Ranua tunnetaan erityisesti hillastaan. Arktisena hillakylänä itseään markkinoiva kunta viettää tänä vuonna satavuotisjuhliaan ja nostaa esille hillan mahdollisuuksia ruoka- ja hyvinvointituotteissa sekä matkailussa.
Ei ole mikään ihme, että kaikista Suomen kunnista juuri Ranua eteläisessä Lapissa on profiloitunut arktiseksi hillakyläksi. Kunnan pinta-alasta noin 60 prosenttia on suomaata: rämeitä, avosoita ja korpia. Hilloja riittää, varsinkin parempina vuosina.
Eksoottisen marjan ovat löytäneet myös ulkomaiset matkailutoimittajat. Ranua sai ennennäkemätöntä kansainvälistä julkisuutta, kun siitä julkaistiin viime syksynä juttu maailman suurimman matkaopaskirjoja julkaisevan yrityksen Lonely Planetin nettisivustolla.
Viime kesänä Ranualla vieraillut toimittaja kirjoitti vaikuttuneena Lapin kullasta, joka valaisee soita keskiyön auringon loisteessa. Tähän pakettiin kuuluvat myös upottava suo, sääsket, avara taivas, hiljaisuus, puhdas ilma ja hillaherkut.
Lisäksi Lonely Planet valitsi Suomen vielä tämän vuoden kolmanneksi kiinnostavimmaksi matkailumaaksi heti Kanadan ja Kolumbian jälkeen.
”Arktinen hillakylä on meillä nyt kärkiteemana, jota viedään eteenpäin. Hillan lisäksi siihen liittyvät puhdas luonto metsineen sekä erilaiset luonnontuotteet marjoista ja sieniin”, toteaa Ranuan kehittämispäällikkö Riikka Tuomivaara, 50.
”Luonnon raaka-aineet jalostetaan meillä jatkossa monipuolisesti, jotta saamme nuorille työmahdollisuuksia.”
Marjat ovat olleet aina tärkeitä Lapin asukkaille. Hilla on ollut arvossaan erityisesti hienon makunsa, säilyvyytensä ja terveellisyytensä vuoksi. Appelsiiniin verrattuna siinä on moninkertainen määrä A- ja C-vitamiinia.
Viime aikoina tutkijoiden huomio on kääntynyt myös hillanlehtiin. Fermentoidut hillanlehdet sopivat hyvin käytettäväksi teeaineksina. Lehdet sisältävät hillan tapaan erilaisia terveyttä edistäviä aineita. Lisäksi lehdissä on kasvisteroleja ja -estrogeenia sekä elimistöä puhdistavia ainesosia.
Upsalan yliopiston professori Johannes Schefferus kirjoitti jo vuonna 1673 maineikkaassa Lapponica-teoksessaan lakasta; se oli lappalaisten suuresti arvostama herkku ja tehokas lääke keripukkiin.
Hilla on taloudellisesti tärkein keruutuote Lapin alueella. Sen poimijatulot olivat vuonna 2015 Lapissa 1,2 miljoonaa euroa.
Noin 95 prosenttia Suomesta lähtevästä marjasta viedään kuitenkin pakastettuna ulkomaille, missä se usein jalostetaan tuotteiksi. Riikka Tuomivaara toivoisi tähän muutosta. Suomessa on laadukkaita raaka-aineita, mutta niistä pitäisi osata kehittää uusia tuotteita.
Terveystuotteiden merkitys maailmanmarkkinoilla on kasvanut koko ajan. Bioaktiivisten raaka-aineiden maailmanmarkkinan on arvioitu nousevan 34 miljardiin dollariin vuoteen 2018 mennessä.
”Suomessa on jo nyt maailman suurin luomukeruualue, joka muodostaa 30 prosenttia maailman kaikesta luomukeruualasta. Ranualla on 3,7 prosenttia maailman luomusertifioiduista alueista”, muistuttaa Tuomivaara.
Eksoottista hillaa ei tunneta kovin hyvin pohjoismaiden ulkopuolella. Hilla on taiga-alueen marja, jota tavataan Skandinavian lisäksi Venäjällä, Yhdysvaltain luoteisosissa ja Kanadassa, jossa intiaanit käyttävät sitä.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Hoivalaitosmaksut määräytyvät asiakkaan tulojen mukaan. Niitä voivat olla esimerkiksi peltojen vuokratulot tai metsän laskennallinen tuotto. Sukupolvenvaihdos kannattaa tästäkin syystä tehdä ajallaan.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
