Toimivan, eläimille hyvän ratkaisun ei ole pakko olla kallis. Pietinmäen tilalle rakennettiin olkipohjainen makuuhalli parsinavetan pariksi. Se kohensi eläinten hyvinvointia ja mahdollisti eläinmäärän kasvattamisen. Suunnitelmissa on, että ensi vuonna makuuhallia laajennetaan ja laakasiiloon sijoitetaan lypsyasema.
Heinäkuun helteillä lehmät syövät apetta ja osa lepäilee olkien päällä kolmiseinäisessä makuuhallissa. Eläimillä on vapaa pääsy laitumelle, mutta keskipäivän kuumuudessa on mukavampi oleilla varjossa. Kaksi kertaa päivässä lehmät kulkevat parsinavettaan lypsylle.
”Siirroissa on oma pelinsä, mutta hyvin ne kulkevat. Lypsylle lehmiä houkuttelee täysrehulla katettu ruokapöytä”, Pietinmäen isäntäpari Katja ja Henri Hartikainen kertoo.
Loppukesästä lypsyssä on 34 lehmää, mutta talvikaudella lypsävien määrä kipuaa lähelle 50:tä. Lypsy hoidetaan kahdessa vuorossa, sillä parsipaikkoja navetassa on 32. ”Työ eläinmäärän kasvaessa on käynyt raskaaksi parsinavetassa, ja siksi suunnitelmissa on siirtyä lypsyasemaan”, Katja Hartikainen toteaa.
Henri Hartikainen on innokas kokeilemaan ja kehittämään uutta.
Olkipohjainen pihatto on ollut lypsylehmien käytössä nelisen vuotta. Ratkaisu on näkynyt niin eläinterveydessä kuin tuotoksessakin.
”Kun eläimet saavat liikuntaa, helpottaa se poikimisia. Sorkkaongelmia ei viime vuosina ole ollut, sillä pihaton lantakäytävä pysyy säännöllisen puhdistuksen ansiosta kuivana.
Muut jalkaongelmatkin ovat vähentyneet, kun eläimet saavat kellahtaa pehmeälle alustalle lepäämään”, Katja perustelee.
Tähän asti makuutilat on kuivitettu oljella, mutta sille haetaan vaihtoehtoa kompostoituvasta turvealustasta. Kompostipohjaisia makuutiloja käytetään Suomessa edelleen harvakseen, siksi tietoa ja kokemuksia on niukasti. Kompostikirjasta saatiin vinkkejä perustamiseen.
Hallin tasalattiapohjalle tehtiin matala, makuuosaston ja lantakäytävän erottava koroke. Perustus kompostoituvalle makuualustalle syntyi laittamalla pohjalle 15 sentin kerros haketta, sitten turvetta ja sahanpurua. Massaa pöyhitään mikrobitoiminnan edistämiseksi.
”Olen kokeillut erilaisia laitteita kompostipohjan sekoittamiseen joustopiikkiäestä myöden. Vaakatasojyrsin näyttäisi sopivan siihen, ehkä kelajyrsin olisi kaikkein paras”, isäntä pohtii.
Alustavan kokemuksen mukaan kompostipohja on toimiva vaihtoehto. Olki on kuivikkeena hyvä, mutta joka vuosi sitä ei ole riittävästi saatavilla. Kun eläinmäärä vielä tulevaisuudessa kasvaa, saattaa oljista tulla pulaa.
Pietinmäen tila sijaitsee Mynämäessä, Mietoistenlahden kyljessä. Järviruokoa näillä nurkin kasvaa yllin kyllin, ja sitä on kokeiltu kuivikkeena. ”Yhtä hyvää se ei ole kuin olki, mutta toimii muuhun kuivikkeeseen sekoitettuna”, tietävät Hartikaiset.
Parsinavetan pariksi rakennettiin olkipohjainen makuuhalli, josta on suora pääsy laitumelle.
Hyvinvointia eläimille
Ajatus makuuhallista syntyi kahta kautta. Tuottajat halusivat päästä eroon parsinavetasta, mutta ajatus miljoonainvestoinnista kammoksutti.
”Olin aiemmin pitänyt hiehoja laakasiilossa. Kun eteen tuli tilanahtaus, päätin rakentaa niille erillisen hallin. Koska tiesin, että ulkomailla vastaavanlaisissa, kolmiseinäisissä halleissa asustavat myös lypsylehmät, rohkaistuin kokeilemaan ratkaisua täällä lounaisrannikollakin. Nyt sekä hiehot että lehmät asuvat olkipohjaisessa kylmäpihatossa”, Hartikainen kertaa.
Nuori mies on innokas kokeilemaan kaikkea uutta niin rakentamisessa kuin peltoviljelyssäkin. Ruokinnassa on testattu mitä erilaisimpia lajikkeita ja seoksia. ”Heti kun siirryin tilan jatkajaksi, hankin käytetyn apevaunun ja se on ollut ehdottomasti paras hankintani. Se mahdollistaa monenlaisten rehujakeiden hyödyntämisen tehokkaasti.”
Nurmen ohella on tehty kokoviljasäilörehua härkäpapu-vehnäkasvustosta sekä kaura-virnaseoksesta. Härkäpapu on tähän mennessä ollut paras kasvi, sillä viime vuonna saatiin 5 800 kilon kuivasato hehtaarilta. Rehumaissi on niin ikään antanut nurmisäilörehuun verrattuna erinomaisen sadon. Urakoitsija korjaa rehumaissin ajosilppurilla ja se säilötään tuubiin.
”Maissin ja härkäpavun käyttö ruokinnassa paransi maidon rasvapitoisuutta kahden kymmenyksen verran. Samaan ei ole päästy rypsillä”, Katja kertoo.
Tänä vuonna maissia kasvaa neljällä hehtaarilla, ja paikoin kasvusto on erittäin komeaa. Jälkeenpäin on harmittanut, ettei maissia kylvetty isommalle alalle. Se oli tuonut kaivattua helpotusta uhkaavaan rehupulaan.
”Kaikki korsirehu on kerättävä, mitä suinkin saadaan, jotta nuorkarja pystytään pitämään talven yli hengissä. Säilörehun ensimmäisen sato jäi vain kolmannekseen viimevuotisesta”, emäntä huokaa.
Makuuhallista lehmät pääsevät laitumelle aina kun niitä huvittaa. Lypsäminen tapahtuu parsinavetassa.
Maitotilalliseksi syntymällä
Pietinmäki on siirtolaistila, joka on kasvanut ja kehittynyt muutaman hehtaarin tilasta elinvoimaiseksi kasvintuotanto- ja maitotilaksi. ”Minulle on aina ollut selvää, että jatkan kotitilallani vanhempieni työtä. En kuitenkaan näe maidontuotantoa ainoana vaihtoehtona. Siksi makuuhalli on rakennettu niin, että se on tarpeen vaatiessa muutettavissa konehalliksi tai muuhun tuotantoon sopivaksi.”
Kun Henri löysi elämänkumppanikseen maitotilalla kasvaneen Katjan, lypsävien pito oli luonteva vaihtoehto. ”Meistä molemmista on tullut maitotilallisia syntymällä”, pariskunta nauraa.
Katja on koulutukseltaan agronomi, mikä mahdollistaisi muunlaisenkin työuran. ”Jos kävisin muualla töissä, en kuitenkaan osaisi olla pois navetasta. Siitäkin syystä pidän keskittymistä yrittäjyyteen palkkatöitä parempana vaihtoehtona. Tässä on oma vapautensa ja saa toteuttaa itseään sopivaksi katsomallaan tavalla. Tykkään myös ulkotöistä”, Katja perustelee.
Henri on koulutukseltaan maatalouskoneteknikko ja raskaskoneasentaja. Talviaikaan tilan verstaassa kunnostetaan ja ehostetaan traktoreita, parannellaan työkoneita ja tehdään kokonaan uusia laitteita. Pajassa hän on yhdessä isänsä ja työmiesten kanssa valmistunut muun muassa paalikärryjä sekä vesisäiliön laidunkäyttöön. Se syntyi hitsaamalla yhteen kaksi vanhaa maitotankkia, jotka ovat vaihtolavakiskoilla varustetun peräkärryn päällä. Sillä viedään vettä merenrantaniityillä laiduntavalle nuorkarjalle.
Koneiden ja laitteiden rakentelu, kunnostus ja entisöinti ovat Henri Hartikaiselle vastapainoa työlle. ”Se toimii minulla mielenvapauttajana – saan luoda uutta ja korjata vanhaa.
Hiehoilla on tärkeä maisemanhoitotehtävä. Laidunnus avaa maisemaa ja pitää kasvillisuutta kurissa. Samalla erilaiset ketokasvit saavat valoa ja tilaa elää.
Savannien sankarit
Meren läheisyys tarkoittaa laajoja järviruokokasvustoja, niittyjä ja vesijättömaita. Jo vuosikymmenet Pietinmäen tilan eläimet ovat pitäneet laiduntamalla Mietoistenlahden rantaniittyjä avoimina.
Viime vuosina järviruokokasvustoja on niitetty sekä meren puolelta että rannalta. Pari vuotta sitten osana Järviruoko-hanketta ruovikoituneita alueita niitettiin ja nyt Hartikaisten hiehot pitävät näillä alueilla järviruokokasvuston aisoissa. Kerran kesässä laitumet puhdistusniitetään ja korsiintunut rehu paalataan. Nuoresta kaislasta eläimet syövät lehdet mutta eivät kortta.
Merellisyydellä on myös kääntöpuolensa, sillä seutu on kuuluisa monipuolisesta, runsaslukuisesta linnustostaan. Maatilalla satapäiset lintuparvet saavat harmia aikaan rikkomalla paalimuoveja ja suttaamalla paikkoja. Etenkin valtavat naakkaparvet tekevät tuhoa ja aiheuttavat taloudellisia tappioita, mutta ennen kaikkea kasvattavat salmonellariskiä.
Tilalla on käytössä Bird Gardin sähköinen lintujentorjuntajärjestelmä, jonka säänkestävistä hifi-kaiuttimista kuuluu lintujen hätä- ja hälytysääniä sekä luonnollisten vihollisten ääniä. Mikroprosessori ohjaa äänten suuntaa, kestoa ja ajoitusta, jolloin linnut tulkitsevat vaaran olevan kaikkialla. ”Karkotin on toimiva, kunhan äänitallenteita huomaa vaihtaa riittävän usein”, Henri toteaa.
Hartikaiset ovat tyytyväisiä aperuokintaan. Se mahdollistaa monenlaisten rehujakeiden tehokkaan hyödyntämisen.
Omannäköisellä mallilla
Maidon hinnan aleneminen huolestuttaa nuorta yrittäjäparia. Silti he ovat luottavaisia.
”Laskukautta seuraa aina nousukausi. Toisaalta maatalouspolitiikan poukkoilevuudesta johtuen tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Siksi investoinneissa pitää noudattaa malttia – silloin jää vaihtoehtoja tuotantosuuntien painotukseen.”
”Me haluamme tuottaa ruokaa suomalaisille omannäköisellämme tuotantotavalla, jossa eläinten hyvinvointi on etusijalla. Meille se tarkoittaa laadukkaalla rehulla ruokittuja, hyvin hoidettuja eläimiä, jotka saavat viettää kesät laitumella.”
Maitotilallisten kesäkausi on touhua täynnä, mutta luonto tarjoaa myös elämyksiä. Iltakäynti rantalaitumella on kuin piipahtaisi savannilla, kaukana Suomesta. Voi tuntea meren tuoksun, ihailla auringonlaskua ja iloita rapsutuksista nauttivista eläimistä. Tämä kaikki antaa voimaa jaksaa yli pitkän talven.
