Santalan maitotilalla on tehty monta eläinten hyvinvointia edistävää tekoa: uudistettu parsia ja rakennettu uusi vasikkala sekä poikimakarsina. Samalla navettatyöt ovat selkeytyneet ja helpottuneet.

Talvinen auringonpilkahdus hellii jaloittelutarhassa kirmaavia vasikoita. Kesäkuussa käyttöönotetun vasikkalan kupeeseen tehtyyn hiekkapohjaiseen tarhaan Nella Santala ja Eemeli Pentinmäki ovat tyytyväisiä.

”Vasikat viihtyivät ulkona kuumimmillakin helteillä eikä syksyn tulo vähentänyt ulkoiluintoa. Hiekkapohjan ansiosta edes syksyn kovien sateiden jäljiltä kenttä ei ole käynyt kuraiseksi eikä hiekan joukossa juuri näy kakkaläjiä”, yrittäjäpari kertoo. Ulkoilua on tarkoitus jatkaa koko talvikauden aina kun säät sallivat.

Uudet tilat vasikoille rakennettiin vanhaan parsinavettaan ja sen yhteydessä olleeseen heinälatoon.

Ulkoilutarhalle oli rakennusten kulmauksessa luonteva paikka. Kerrallaan ulos pääsee kaksi vasikkaryhmää. Tarhan pohjamateriaaliksi harkittiin myös haketta, mutta päädyttiin hiekkaan sen hyvän saatavuuden vuoksi.

”Meillä täällä Kauhajoen Nummijärvellä hiekkaa on tarjolla yllin kyllin hiekkaharjun ansiosta. Jaloittelutarhasta tuli niin hyvä, että suunnitelmissa on tehdä toinenkin jaloittelutarha.”

Ternivasikoilla on uudessa vasikkalassa yksilökarsinat ja isommat lepäilevät ryhmäkarsinoissa. Kuivitteluun käytetään turvetta ja olkea. Ternivasikat siirtyvät parin viikon jälkeen ryhmäkarsinaan juottoautomaatille ja vieroitettujen vasikoiden ryhmä siirtyy seuraavaan osastoon. Aina kun tulee uusi satsi vieroitettuja vasikoita, vanhempien ryhmä siirtyy seuraavaan osastoon. Näin menetellen seitsenkuukautisten ryhmä on valmiina lähellä ulko-ovia, kun niiden on aika siirtyä pihattoon.

Vuonna 2008 rakennettuun navettaan on uusittu lantaraappa ja parsipedit, Nella Santala kertoo.

Työläs kunnostettava

Santalan tilalla nähtiin järkeväksi hyödyntää jo olemassa olevia tiloja.

”Vanhan kunnostaminen tietää tuplatyötä, sillä ensin pitää purkaa ja sitten vasta pääsee rakentamaan. Jos itselleen ei laske kovaa tuntipalkkaa, toimivaa tilaa saa melko maltillisilla kustannuksilla”, Eemeli pohtii.

Rakentamisen kustannuksiin voi itse vaikuttaa merkittävästi materiaalivalinnoilla ja toteutustavoilla. Monet hankinnat tehdään vuosiksi eteenpäin, joten halvinkaan ei välttämättä aina ole paras ja edullisin valinta.

Noin viisikymmenvuotiaan parsinavetan ikkunat korvattiin kennoikkunoilla, lisäksi asennettiin ilmanvaihtohormit. Ilmankiertoa tehostetaan vielä tuubeilla. Aiemmin pikkuvasikat asuivat pihatossa melko ahtaissa tiloissa eikä ilmanvaihtokaan toiminut moitteettomasti, mikä kasvatti tautipainetta.

”Kun vasikat pääsivät uusiin tiloihin, yskimiset loppuivat siihen paikkaan. Erityisen tyytyväinen olen tuubi-ilmanvaihdon tehoon ja siihen, että sen avulla ilmanvaihtoa voi kohdistaa oikeisiin paikkoihin”, Eemeli sanoo.

Vasikkalassa on enemmän eläinpaikkoja kuin juuri nyt tarvitaan. Se helpottaa töiden rytmittämistä, sillä karsinoiden tyhjentämistä voidaan jaksottaa. Samalla varaudutaan tulevaisuuteen.

”Jos joskus lehmälukua kasvatetaan, vasikkalaa ei tarvitse heti laajentaa”, Nella lisää.

Hilla-koira auttaa lehmien siirroissa.

Yli sadan lehmän navetta

Tilan pihatto on rakennettu vuonna 2008, ja pienen peruskunnostuksen ansiosta navetta on varsin toimiva. Lypsylehmiä on kaikkiaan reilu sata.

Lehmät lypsetään 2×10-kalanruotoasemalla. Asema on Eemelin luonnehdinnan mukaan karvalakkimallia, ilman nykyaikaisia hienouksia, mutta varma ja hyväksi havaittu.

”Jos me Nellan kanssa ollaan oikein kovalla päällä, vajaan sadan lehmän lypsämiseen menee reilu tunti”, Eemeli tokaisee.

Tosin silloin kaiken on mentävä nappiin. Iso apu on Hilla-koirasta, joka ohjaa lehmät asemalle.

”Me voimme keskittyä lypsämiseen eikä aikaa kulu lehmien hakemiseen. Hilla on tämän tilan paras ja kannattavin työntekijä, sillä se työskentelee ruokapalkalla ja aina innokkaasti”, pariskunta nauraa.

Santalan tilalla sukupolvenvaihdos tehtiin kolmisen vuotta sitten. Alle kolmekymppinen yrittäjäpari ryhtyi heti aloitettuaan parantamaan navetan olosuhteita ja eläinten hyvinvointia.

Lantaraapat uusittiin ja käytäville hankittiin kumimatot, sillä betoni oli monin paikoin kulunut liukkaaksi. Kumimattojen myötä venähdyksiä ja jalkavaivoja on ollut vähemmän.

Myös parsipedit oli aika uusia.

”Nyt parsissa on joustava, nelisenttinen kumirouhematto ja sen päällä tiiviimpi kolmesenttinen matto. Alusta on sopivan napakka eikä liian pehmeä. Parsien kuivittamisessa käytetään turvetta”, Eemeli selittää.

Vuosikymmenen aikana lehmät ovat tulleet aiempaa raamikkaammiksi. Lisätilaa makuuparsiin saatiin vaihtamalla suorat niskaputket ylöspäin kaartuviin, betoninen etueste korvattiin muovisella.

Lehmät ovat jalostuksen myötä tulleet kookkaimmiksi. Parteen saatiin väljyyttä kaarevalla niskaputkella, betoninen etueste vaihdettiin muoviseen.

Uusi poikimakarsina

Vasikkalan lisäksi viime vuonna rakennettiin navetan kupeeseen 180-neliöinen poikimakarsina, joka otettiin käyttöön vuodenvaihteessa.

”Oljella ja turpeella kuivitettu poikimaosasto sijoittuu suorakaiteen mallisen navetan keskivaiheille niin, että lehmät on helppo ottaa lypsylle pian poikimisen jälkeen”, Nella kertoo.

Vasikkala- ja poikimakarsinainvestointien myötä navettaan saatiin lisätilaa parillekymmenelle lehmälle. Lisäpaikat on varattu poikineille ja vastapoikineille.

”Kun Fresh Cow -ryhmä on omana ryhmänään, eläimiä on helpompi tarkkailla. Lehmillä on myös huomattavasti enemmän ruokailutilaa, mikä varmistaa sen, että kaikki saavat rauhassa syödä. Ryhmittelyn vuoksi ruokintaa voidaan räätälöidä energiapitoisemmaksi. Tavoitteena on saada lisää maitoa alkulypsykauteen”, Nella tähdentää.

Monien tekijöiden summana maitotuotosta on onnistuttu parin vuoden aikana nostamaan, ja nyt tuotos on noin 10 200 maitokiloa.

”Olemme onnistuneet saamaan lisää litroja pitoisuuksien kärsimättä. Viime vuonna maidossa oli rasvaa 4,4 ja valkuaista 3,4 prosenttia.”

Viime vuonna tehdyt investoinnit eivät vielä näy täysimääräisesti maitotankilla. Nella ja Eemeli uskovat, että edelleen tulosta voidaan parantaa jalostusta kehittämällä ja hiomalla yksityiskohtia paremmiksi nykyisten seinien sisällä.

Navetassa on sekä ayrshirejä että holsteineja, joskin hiehojoukko alkaa olla vahvasti mustavalkovoittoinen. Tähän ei ole Nellan mukaan aktiivisesti pyritty, vaan se on ollut luonnollinen kehitys, kun jatkoon on valittu aina parhaimmat jälkeläiset.

Lypsykarjalla on täysaperuokinta, jossa säilörehun lisäksi käytetään aiv-hapolla säilöttyä murskeviljaa, rypsirouhetta, maissia, rankkia ja kivennäisiä. Tilalla viljellään itse viljaa, mutta sitä myös ostetaan jonkin verran tuoreena. Aiemmin vilja oli kauravoittoista, nykyään seoksessa on suunnilleen yhtä paljon kauraa, ohraa ja vehnää.

Navetan olosuhteet on saatu nyt kutakuinkin mallilleen.

”Aina löytyy parannettavaa, ja yksi investointikohde on pihaton kiinteiden ikkunoiden vaihtaminen kennoikkunoihin”, Nella lisää.

Vanhaan parsinavettaan ja rehulatoon kunnostettiin käytännölliset tilat vasikoille. Autoliikkeen pesuhallin käytöstä poistetuille oville löytyi uusi tehtävä.

Uutta otetta viljelyyn

Santalan tila on yksi ProAgrian Mainio Maito -hankkeen kuudesta pilottitilasta. Pääyhteistyökumppanina hankkeessa on Maitosuomi. Sen tavoitteena on parantaa suomalaisen maidontuotannon ilmastotehokkuutta keräämällä tietoa maidon hiilijalanjäljestä sekä kehittämällä keinoja sen tehokkaaseen pienentämiseen.

Projektissa suunnitellaan pellonkäytön optimointia yhdessä ProAgrian asiantuntijan kanssa.

”Suuntaamme tilan resursseja eri pelloille ottamalla huomioon eri maalajien ominaisuudet ja niiden potentiaalin hiilensidontaan. Samalla kohennetaan viljelykiertoa sekä rehuntuotantoa. Käytännössä teemme hiiliviljelysuunnitelman sekä laskemme tuottamamme maidon hiilijalanjäljen ja kehitämme toimenpiteitä sen pienentämiseksi”, Nella ja Eemeli summaavat.

Pihatossa on visiiriruokinta. Seinän suojana on vankka kaivosmatto.

Työtä jaetaan

Nuoret tuottajat ovat linjanneet toimintansa selkeästi niin, että he keskittyvät maidontuotantoon.

Muissa töissä käytetään laajasti urakoitsijoita.

”Meillä on erinomainen verkosto kollegoita, naapureita ja urakoitsijoita, minkä ansiosta työt hoituvat ajallaan ja asianmukaisesti. Urakoitsija hoitaa esimerkiksi lietteenajon, rehunteon ja puinnin. Me voimme keskittyä ydintoimintaan eli eläinten hoitamiseen ja lypsytöihin.”

Nellan ja Eemelin keino huolehtia omasta jaksamisestaan on jakaa työtä ja vastuita. Tilalla on osa-aikainen työntekijä, jonka kanssa etukäteen sovitaan kuukaudessa tietty määrä työpäiviä. Tilan töissä on tarvittaessa naapurin nuoriso.

”Meillä on toimiva varamiesjärjestelmä. Isäni Pentti Santala on apuna tarvittaessa ja toimii vastuumiehenä meidän lomaillessa. Silloin lomalla voi oikeasti rentoutua ja unohtaa työn”, Nella painottaa.

Jaa artikkeli