Suomalaisille luonnontuotteille olisi kysyntää ja metsissä riittää raaka-aineita marjoista ja mahlasta pihkaan sekä koivunlehtiin. Kerääjiä tarvitaan kuitenkin lisää. Tehokas raaka-aineiden hankita voisi siivittää luonnontuotealan kehitystä kansainväliseen menestykseen ja tarjota lisätuloa metsänomistajalle.
Metsää on ikiajat hyödynnetty monipuolisesti. Rakennustarpeiden ja polttopuiden ohella on kerätty marjoja ja sieniä, lisäksi metsä on antanut riistaa ja huonoina aikoina leivän korviketta, pettua. Elintason noustessa luonnontuotteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
”Metsästä saatiin aiemmin kaikki. Nyt tehdään paluuta juurille, sillä metsän monet mahdollisuudet on oivallettu uudelleen. Luonnontuoteala kiinnostaa eri alojen yrityksiä ja myös metsänomistajat suhtautuvat aiempaa suopeammin luonnontuotteiden keruuseen”, kertoo projektipäällikkö Marko Ämmälä Suomen metsäkeskuksesta.
Ala kasvaa ja tarvitsee yhä enemmän ja monipuolisemmin metsästä kerättäviä raaka-aineita. Uusia yrityksiä on syntynyt vauhdilla eritoten elintarvike- ja hyvinvointipuolelle. Suomessa on monia pitkään toimineita isoja yrityksiä, jotka käyttävät tuotteissaan erilaisia luonnontuotteita. Yrityksillä on halu hyödyntää kotimaisia raaka-aineita, mutta niiden kehno saatavuus pakottaa lähtemään hankintamatkalle Eurooppaan.
Maailmanlaajuiset trendit, kuten suuntaus luonnonmukaisuuteen ja kasvava kiinnostus terveyttä kohtaan, vauhdittavat luonnontuotealan menestystä.
”Suomalaisille raaka-aineille ovet ovat avoinna myös vientiin, sillä puhdasta luontoa ja arktista aromirikkautta arvostetaan laajalti. Jos saamme hankinta- ja tuotantoketjumme kuntoon, meillä on kaikki mahdollisuudet kehittyä luonnontuotealan maailmanvallaksi”, Ämmälä maalailee.
Raaka-aineiden heikko saatavuus on luonnontuotealan kehityksen pullonkaula. Siksi Ämmälän mukaan tarvitaan uusia toimintatapoja ja verkostoitumista, jotta arvokkaat, ainutlaatuiset pohjoiset raaka-aineet saataisiin käyttöön. Tähän haasteeseen pyrkii vastaamaan viime vuonna käynnistynyt maa- ja metsätalousministeriön kolmivuotinen Kasvavaa liiketoimintaa luonnontuotteista -hanke. Se toteutetaan Suomen metsäkeskuksen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin sekä Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä.
Hanke on herättänyt kiinnostusta yli odotusten luonnontuotealan toimijoissa ja metsänomistajissa. Kysyntää ja yhteydenottoja on Ämmälän mukaan tullut odotettua enemmän. Metsätoimijat ja metsänomistajat tarvitsevat selvästi lisätietoa luonnontuotealan raaka-ainetarpeista ja elinkeinomahdollisuuksista. Vielä ei ole täysin oivallettu, että metsällä voi ansaita muutenkin kuin vain puuta myymällä.
”Ansaintaan on mahdollisuudet, mutta keruu pitää saada järjestettyä järkevästi ja taloudellisesti”, Ämmälä korostaa.
Muutakin kuin marjoja
Suomalaisille katajanmarjoille olisi menekkiä. Niiden poimijoista on huutava pula.
Suomen luonto tuottaa runsaasti marjoja, sieniä ja kasveja, joita keräämällä voidaan kehittää menestyvää liiketoimintaa eri elinkeinoaloilla. Luonnonmarjoista kaupallisesti merkittävimpiä ovat mustikka, puolukka ja lakka. Yrteistä suosittuja ovat maitohorsma, vadelman- ja koivunlehdet sekä katajanmarjat. Merkitystään ovat kasvattaneet muun muassa mahla, pakuri, pihka ja kuusenkerkkä.
Pohjoisissa oloissa kasvaneet katajanmarjat ovat aromaattisuudessaan vertaansa vailla. Niitä ei kuitenkaan ole saatavilla niin paljon kuin vaikkapa tislaamot tarvitsevat. Marjoja on, mutta ei kerääjiä, vaikka katajanmarjoista maksetaan poimijoille muita luonnonmarjoja parempi hinta.
Tähän pulmaan pitäisi löytää ratkaisu, sillä palkittujen juomien salaisuus löytyy suomalaisesta katajasta.
”Keski-Euroopassa kasvaneiden katajanmarjojen maku ei ole sama kuin Pohjolan pitkässä päivässä kypsyneillä. Jos raaka-aine joudutaan korvaamaan tuontitavaralla, on muutettava reseptiäkin”, Ämmälä selittää.
Metsän monet kasvit ovat raaka-aineina ensiluokkaisia. Arktisessa ilmastossa kasvaneena ne ovat erityisen aromikkaita.
Ketju kuntoon yhteistyöllä
Mutta miten metsänantimia saadaan niitä tarvitseville? Ämmälä uskoo, että metsänomistajajoukossa on paljon sellaisia, joita lisätulo kiinnostaa. Keruutuotteilla voi kattaa esimerkiksi taimikonhoitokuluja.
”Raaka-aineiden toimitusketju pitää saada toimivaksi. Tarvitaan yrityksiä, jotka koordinoivat keruun ja materiaalivirran logistiikan. Näen hyvänä vaihtoehtona maakunnalliset raaka-aineiden keruupisteet. Näin toimitusketjuun saataisiin luotettavuutta ja ennustettavuutta. Jalostajille on ensiarvoista, että laadukasta raaka-ainetta on riittävästi saatavilla”, Ämmälä tähdentää.
Tarvitaan myös tiedotusta ja ohjeistusta keräämisestä. Silloin osattaisiin toimia niin, ettei vahingoiteta kasvia. Keruuajalla on myös merkitystä tuotteiden laadun kannalta.
”Tässä vaiheessa käsityö on ainut vaihtoehto, mutta tulevaisuudessa teknologiasta voi olla avuksi”, Ämmälä arvioi.
Elintarviketeollisuus hyödyntää männynneulasia ja kuusenkerkkiä enenevässä määrin, samoin koivunlehdille on monta käyttötarkoitusta.
”Näitä kaikkia riittää poimittavaksi ja kasvi ei siitä kärsi, kunhan ei oteta liikaa kerralla. Hyviä kohteita ovat vaikkapa taimikot ennen raivausta.”
Lehdet, kerkät ja neulaset eivät kuulu jokamiehenoikeudella kerättäviin tuotteisiin.
Luomulla lisäarvoa
Koivu on yksi oivallinen raaka-aine. Lehtien keruu ja toimitusketju pitää saada nykyistä toimivammaksi ja varmemmaksi.
Suomalaisille metsämarjojen ja muiden luonnontuotteiden puhtaus on itsestäänselvyys. Kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla alkuperän todennettavuus on avaintekijä.
Ämmälä kannustaa metsänomistajia liittymään luomuun. Luomusertifiointi tuo jäljitettävyyttä ja lisähintaa luonnontuotteille.
”Pohjois-Suomen metsistä iso osa on luomukeruualuetta. Sen sijaan eteläisessä Suomessa luomusertifioituja metsiä on harvakseen. Erityisesti niiden, jotka ovat peltoviljelyssä siirtyneet luomuun, kannattaa miettiä sitä myös metsien osalta.”
Metsänomistajat voivat ilmoittaa halukkuutensa liittää metsänsä luomukeruualueeksi metsaan.fi-palvelussa. Luomusertifiointi ei juurikaan rajoita metsän käyttöä, käsittelytapoja tai puukauppaa. Kieltolistalla ovat ainoastaan kemiallinen heinäntorjunta ja lannoitus sekä kantokäsittely urealiuoksella. Tuhkalannoitus sen sijaan on sallittua myös luomussa. On hyvä muistaa, etteivät perinteinen metsätalous ja luonnontuoteala ole toisiaan poissulkevia, vaan näitä voidaan harjoittaa rinnakkain.
”Luonnontuotealalla on paljon pöhinää ja mahdollisuuksia. Nyt tarvitaan yhteinen visio ja tehokkaat tavat raaka-aineiden keruuseen. Siten meistä voi tulla luonnontuotealan maailmanvaltias.”
