Säätösalaojitukset yleistyvät ilmastonmuutoksen aiheuttaminen sään ääri-ilmiöiden myötä. Kauhajoella säätösalaojitettiin viime kesänä yli 38 hehtaarin lohko, joka puskee nyt ruista.
Österbottens Svenska Lantbruksskällskapetin salaojateknikko Rainer Rosendahl kertoo Vaasan eteläpuolella olevan Söderfjärdenin tutkimustuloksia viljapelloilta kuivalta kesältä 2016: säätösalaojituksella saatiin keskimäärin 500 kiloa parempi sato kuin tavallisella salaojituksella. Altakastelu lisäsi satoa vielä toiset 500 kiloa hehtaarilta. Edellytyksenä on, että myös käyttää säätöä.
”Säätösalaojitus pitää pellolla paitsi veden, myös typen ja fosforin. Valuma ja sen mukana tulevien ravinteiden määrät pienenevät, luonto säästyy. Ruostealueella paras keino estää ruosteen muodostumista on pitää salaojat veden alla. Huuhtelutarve vähenee.”
Kauhajoella toteutettiin viime kesänä iso säätösalaojitushanke. Avo-ojissa ollut 38 hehtaarin lohko pidettiin kesannolla, jotta ojituksen voi varmasti toteuttaa hyvällä kelillä. Lohko ojitettiin heinäkuussa. Elokuussa lähes koko lohkolle kylvettiin Livado-ruis, ajoissa, jotta se ehtisi varmasti tehdä paljon versoja.
Vuoden projekti
Hanketta suunniteltiin hyvissä ajoin. Maaperätutkimuksen ja pintavaaituksen Rosendahl kävi tekemässä kesällä 2017. Syksyn mittaan hän teki suunnitelman, jonka mukaan urakoitsija kilpailutettiin.
Tällä työmaalla ennakoivat työt oli tehty esimerkillisesti. Urakoitsijaksi valitun Savon Salaoja Oy:n Jouni Kolehmainen korostaakin hankeen oikeaa työjärjestystä, suunnitelmallisuutta ja ennakointia.
”Veden purkuojat olivat kunnossa, sorat ajettu talvella, putkitarvikkeet hankittu ajoissa, mahdollisten sähkö- ja datakaapelien sijainti selvitetty, avo-ojat kynnetty umpeen ja paalutus valmiina.”
Säätösalaojitus onnistuu sitä paremmin, mitä tasaisempi pelto on. Jos kokoojaojan kaato on yli yhden prosentin, homma ei ehkä ole enää järkevää.
Talvella pellolle ajettiin sorakasat kantavaan aikaan. Tiet pysyivät kunnossa. Kesällä pellolle eri kohtiin sijoitettu sora nopeuttaa ojitusta.
Putket 25 435 ojametriin tuotiin pellolle varastoon huhtikuussa. Valmistaja tuli hinnassa vastaan, kun sen ei tarvinnut säilytellä putkia omissa varastoissaan.
”Kesäkuussa paalutimme lohkon. Sekin oli suunniteltu kunnolla: yksi hoiti vaaituksen, yksi paukutti paaluja ja kolmas toi paalut traktorilla. Homma hoitui päivässä”, Rosendahl kertoo.
38 hehtaarin lohko on lähes yhtä iso kuin keskimääräinen yhden tilan peltoala Suomessa.
Joutuisa toteutus
Savon Salaojan kanssa projekti käytiin läpi jo talvella, ja vielä uudelleen työmaakokouksessa ennen ojien vetämistä. Rainer Rosendahl korostaakin, että onnistuneessa hankkeessa kaikkien on syytä tietää, mitä tehdään ja miksi juuri näin.
Salaojitussuunnitelmassa huomioidaan viljelysuunta ja veden luontainen virtaussuunta. Säätösalaojituksessa on tärkeää, ettei imuojissa ole liian suurta kaatoa.
Savon Salaoja toi paikan päälle kaksi kaivuria, kaksi sorakonetta ja aurakoneen. Kaksi sorakonetta nopeuttaa työtä.
