Vaihtoikään tulleet lypsyrobotit korvasi takaalypsykaruselli. Isäntäväki on tyytyväinen hälyjen hiljenemiseen ja nopeaan lypsyyn.

Jatkuva päivystäminen ja tunne, ettei koskaan ole töistään vapaa saivat nurmeslaiset Anna Jänösen ja Olli Säämäsen vaihtamaan lypsyrobotit karuselliasemaan.

Robotit olivat lypsäneet jo vanhemmassa pihatossa, ensimmäinen vuodesta 2006 ja toinen vuodesta 2007 lähtien ja ne siirrettiin nykyiseen navettaan sen valmistuessa vuonna 2009. Säännöllisistä huolloista huolimatta koneet alkoivat olla jo varsin käytettyjä.

”Iästäkin johtuvia hälyjä alkoi tulla, toki uudemmat ovat varmasti varmempitoimisia. Meidän oli joko uusittava robotit tai vaihdettava asemalypsyyn. Valinta oli aika helppo”, Olli Säämänen kertoo.

”Robottilomittajien suhteen tilanne on täällä heikko, sopivia on vain kaksi–kolme. Tuskin meillä on ollut yhtään lomaa, ettei robotin takia olisi soitettu meille tai huoltomiehelle”, viime vuosina myös kaksi äitiyslomaa pitänyt Anna Jänönen lisää.

Lisäksi aremmilla lehmillä näytti olevan vaikeuksia päästä vapaasti lypsylle, mikä lisäsi haettavien lehmien määrää ja sitä kautta työaikaa.

Vanhemmassa, vuonna 1997 valmistuneessa ja 2003 laajennetussa, pihatossa oli alunperin 2×3-tandemasema, joten tilalla palataan tavallaan entiseen. Roboteista siirryttiin 30-paikkaiseen DeLavalin karuselliasemaan kesäkuussa. Asemalla lypsäjä on ulkokehällä ja lehmät kylki kyljessä päät kohti keskustaa.

”Halusimme sitä yksinkertaisemman lypsytavan, mitä suuremmaksi karja kasvaa. Virheiden mahdollisuus on minimoitava”, isäntäväki perustelee.

Karjassa on nyt 140 lehmää ja paikkoja 160 maidossa olevalle, tavoitteena on nostaa lehmien määrä 180 eläimeen. Umpilehmien ja nuorkarjan tilat ovat vanhassa pihatossa.


Olli Säämänen on ollut Mustolan isäntänä pian kymmenen vuotta. Karuselliinvestoinnin jälkeen on vasikkatilojen remontoinnin vuoro.

Tehokas lypsyasema

Ensimmäisiä suunnitelmia lypsyasemasta tilalla tehtiin pari vuotta sitten. Silloin ajatuksena oli hankkia perinteinen takaalypsyasema. Olli Säämänen kävi tutustumassa isojen tilojen lypsytapoihin Tanskassa, ja Anna kokeili takaalypsyasemalla työskentelyä Suomessa.

”Tanskassa takaalypsykarusellit olivat isoilla tiloilla yleisiä, ja Annakin tykästyi lypsyyn takajalkojen välistä”, Olli Säämänen kertoo.

Karuselliasema on arvokas investointi, mutta pitkäikäinen ja siten Säämäsen mukaan perinteistä rinnakkaislypsyasemaa parempi ja tehokkaampi.

”Tässä on mahdollista lypsää myös yksin, sillä toisella lypsäjällä on nyt välillä hieman tyhjää aikaa. Vastaavan kokoinen rinnakkaisasema vaatisi kaksi lypsäjää.”

Anna Jänönen on tyytyväinen sujuvaan lypsyyn.

Tavallisesti Olli hakee lehmät kokoomatilaan ja Anna tai tilan karjanhoitaja Riitta Turunen aloittaa lypsyn. Asemalla toinen keskittyy vedinten puhdistukseen ja lypsinten kiinnitykseen, toinen auttaa ja hoitaa irtipotkut ja muut vastaavat.

”Rempparyhmä on se hitain eli vastapoikineet, hoidossa olevat ja umpeen menevät, jotka lypsetään viimeiseksi”, Anna Jänönen lisää.

Noin 120 lehmän aamulypsy kestää puolitoista tuntia, iltalypsy vartin vähemmän. Olli Säämänen on laskeskellut, että 60 lehmän lisäys tekisi noin 35 minuuttia lisää lypsyaikaa.

