Systeemiä Myllymäki kehuu reiluksi ja loogiseksi.
Sokeri on mitä strategisin tuote huoltovarmuuden ja elintarviketeollisuuden sijoittumisen kannalta. Sokerijuurikas on potentiaalinen raaka-aine myös kehittyneelle biotaloudelle. ”Esimerkiksi Säkylän tehtaan kylkeen sopisi vaikka biomuovitehdas, sillä tuotannontekijät, kuten viljelyosaaminen ja logistiikka, ovat jo valmiina”, Myllymäki muistuttaa.
MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat
