Pietinmäen tilalla kokeillaan rohkeasti uutta. Syksyllä valmistuneessa kolmiseinäisessä pihatossa lypsylehmät makaavat kompostipohjalla ja lannasta talteenotettava lämpö hyödynnetään käyttöveden ja lypsyaseman lattialämmityksessä. Muita vastaavia ratkaisuja ei Suomesta tiettävästi löydy.
Kun lehmät lähtevät lampsimaan pihatosta kohti lypsyasemaa, koittaa kompostipohjan huollon aika. Kuivikepatjaa möyhennetään traktorivetoisella kelajyrsimellä ja tarvittaessa lisätään uutta kuiviketta: purua, turvetta, olkea tai kutterinlastua. Näin lehmät pääsevät lypsyn jälkeen lepäämään puhtaalle pedille.
Hallin kattoon kiinnitetyt kopterit tuulettavat tehokkaasti, ja niiden ansiosta kompostipohjan pinta ehtii kuivahtaa ennen eläinten paluuta lypsyltä.
”Pintakuiva kuivike ei tartu lehmien kylkiin taikka utareisiin. Ilmanvaihtoa voidaan vielä tehostaa, kun nostetaan takaseinällä oleva verhoseinä ylös”, yrittäjäpari Katja ja Henri Hartikainen kertovat.
Jos kompostipohjaa hoitaa huolellisesti, lehmät pysyvät puhtaina.
”Hoitaminen vaatii silmää ja harjaantumista. Kaikkein hankalinta on syyssateiden aikaan, kun ilmankosteus on korkea. Silloin kuivikettakin kuluu melkoisesti. Kuivalla pakkassäällä puolestaan kuiviketta ei tarvitse lisätä välttämättä kuin kerran viikossa”, Hartikainen tietää.
Henri ja Katja Hartikainen ovat uuteen pihattoon ja lypsyasemaan tyytyväisiä.
Kokeillen ja kehittäen
Pietinmäen vähän erilainen navetta syntyi sattuman, kokeilujen ja rohkean kehittämisen ansiosta.
”Tilanpuutteen vuoksi rakensimme kymmenen vuotta sitten makuuhallin nuorkarjalle. Olkipohjainen makuuhalli näytti toimivan hyvin, ja päätimme kokeilla kylmäpihaton toimivuutta myös lypsylehmille”, pariskunta kertoo.
Hartikaisten tila sijaitsee merellisissä maisemissa, Mynämäen Mietoistenlahden kupeessa. Pohjoisen pakkas- ja lumitalviin makuuhalli ei välttämättä ole paras ratkaisu. Sen sijaan lounaisessa rannikko-Suomessa talvet ovat yleensä leutoja, joten naudoille riittää kevytrakenteisempikin navetta.
Alkuun makuualustat kuivitettiin oljella. Vaikka seudulla on runsaasti viljanviljelytiloja, oljen saatavuus vaihtelee. Siksi oli pohdittava myös muita vaihtoehtoja.
”Saimme idean kompostipohjakokeiluun internetistä ja YouTube-videoista. Kompostipohjapihatot ovat yleisiä muun muassa Englannissa ja Hollannissa, mutta ei meillä.”
Suomen olosuhteisiin sopivan mallin kehittämiseen oli haettava tietoa ulkomailta. Hyviä neuvoja ovat antaneet muut tuottajat eri maista.
Vanhan makuuhallin puolella aloitettiin kompostikokeilut kolmisen vuotta sitten, ja vähitellen löytyi toimiva resepti yritysten ja erehdysten kautta.
”Tästä on ollut iso apu suurempaan kokoluokkaan siirryttäessä. Ilman aiempaa kokemusta nyt tehtyyn ratkaisuun ei olisi uskaltanut lähteä.”
Pietinmäen tilan uusi kompostipohjapihatto on teräsrunkoinen ja kolmiseinäinen. Verhoseinä ja tuulettuva valoharja sekä kopterit parantavat ilmanvaihtoa.
Kolmiseinäinen pihatto
Teräsrunkoinen, kolmiseinäinen pihatto valmistui vanhan, samalla periaatteella toteutetun makuuhallin jatkeeksi viime syksynä. Pihatossa on tuulettuva valoharja ja verhoseinät.
Hallin toimitti virolainen Uku Randmaa. Pääosa navetan kalusteista ja tavanomaisesta poikkeava ruokintapöydän aita hankittiin Johan Latterilta. Juoma-altaat ovat Dairyteciltä.
”Ruokintapöydän vinoaidassa ei ole ollenkaan niskaputkea. Sen vuoksi se soveltuu kaikenkokoisille eläimille ja ehkäisee niskakyhmyn syntymistä. Kun aitatolpat ovat muovipäällysteiset, ne eivät talvella tunnu kylmältä lehmän kaulalla”, Henri perustelee.
Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Jouni Pitkäranta.
”Joitain vinkkejä rakentamiseen piti hakea rapakon takaa. Pihaton osastointiin, rakenneratkaisuihin ja ilmastointiin saimme neuvoja nykyisin eläkkeellä olevalta, Wisconsin maatalousyliopiston professori Dawid Kammelilta. Häneen tutustuimme ollessamme häämatkallamme Yhdysvalloissa”, Hartikaiset kertovat.
Lantakäytävän ja makuualueen välissä on betoninen väliaita, johon on tehty kulmikkaat syvennykset lämmitettäviä juoma-altaita varten. Näitä altaita on yhteensä kuusi kappaletta ja lehmät pääsevät juomaan lanta-ruokintakäytävän puolelta. Näin lehmät eivät vettä juodessaan suttaa sitä kompostipohjalle ja kastele sitä turhaan.
Makuualueelle on kiinteät kulkuaukot, jotka voidaan sulkea portilla lannanpoiston tai kompostin möyhinnän ajaksi.
Uudisrakennuksen ruokintakäytävän päälle tehtiin tavallista pidempi lippa ja rehunajoväylälle valettiin leveä betonilaatta.
Rannikon läheisyyden nurjana puolena on runsaslukuinen linnusto. Tilalla on käytössä sähköinen lintujentorjuntajärjestelmä, mutta etenkin naakkaparvet ovat sitkeä riesa.
”Jos lintuongelmaa ei saada muutoin kuriin, voidaan ruokintakäytävän ja rehunajoväylän suojaksi asentaa verkko tai tehdä kiinteä seinä”, Henri kertoo.
Kompostipohjan ja ruokintakäytävän erottaa väliseinä, jonka syvennyksiin on sijoitettu juomaaltaat. Kaikki juomapaikat eivät ole vielä käytössä.
Mukava lehmille
Vapaa makuualue ja pehmeä pohja tukevat lehmien hyvinvointia ja jalkaterveyttä.
”Lehmät saavat nukkua kenen vieressä haluavat, vaikka kylki kyljessä, kun pihatossa ei ole erillisiä makuuparsia. Myös navetan paikkamäärä on joustava”, Katja Hartikainen luettelee.
Jalka- ja sorkkaterveys ovat selvästi parantuneet, joskin sorkkahoitoja tarvitaan vähän useammin, sillä sorkat eivät kulu kuten kovalla alustalla.
Kun parsia ei ole, lantakolaa ei juuri tarvita, vaan työt pihatossa hoituvat konevoimin.
”Kuiviketta kuluu paljon. Hyvänä puolena on se, että kompostipohjassa voidaan hyödyntää monenlaisia jakeita: teollisuuden sivutuotteita, olkea, turvetta ja järviruokoa”, lisää Henri.
Makuualueet tyhjennetään kerran vuodessa. Kompostoitunut alusta on kuin kukkamultaa ja mitä parhainta maanparannusainetta savimaille.
”Alkuun se ei meinannut kelvata kenellekään, mutta nyt se menee kuin kuumille kiville”, Henri sanoo.
Ruokinnassa siirryttiin täysappeeseen asemalypsyn myötä. Appeessa käytetään tilalla viljeltyä rehumaissia.
Lämpö talteen
Kompostipohja toimii tilalla myös energianlähteenä. Yli 80 metriä pitkän uudisosan makuuosaston lattiavalun alle asennettiin 1,2 kilometriä lämmönkeruuputkistoa. Lämpö otetaan talteen maalämpöpumpun avulla.
Järjestelmä otettiin käyttöön huhtikuun alussa. Alustavasti näyttäisi siltä, että kompostipohjasta talteenotettu lämpö riittää käyttöveden, lypsyaseman lattian ja sosiaalitilan lämmittämiseen.
”Kompostipohjan lämpötila on keskimäärin 30–40 astetta, parhaimmillaan voi päästä 50 asteeseen. Kosteus lisää mikrobitoimintaa ja lämmöntuotantoa, mutta se ei taas edistä lehmän hyvinvointia, ja voi näkyä esimerkiksi utaretulehduksina. Siksi pitää tehdä kompromisseja.”
Henri toivoo, että vastaisuudessa kompostienergialla voitaisiin tuottaa lämpöä myös yhteen asuinrakennukseen.
Jos lämpöä ei saada talteen riittävästi, maalämpö on vaihtoehtoinen tapa.
”Vielä ei myöskään ole kokemusta, vaikuttaako lämmön talteenotto jotenkin kompostin käymiseen”, hän lisää.
Energiatehokkuuteen ja ekologisuuteen kiinnitetään huomiota monin tavoin, esimerkiksi lypsyaseman pesuvettä hyödynnetään lattioiden pesussa. Maito esijäähdytetään vedellä ja lämmönvaihtimessa kiertävä vesi johdetaan muumitalon näköiseen säiliöön, josta se pumpataan lehmille juomavedeksi. Etenkin talvikaudella haalea juomavesi on eduksi, kun eläimen energiavarantoja ei kulu niin paljon lämpimänä pysymiseen. Haaleaa vettä lehmät juovat halukkaammin, ja tämä voi puolestaan näkyä tuotoksessa.
”Esijäähdytys säästää sähköä. Maito on tankissa yleensä jäähtynyt tavoitelämpöönsä suunnilleen silloin, kun lopetamme lypsyn eli vaikutus on melkoinen”, pariskunta kertoo.
20-paikkainen lypsyasema hankittiin käytettynä.
Lypsyasema laakasiiloon
Aiemmin Hartikaisten tilalla lehmät lypsettiin 32-paikkaisessa parsinavetassa. Lypsyasema on ollut käytössä nyt parisen kuukautta, ja se keventää ja nopeuttaa päivittäistä työtä huomattavasti.
”Ensimmäinen viikko oli työläs, mutta melko nopeasti lehmät oppivat kulkemaan asemalle”, Katja sanoo.
20-paikkainen kalanruotoasema hankittiin käytettynä ja se sijoitettiin vanhaan laakasiiloon. Siilon pohjalle kaivettiin monttu ja seiniä pidennettiin, lisäksi rakennettiin verhoseinäinen kokoomatila.
”Suunnittelija ohjeisti hankkimaan mahdollisimman ison aseman, jotta lypsykapasiteettia riittää tulevaisuuden tarpeisiinkin”, Henri lisää.
Tällä hetkellä lypsylehmiä on kuutisenkymmentä umpilehmät mukaan lukien. Uudessa pihatossa tilaa riittää lähes sadalle eläimelle.
Maito esijäähdytetään vedellä ja lämmönvaihtimessa kiertävä vesi johdetaan siniseen säiliöön, josta se pumpataan lehmien juomavedeksi. Haalea vesi maistuu lehmille.
Maltilla investoiden
Uuteen pihattorakennukseen ja lypsyasemaan nuori yrittäjäpari on tyytyväinen. Kokonaisuus vaikuttaa toimivalta ja pihaton työt hoituvat konevoimin.
Kalusteineen, pihattorakennuksineen ja pihan asfaltointeineen investointi maksoi noin puoli miljoonaa euroa.
”Investointeja pitää tehdä harkiten, sillä tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Nämä tilat on rakennettu niin, että ne voidaan tarvittaessa muuttaa muuhun käyttöön.”
Uudisrakennuksen myötä vanhoja rakennuksia kunnostetaan uuteen käyttöön. Entinen karjakeittiö palvelee nyt sosiaalitilana. Vanhaan parsinavettaan puolestaan kunnostetaan viimeistään kesällä poikimakarsinat ja tilat siemennettäville. Juottovasikat asuvat vanhimmassa navetassa.
