Riku Kurjen juuri valmistuneessa robottinavetassa korostuu helppohoitoisuus, sillä 70 lypsävän pihatto on tehty yhden miehen työpaikaksi. Rakentamishanketta mutkisti perheessä sattunut kuolemantapaus.
Kun uuden navetan robotti käynnistettiin toukokuun lopussa, sai isäntä Riku Kurki huokaista syvään helpotuksesta.
”Hilkulle meni. Aamulla tehtiin lypsyosaston lopputarkastus ja jo seuraavana aamuna lypsettiin. Aloitus meni ihan nappiin, sillä jopa vanhat, asemalypsyyn tottuneet rouvat uskaltautuivat hyvin robotille. ”
Kotieläinneuvoja tokaisikin käyttöönoton olleen yksi parhaimmista. Viikon kuluttua lehmät liikkuivat uudessa navetassa kuin kotonaan.
Kurikan Ilvesjoella sijaitsevassa Kurjen pihatossa on tilaa 90 eläimelle. Lypsyn alkaessa vasikkatilat olivat vielä vähän kesken, mutta nyt kaikki alkaa olla valmista pihatöitä myöten. Pikkuvasikat kasvavat pihatossa puolivuotiaiksi asti, jonka jälkeen ne muuttavat vanhaan navettaan. Tarkoituksena on jatkossa kasvattaa vasikat ternistä teuraaksi asti itse.
Kurjen navetan punaisena lankana on helppotöisyys ja kustannustehokkuus. ”Olen suunnitellut navetan niin, että sen pystyy hoitamaan yksi ihminen. Tietyillä rakenteellisilla ratkaisuilla helpotetaan eläinten hakua”, Kurki selittää.
Lypsyrobotin takana on pakotuskarsina, josta lehmän voi ohjata robotille. Lisäksi on erotusportti, jonka avulla lehmän saa siirrettyä vähällä vaivalla hoitotoimenpiteitä varten lukkoparsiin. Sairaus- ja poikimakarsina on sijoitettu robotin läheisyyteen eläinten tarkkailun helpottamiseksi.
Navetan työt tehdään mahdollisimman pitkälle koneellisesti. Ape jaetaan suoraan vaunusta, ja ritilälattialla voi ajaa traktorilla, sillä laatat ovat tavanomaista jykevämpiä. Niiden paksuus on 200 milliä ja kantavuus kuusi tonnia.
”Ainostaan parsien kuivitus tehdään toistaiseksi käsityönä, mutta sekin on mahdollista koneellistaa tai automatisoida”, Kurki lisää.
Pressuhalli rakennettiin muutama vuosi sitten rehuvarastoksi ja konesuojaksi. Se on erittäin toimiva, Riku Kurki sanoo vierellään Johanna Salo ja Otto-koira.
Vähän askelia, vähän lapiotöitä
”Euro on ollut jokaisen ratkaisun konsulttina ja kaikki on kilpailutettu eikä navettaan ole hankittu mitään turhaa. Rakentamishuumassa tulee helposti valinneeksi kalliita ratkaisuja ja laitteita, jotka eivät ole toiminnan kannalta oleellisia”, tokaisee Kurki.
Navetan arvonlisäveroton kustannusarvio oli 833 000 euroa. Pihaton lisäksi summaan sisältyy 2 200 kuution lietesäiliö ja 400 kuution kuivalantala.
Rakentamisen viivästymisen vuoksi pohjatöitä piti tehdä hieman uudelleen, minkä vuoksi kustannusarvio ylittyi muutamalla prosentilla. Myös talviaikaisesta rakentamisesta aiheutui lisäkustannuksia.
Lupakuvat isännän oman suunnitelman pohjalta teki arkkitehti Marko Vuorinen ja rakennesuunnittelun Rymena Oy, joka toimi myös pääurakoitsijana.
DeLavalin Keijo Sillanpää vastasi navetan toiminnallisesta suunnittelusta. Lypsyrobotti ja navettakalusteet ovat DeLavalilta.
Rakennus on Conexxin teräsrakenteinen halli valoharjalla. Navetassa on paljeikkunat ja luonnollinen ilmanvaihto.