”Ei ole ollut kertaakaan robotteja ikävä. Nyt kun lehmät on lypsetty ja muut työt tehty, voi rauhassa käydä vaikka mökillä saunassa”, Olli Säämänen sanoo tyytyväisenä.

Ja ei. Lehmät eivät sonni lypsäjän niskaan. Ensimmäisellä viikolla sitä sattui jännityksestä, mutta viikossa lehmät tottuivat ja häntä nousee enää harvoin ja silloinkin yleensä kierroksen loppupuolella.

 

Vartin kierros

Asemassa on pyörivä alusta, johon tullaan vauhdissa ja lähdetään vauhdissa. Tulo- ja poistumiskohdat ovat vierekkäin aidoilla erotettuna.

Yksi kierros kestää noin vartin, aamulla hieman pidempään kuin illalla. Aseman automaatio säätää kierrosnopeutta kyydissä olevien lehmien odotetun tuotoksen ja lypsynopeuden perusteella.

Lypsäjä voi säätää nopeutta myös itse, mutta Jänösen mukaan automaatio on toiminut hyvin eikä käsisäätöön ole ollut tarvetta.

Karuselli pysähtyy, jos lehmä ei ole valmis poistumiskohdalla, mutta lehmän voi laittaa myös suoraan jatkamaan toiselle kierrokselle. Tällöin lypsäjä laittaa riimun lehmän taakse, eikä se voi peruuttaa pois kesken lypsyn.

”Ei yksi tyhjä paikka välissä tai ylimääräinen kierros jollekin lehmälle haittaa mitään tai vaikuta lypsyn kestoon”, Anna Jänönen sanoo.

Lehmät tunnistetaan asemalla e-merkistä. Tässä oli alkuun jonkin verran ongelmia, sillä lehmät olivat liiankin innokkaita tulemaan lypsylle eikä lukija ehtinyt tunnistaa lehmiä. Joskus lukija tunnistaa lehmän, mutta paikalle änkeääkin toinen. Tällöin lypsäjä voi vaihtaa lehmän numeron oikeaksi aseman kosketusnäytöllä.

”Kosketusnäyttö on ollut todella hyvä käyttää ja siitä näkee yhdellä vilkaisulla, ketä karusellissa on kyydissä ja muut tärkeimmät tiedot. Koko karusellin hallinta on siinä”, Anna Säämänen kertoo.

Koska karuselli on ensimmäinen laatuaan Suomessa, tulevat aseman huomautukset englanniksi. Aseman ohjelma huomauttaa esimerkiksi irti potkusta tai muista ongelmista.

”Käskyt ovat kaksisanaisia ja ne näkee myös kosketusnäytöltä, jos joku menee ohi. Ei kieli ole haitannut”, Anna Jänönen lisää.


Lehmien karuselliajelu kestää noin vartin. Paikat kylki kyljessä rauhoittavat arat ja levottomat.

Innokkaat lehmät

Lypsytilanteen rauhoittamiseksi asemalla ei ole ruokintaa, näin lehmät keskittyvät lypsyyn, ovat rauhallisia ja antavat maidon nopeasti.

”Robotilla rehun loppuminen aiheutti levottomuutta ja lypsinten potkimista. Nyt myös entiset potkijat ovat rauhallisempia”, lypsäjät kiittelevät.

Hiehot otetaan lehmien mukaan pari viikkoa ennen poikimista, jotta ne tottuvat karuselliin ja utareen pyyhkimiseen. Poikimisen jälkeen uutta on vain lypsinten kiinnitys.

Käyttöönotto sujui lehmien osalta hyvin, jopa yllättävän helposti. Muutoksesta aiheutuvia tulehduksia tai maitomäärän laskua ei tullut.

”Ei tullut kyllä mieleen, että lehmien saanti pois asemalta olisi suurempi ongelma kuin niiden saaminen sinne”, Anna Jänönen naurahtaa. ”Lehmät tulevat välillä jopa liiankin innokkaasti, mutta jotkut ajelisivat sitten toisenkin kierroksen.”

Kokoomatilassa on ajolaite, mutta sitä tarvitaan vain viimeisille lehmille. Kierroksen jälkeen lehmä peruuttaa pois karusellista ja tässä kohtaa sumaa tahtoo syntyä, kun kaikilla ei ole kiire pois.

Näppäräksi keinoksi on osoittautunut vesi. Poistumiskohdalla lehmän niskaan valuu letkusta vettä, mikä saa lehmän peruuttamaan pois karusellista. Ratkaisematta on vielä lehmien rivakampi poistuminen takaisin navetan puolelle.