Ensin merkittiin soralla kokoojan ja kaivojen sijainti ja sen jälkeen asennus kaivinkoneella. Sitten tehtiin imut latvoista alkaen. Pääkokooja vie melkein kaikki alueen vedet.
”Täällä panostettiin optimaaliseen ojaväliin. Siihen vaikuttaa maaperän läpäisevyys oleellisesti. Siksi on oleellista tehdä koekuoppia maaperäselvityksineen. Ojaväli vaihtelee 10 ja 20 metrin välillä ja pienin putki on 65-millistä”, Rosendahl sanoo.
Ruuvaus tasasi
Rainer Rosendahlilla on havaintovälineenä neljäsosa säätökaivosta. Sen avulla voi helposti demonstroida säätämistä.
Ison lohkon alueella on neljän metrin korkeusero. Lohkolle tuli 11 säätökaivoa. Jokainen patoaa noin kolmen hehtaarin vedet. Säätökaivojen välillä maa nousee 50–60 senttiä.
”Säätökaivon molemmin puolin pitää olla tiivis putki eikä salaojasoraa, ettei vesi karkaa kaivon ohi”, Rosendahl sanoo.
Säätökaivoja varten tehdään kaivokortti, jonka mukaisesti kaivot tilataan.
Alkuvuodet lohkoa viljeltiin avo-ojissa. Pyöreät sarat muotoiltiin ja tasattiin salaojituksen jälkeen suoruuvilla. Kyntämällä notkokohdat vain siirtyisivät.
Säätökaivot jätettiin puolisen metriä maan pinnan yläpuolelle, jotta niitä on helppo käyttää. Talveksi veden säätötaso lasketaan.
Säädettävä kesällä
”Korkeimmillaan säätötaso on 50 senttiä maan pinnasta pellon matalimmassa kohdassa”, Rainer Rosendahl sanoo.
Kun säätökaivon padotus on pois päältä, vesi virtaa suoraan kaivon läpi.
Lohko on enimmäkseen hietaa ja hiesuista hietaa; mukavan viljelyvarmaa, mutta ei ehkä huippusatojen maalaji.
Säätösalaojituksessa korostuu lohkon ja kasvin vedentarpeen tuntemus. Kaura tarvitsee vettä, ohralle ei saa olla liikaa. Sääennusteita on myös syytä seurata tarkasti. Jos luvassa on suuria sateita, kaivojen sulkuluukku avataan ja annetaan veden virrata.
Rosendahl kehottaa nostamaan ja laskemaan veden pintaa kesän mittaan, jotta juuret kasvaisivat syvälle vettä kohti eivätkä jäisi pintaan.
”Erikoiskasviviljelyssä säätösalaojitus maksaa itsensä takaisin parhaimmillaan yhdessä kesässä. Viime kesänä kaikki, joilla oli säätösalaojitusta ja vettä pumpattavaksi sinne, pumppasivat.”
Syksyllä luukut avataan viimeistään viikkoa ennen puintia, jotta pelto kantaa varmasti.
Viime kesä oli salaojitukseen ihanteellinen.
Satsaus tulevaisuuteen
Yli 38 hehtaarin salaojituksen ja säätösalaojituksen budjetti oli 3 305 euroa hehtaarilta, 125 600 euroa. Siihen sai investointitukea.
Ilmastonmuutos oli yksi syy ryhtyä työhön. Lämpösumma on kasvanut ja toisaalta vesitalouden ääri-ilmiöt yleistyneet niin paljon, että investointi katsotaan kannattavaksi.
Rosendahlin mielestä pitää myös olla uskoa tulevaisuuteen. Panostus maan peruskuntoon maksaa itsenä pitkällä aikavälillä. Pienillä, parin hehtaarin lohkoilla viljely on sekä työlästä että kallista.
Joka paikan ratkaisu säätösalaojitus ei ole. Se sopii vain läpäiseville maille.
”Viljelyssä on tärkeää, että saa kylvettyä ja toisaalta saa sadon syksyllä pois. Säätösalaojitus lisää satoa, helpottaa työtä ja viljelyä sekä kasvattaa maan arvoa. Se on apuväline, joka tasaa ääripäitä”, Rosendahl summaa.