”Olen suunnitellut homman niin, että navettaa voi tarvittaessa pidentää muutaman teräskaaren mitalla. Pihaton toisessa päädyssä on valmiiksi varattuna paikka toiselle robotille”, Kurki kertoo.
Makuuparret ovat kolmessa rivissä ja parsissa on joustavat kumimatot. Ruokintakäytävä on rakennuksen toisella sivustalla. Lietettä kuilustoissa liikuttaa slalom-järjestelmä ja ritilöiltä lannat lykkii DeLavalin lantarobotti.
Kurjen navetassa on 70 paikkaa lypsylehmälle, kaikkiaan eläinpaikkoja on 90. Käytävillä on väljyyttä ja kantavuutta, sillä ritilälaatan kantavuus on kuusi tonnia.
Valkuaiskasveja lisää viljelyyn
Kurjella on viljelyksessä runsas sata hehtaaria peltoa. Rehujen osalta tila on pitkälti omavarainen. Ensimmäinen nurmisato paalataan, toisesta sadosta osa säilötään aumaan. Lisäksi tehdään kokoviljasäilörehua.
Appeessa käytetään ohraa, kauraa ja rypsiä. Lehmät saavat robotilla täysrehua houkutusrehuna tuotoskauden mukaan annosteltuna.
”Nurmiseoksissa suosin valkuaispitoisia kasveja. Aiemmin minulla on ollut härkäpapua ja hernettä, mutta rakennustöiden vuoksi tänä vuonna viljelin vain ohraa ja kauraa. Tarkoituksena on lisätä valkuaiskasvien kuten herneen ja apilan viljelyä”, Kurki kertoo.
Osa peltotöistä on ulkoistettu kuten kylvö ja säilörehun korjuu. Kiireaikoina veljet auttavat konetöissä ja ovat olleet mukana myös rakennusprojektissa.
”Uuden tekniikan haltuunotto vie aikaa, jotta esimerkiksi oppii ohjelmoimaan lantarobotin ja ylipäätään hyödyntämään esimerkiksi robotin ja älypantojen kautta saatavaa ajantasaista, lehmäkohtaista tietoa. Muutenkin opeteltavaa riittää, sillä maidontuottajana olen vasta aloittelija. Tyttöystäväni Johanna Salo on ollut korvaamattomana tukena ja apuna”, Kurki kiittää.
Valoisa, avara ja hyvä ilmanvaihto. Lehmäluku on vielä vajaa, mutta lypsävien määrä nousee vuodenvaihteeseen mennessä 70:een.
Mutkikas rakennusprojekti
Kotitilan jatkamispäätös kypsyi Kurjen mielessä hänen opiskellessaan 2010-luvun alussa agrologiksi. Maidontuotannon valitseminen ei ollut itsestään selvä vaihtoehto, vaan puntarissa oli monia muitakin vaihtoehtoja kasvinviljelystä koneurakointiin.
”Olen aina ollut avoin kaikelle uudelle. Laskelmien ja pohdintojen jälkeen maidontuotannon jatkaminen tuntui kuitenkin oikealta ratkaisulta”, Kurki vahvistaa.
Lypsykarjalle tilan sijainti on hyvä, sillä vuokrapeltoa on hyvin tarjolla.
Alkuun pohdittiin isän vanhan navetan laajentamista. Tuumailujen jälkeen Kurki kuitenkin päätyi kokonaan uuden rakentamiseen. ”Vanhan laajentamisessa ja lypsytekniikan muuttamisessa joudutaan aina tekemään kompromisseja. Parempi lopputulos tulee, kun navetta tehdään varta vasten robottilypsyä varten.”
”Sukupolvenvaihdos ei ollut vielä ajankohtainen, sillä isäni oli vasta viisikymppinen. Siksi ostin ja vuokrasin peltoa ja konsultin ehdotuksesta teimme kaksi erillistä tilaa.”
Viime vuoden alussa ympäristölupa, rahoituspäätös sekä muut paperiasiat saatiin kuntoon, ja jo maaliskuussa aloitettiin pohjatöiden tekeminen kotitilan kyljessä olevalle metsätontille. Alkukeväästä maansiirtourakoitsijoiden kalenterissa oli väljää, joten pohjan teossa hääri parhaimmillaan neljä kaivinkonetta. Työ edistyi ripeästi: muutamassa viikossa maamassat oli siirretty, lantakuilut ja lietesäiliöt kaivettu sekä sähkö- ja vesiliittymät vedetty. Rakennustöiden oli määrä käynnistyä heti toukotöiden jälkeen.