Lehmät poistuvat karusellista peruuttamalla.

Aseman pienet neliöt

Lypsyasema on navetan päätyyn vinosti rakennetussa 167 neliön lisäosassa. Vinoon se rakennettiin, jotta lämpimänä kesänä asemalle saa mahdollisimman hyvän läpivedon.

Kokoomatila, 116 neliötä, on entisen rehuvaraston paikalla. Lypsyrobottien ja niiden odotusalueen paikalle tuli parsipaikkoja rempparyhmälle. Yhteensä parsipaikkoja tuli lisää 32.

”Navetassa oli jonkin verran hukkatilaa, sillä siihen oli tehty valmius kolmannelle robotille. Muutokset navetassa oli melko helppo toteuttaa”, Olli Säämänen kertoo.

Remontin yhteydessä luovuttiin myös mattoruokkijasta ja lehmien ape jaetaan nyt pienkuormaajalla. Mattoruokkija tiputti rehun lehmien niskaan, lehmät heittivät sen lantakäytävälle ja rehu tukki lantakourut.

”Ruokintapöytä ei ole traktorilla läpiajettava, mutta pienkuormaajalla mahtuu hyvin. Appeen jakoon menee kerrallaan 15 minuuttia, mutta aika näyttää mikä lopullinen rehunjakoratkaisu on”, Olli Säämänen sanoo.

Rempparyhmää lukuunottamatta kaikki lypsyssä olevat lehmät ovat samassa ryhmässä, mutta portteja käyttämällä jako kahteen eri ruokintaryhmään, herumisvaiheessa ja loppulypsykaudella oleviin, on jatkossa mahdollista.

Robottinavetaksi rakennettu pihatto on nelirivinen ja Olli Säämänen myöntää, että ruokintatilaa voisi olla hieman enemmän. Tosin lehmät eivät ryntää lypsyltä syömään, vaan osa menee suoraan makuulle ja rehua on aina tarjolla. Ongelma nelirivisyys ei siis näytä lehmille olevan.


Nelirivinen pihatto on rakennettu vuonna 2009. Seosrehu jaetaan pienkuormaajalla, mutta lopullinen jakotapa on vielä mietinnässä.

Maitoa täysappeella

Säämästen karja lypsää noin 9 000 kilon keskituotosta, minkä nosto on yksi jalostustavoitteista. Tosin yksinkertaisella säilörehu-murskevilja-rypsi-kivennäiset -seoksella ruokittavassa karjassa Säämänen ja Jänönen eivät näe järkevänä tavoitella huipputuotosta. Korkea tuotos vaatisi myös kolme lypsykertaa kahden sijaan.

”Kyllähän lehmien geneettinen taso on nykyisin sellainen, että ne lypsävät. Rakenteeseen on panostettu ja panostetaan jatkossakin, jotta lehmät olisivat kestäviä ja terveitä. Syöntikapasiteettia on oltava riittävästi.”

Karjassa on sekä ay- että holsteinlehmiä ja hyvistä jätetään lehmävasikoita kasvamaan olivatpa ne kumpaa rotua tahansa. Seassa on myös muutama lsk, kyyttö sekä jersey, sillä aina muutama lemmikki sekaan mahtuu.

Karjan rehut korjataan noin 260 hehtaarilta, joista sata on omaa, sata vuokrattua ja loput sopimuspeltoja. Alasta kaksi kolmasosaa on nurmella ja kolmasosa kasvaa vehnää ja vehnä-ohraseosta.

”Karkearehut on saatava riittämään omasta takaa, viljaa voi aina ostaa. Jatkossa osa viljasta varmaan korjataan kokoviljasäilörehuna”, Olli Säämänen ennakoi.

Seosrehuruokinnan myötä säilörehunkorjuun aikaikkuna on pidentynyt. Säämäset korjaavat rehun omalla noukinvaunulla siiloihin ja kesäsyöttöä varten paaleihin.

”Jatkossa säilörehun määrä kasvaa, joten korjuu pitää miettiä uudestaan. Paaleja menee jo nyt 15–16 päivässä ja ne ovat hitaita käyttää”, Olli Säämänen pohtii.

Ummikoille ja pienille vasikoille tehdään heinää ja naapurin sikatilan pelloilta paalataan olkea sekä seosrehuun että kuivikkeeksi vasikoille ja poikimakarsinaan.

Konetöistä niitto ja lietteen levitys on ulkoistettu. Tilan töissä on mukana Olli Säämäsen isä ja navetalla palkattu karjanhoitaja.

EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat

Jaa artikkeli