FSC-sertifioidulle puulle on kovaa kysyntää. Tämä huomattiin myös Pienikankaan tilalla Kangasniemellä. Tilan metsät liitettiin FSC-sertifikaattiin kaksi vuotta sitten.
Ylämaankarja käyskentelee tyytyväisenä kuusivaltaisella metsälaitumella. Näkymä kuvaa hyvin Pienikankaan tilan tuotantosuuntia. Kolme neljäsosaa tuloista tulee lihakarjan kasvatuksesta ja lihan suoramyynnistä, loput metsätaloudesta. Metsälaidunnus sopii hyvin FSC-sertifikaatin monimuotoisuustavoitteisiin.
Koska metsätalouden osuus Pienikankaan tilan liikevaihdosta on huomattava, päättivät yrittäjät Heimo ja Anne Marttinen hankkia FSC-sertifikaatin varmistamaan puiden menekkiä. Tavoitteena on kasvattaa 165 hehtaarin metsistä saatavaa tuottoa.
”Ostajat lupaavat FSC-puulle varman menekin ja lisähinnan. Sertifiointi oli vaivatonta, sillä Stora Enso hoiti kaikki asiakirjat kuntoon. Käsittelyn ulkopuolelle jätettävä viiden prosentin alakaan ei tuottanut meillä hankaluuksia, sillä olisimme muutenkin säästäneet Pyyvinlammen rannat hakkuilta”, Heimo Marttinen perustelee.
Hän tietää lihan suoramyyjänä, että asiakkaiden toiveita pitää kuunnella.
”Koska metsäyhtiöiden asiakkaat ympäri maailman haluavat FSC-sertifioituja tuotteita, pitää niitä suomalaisesta puusta myös tuottaa”, Marttinen näkee.
Marttiset ovat jättäneet Pyyvinlammen rantametsät luonnontilaan jo vuosikymmeniä sitten. FSC-sertifioinnissa ne merkittiin kokonaan käsittelyn ulkopuolelle jätettäviksi.
Stora Enso kannusti
Stora Enso tarjoaa FSC-sertifiointia metsänomistajilla ympäri Suomen. Marttinenkin laittoi sertifioinnin alulle sen jälkeen, kun Stora Ensosta oli otettu yhteyttä.
”Noin 400 metsänomistajaa on liittänyt metsänsä Stora Enson FSC-sertifikaattiin. FSC-sertifioitua metsäalaa on kertynyt kaikkiaan 70 000 hehtaaria”, Stora Enson FSC-asiantuntija Juha Laitinen kertoo.
”FSC:hen liittyminen on metsänomistajalle helppoa. Hän vain ilmoittaa asiantuntijallemme kiinnostuksensa FSC-sertifiointiin ja sen jälkeen me alamme selvittää, millä tavalla sertifiointi onnistuisi kyseisellä metsätilalla.”
Laitisen mukaan Stora Enso maksaa FSC-puulle hintalisää, joka kasvaa kaupan koon myötä. Hintalisä on sama kuitu- ja tukkipuulle.
”Tarvitsemme erityisesti FSC-sertifioitua kuitupuuta, sillä pakkausteollisuus haluaa ostaa FSC-kartonkia. FSC-sertifioidulle tukkipuullekin on kasvavaa kysyntää.”
Stora Enso tarjoaa FSC-sertifiointia vain yli 50 hehtaarin metsätiloille, mutta aivan kiveen hakattu kyseinen minimiala ei ole. Jos myytävää puuta on reilusti, onnistuu myös pienempien alojen FSC-sertifiointi.
Stora Enson FSC-sertifiointi on metsänomistajalle ilmainen. Maksuttomuuden Laitinen lupaa jatkuvan ainakin vuoden 2023 loppuun. Sertifikaattiin liittyminen ei velvoita myymään puuta Stora Ensolle, vaan kaupat voi kilpailuttaa normaaliin tapaan. FSC-sopimuksen irtisanomisessa on vuoden määräaika.
Stora Enso laatii kaikki sertifiointiin tarvittavat asiakirjat keskusteltuaan metsänomistajan kanssa. Jos sertifioituun metsään osuu FSC-organisaation määräämä auditointi eli tarkastus, maksaa Stora Enso auditointikulut ja yhtiön edustaja on mukana auditointitilaisuudessa.
Juha Laitinen (vas.) ja Tiina Marttinen Stora Ensolta ja metsänomistaja Heimo Marttinen tarkastelevat kalasääsken pesäpuuta suon laidalla. Sääksinpesäpuu on aina rauhoitettu.
Tiukemmat vaatimukset
FSC-sertifiointi asettaa metsänhoidolle tiukemmat vaatimukset kuin PEFC. Esimerkiksi metsän käsittelyalueen ja vesistön väliin on jätettävä 10–30 metrin suojakaistat. PEFC:ssä vaaditaan vain 5–10 metrin suojakaista.
”Keskeisin asia FSC:ssä metsänomistajan kannalta on yleensä se, mitkä alueet hän valitsee jätettäväksi kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Näitä alueita pitää olla vähintään viisi prosenttia metsäalasta. Useissa tapauksissa metsänomistaja on jo omasta tahdostaan jättänyt joitain arvokkaita tai kauniita luontokohteita hakkaamatta, jolloin käsittelemättömät alueet löytyvät helposti”, Laitinen sanoo.
Kokonaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävän alan lisäksi FSC-sertifioinnissa vaaditaan, että toisen viiden prosentin alan osalta metsää tulee hoitaa monimuotoisuutta edistävin menetelmin, esimerkiksi lahopuuta lisäämällä. Jos kokonaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävää alaa on yli viisi prosenttia, pienentää se monimuotoisin menetelmin hoidettavaa alaa.
”Metsänomistajan korvaan kuulostaa huomattavasti paremmalta, kun puhutaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävistä alueista kuin että puhuttaisiin suojelualueista, vaikka periaatteessa kyse on samasta asiasta. Jos joku tulee sanomaan, että nyt suojellaan metsää, nousevat karvat heti pystyyn”, Marttinen tietää.
”Pyyvinlammen lisäksi jätimme yhden rämeen reunalle leveät, käsittelemättömät alueet. Täysin käsittelyn ulkopuolelle meillä jäi tasan viisi prosenttia metsäalasta. Rajoitetun käsittelyn piirissä ovat 17 hehtaarin metsälaitumet ja perinnebiotoopit, joiden osuus on yhteensä kymmenen prosenttia metsäalasta.”
Heimo Marttinen tekee metsissään lähinnä raivaussahahommia.
”Taimikonhoitoa riittää niin paljon kuin ehtii tehdä. Tänä vuonna en ole vielä ehtinyt metsään, mutta viime vuonna raivasin kymmenen hehtaaria.”
Puukaupat Marttinen kilpailuttaa itse lähettämällä tarjouspyynnöt sähköpostitse. Tälle vuodelle on tulossa 20 hehtaarin harvennushakkuu. Marttinen kilpailutti puunostajat ja Stora Enso tarjosi FSC-puulle euron lisähinnan kuutiolle. Kilpailutuksessa voiton vei kuitenkin yritys, joka ei maksa FSC-lisää, mutta hinta oli muuten kohdallaan.
Stora Enson sertifiointiasiantuntija suunnittelee yhdessä metsänomistajan kanssa, mitkä alueet jätetään kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle ja mitkä alueet ovat rajoitetun käsittelyn piirissä.
Mitä FSC vaatii?
1. Pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle on jätettävä vähintään 5 prosenttia metsämaan pinta-alasta.
2. Kokonaan käsittelemättä jäävien alueiden lisäksi tulee rajata erityiskohteita, joissa ensisijaisena metsänhoidon tavoitteena on talouden sijasta ympäristön vaaliminen esimerkiksi tuottamalla järeää lahopuuta tai säilyttämällä metsä eri-ikäisrakenteisena. Metsänomistajan pitää säästää kohteet, joilla on tai joihin voi kehittyä korkeita luontoarvoja. Kohtien 1 ja 2 yhteenlasketun pinta-alan pitää olla vähintään 10 prosenttia metsäalasta.
3. Lampien ja järvien rannoille jätetään vähintään 10 metrin suojavyöhyke. Suojavyöhykkeellä ei saa hakata metsää, muokata maata, tehdä ojituksia tai korjata kantoja.
4. Purojen, jokien ja meren rannoilla suojavyöhyke on vähintään 15 metriä.
5. Harvennuksessa ja taimikonhoidossa säästetään aina vähintään 10 prosenttia lehtipuita, jos ne eivät haittaa havupuiden kasvua.
6. Uudistushakkuissa jätetään vähintään 20 sentin paksuisia säästöpuita vähintään 10 kappaletta hehtaarille. Lisäksi kuolleita puita jätetään vähintään 20 kappaletta hehtaarille, jos niitä alueella on.
7. Metsäsuunnitelma on päivitettävä FSC:n vaatimukset täyttäväksi.
8. FSC:n korkean suojelunarvon alueet (HCV) määritellään metsäsuunnitelmaan, jos niitä metsissä on. Alueille määritellään hoitosuunnitelma, jota toteuttamalla suojeluarvot eivät vaarannu.