Eläinten siirtelyä on pyritty helpottamaan rakenteellisin ratkaisun. Esimerkiksi robotille on pakotuskarsina sekä erotteluportti hoitokarsinaan.
Isän kuolema pysäytti
Vielä keväällä 2016 Riku Kurki kävi Seinäjoella töissä Maito-Suomella, illat ja viikonloput kuluivat maataloustöissä. Vaikka molemmilla Kurjen miehillä oli oma tila, Rikun isä kuitenkin oli rakentamisprojektissa vahvasti mukana kokeneena rakentajana.
”Toukokuun alussa isä sairastui, joutui sairaalaan ja kuoli yllättäen muutamaa päivää myöhemmin. Tieto oli täysin odottamaton ja lamaannuttava.”
Samana päivänä Kurki irtisanoutui palkkatyöstään pystyäkseen hoitamaan kaikki asiat, sillä hautajaisjärjestelyjen lisäksi oli huolehdittava niin eläintenhoidosta kuin peltotöistäkin. Saman tien hän soitti kaikki tavarantoimittajat läpi ja keskeytti tavaroiden toimitukset rakennustyömaalle.
Edessä oli uskomattoman monisyinen paperisota, johon oman lisämausteensa toi se, että perheessä oli alaikäisiä lapsia.
”Isän kuolinhetkeen kaikki sananmukaisesti tilttasi. Pankkitilit sulkeutuivat eikä asioiden keskeneräisyyden vuoksi mihinkään saanut koskea. Äidin kanssa sinnittelimme kevään säästöillä ja saimme toukotyöt tehtyä. Onneksi yhteistyötahot, eritoten meijeri, joustivat tilanteessa. Lainopillisia neuvoja sain MTK:sta, pankista ja meijeristä”, Kurki kertaa.
Isän kuoltua niin maataloustukipaperit kuin traktoreiden liikennevakuutuksetkin oli siirrettävä kuolinpesän nimiin. Kun kuolinpesä saatiin purettua, edessä oli uusi papereitten vekslaaminen. ”Hankalinta oli se, ettei asioitten hoitoon ollut olemassa valmista konseptia. Lisäksi koin tosi turhauttavana, että prosessi kesti tuhottoman kauan – lähes puoli vuotta.”
”Hyvä motivaationi jatkaa isän töitä ja oman yrityksen kehittämistä kantoi ison menetyksen keskellä eikä missään vaiheessa tullut mieleen luovuttaa. Isän töitten tekeminen oli minulle hyvä tapa tehdä surutyötä. Työ toimi minulle terapiana”, Kurki tähdentää.
Pressuhalli on edullinen rakentaa ja erittäin monikäyttöinen.
Ei kaikkea yhden ihmisen varaan
”On täysin mahdotonta varautua kaikkeen. Isäni oli vasta hiukan yli 50-vuotias ja tarmoa täynnä. En tietenkään osannut ajatella, että hän yhtäkkiä olisi joukosta poissa. Tämä projektihan oli suunniteltu niin, että tässä hommia tehdään rinnakkain kymmenen vuotta”, Riku kuvaa.
Moni asia hoitui vaikeimman kautta, mutta järjestyi kuitenkin. Tapahtunut opetti myös varautumaan tulevaisuuteen.
Osaamista ja tietoa ei saa laskea pelkästään yhden ihmisen varaan.
”Esimerkiksi sähkökaapeleiden ja vesijohtojen paikat pitäisi olla kartalla eikä vain isännän muistissa. Kokeneilla yrittäjillä on paljon hiljaista tietoa. Jos edes osa siitä olisi kirjattuna, auttaisi se tilan jatkajia suuresti.”
Keskinäinen hallintaoikeustestamentti ja edunvalvontavaltakirja on hyvä laatia jo silloin, kun ollaan nuoria ja terveitä. Puolisoilla pitäisi olla myös omia tilejä, ja yhteisille tileillä käyttöoikeus siinäkin tapauksessa, että toinen on pelistä poissa.
MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat
