Koneiden yhteiskäyttö lisääntyy vuosi vuodelta. Yhteiskoneiden edut voittavat haitat. Mahdolliset kiistat vältetään sopimuksin.
Hausjärveläiset Alastalon ja Salovaaran kasvinviljelytilat ottivat ensimmäisen yhteisen koneen käyttöön muutama vuosi sitten. Yrittäjien ajatukset ovat muuttuneet yhteiskoneille suopeammiksi.
– Yhteiskoneiden taloudelliset edut ovat selvät, sillä kaikki koneet ovat nykyään kalliita. Uuden koneen saa yhteiskäytössä puoleen hintaan. Kun tilojen peltoalatkin ovat suunnilleen samankokoiset, ei yhteiskoneiden käytölle ole mitään esteitä, Kalle Alastalo näkee.
– Yhteisillä koneilla saa monipuolistettua tilan konekantaa. Kustannukset jakamalla voi hankkia myös hieman tehokkaampia koneita, Otto Salovaara täydentää.
Juha ja Otto Salovaaran, isän ja pojan tilalla viljellään viljoja, öljykasveja ja hernettä noin 400 hehtaarilla. Kalle ja Marja Alastalolla on viljelyssä hieman alle 300 hehtaaria.
Ryttylässä ja Puujaassa sijaitsevien tilojen ensimmäinen yhteinen kone on kolme vuotta sitten hankittu Lemkenin 4,5-metrinen lautasmuokkain. Tuorein hankinta on tänä vuonna ostettu Evers-jankkuri. Keväisten kuorettumien rikkomiseen on lisäksi rikkaäes, jossa on osakkaana viisi tilaa.
Koneiden yhteiskäyttö on helpointa aloittaa koneista, joiden käyttöajassa on joustoa. Maanmuokkauskoneiden käyttöhetki ei ole tunnista kiinni, mikä helpottaa vuorokäyttöä.
Koneliike jakoi laskun
Lautasmuokkaimen arvonlisäveroton hinta oli noin 40 000 euroa, joka jaettiin kahdelle eri laskulle.
– Koneliike lähetti molemmille tiloille samansuuruiset laskut. Minä annoin kaupassa lisäksi vaihtokoneen, joka vähennettiin minun osuudestani, Alastalo kertoo.
Molemmat tilat saivat erillisten laskujen ansiosta vietyä osuutensa yhteiskoneesta helposti kirjanpitoon. Omasta osuudesta vähennetään arvonlisävero ja tehdään poistot samaan tapaan kuin muistakin koneista. Laskun puolittaminen keventää huomattavasti kummankin tilan tasetta. Koneliikkeille yhteiskoneostokset eivät tuota lisävaivaa.
Kymmenen tuhatta euroa maksaneen jankkurin Salovaarat ostivat ensin itse, mutta hoksasivat viime hetkessä kysyä Alastaloilta kiinnostusta tähänkin koneeseen. Koneliike mitätöi ensimmäisen laskun ja lähetti uudet laskut kahteen osaan jaettuna.
Periaatteet sovittu
Tilat hoitavat yhteisiä koneita vähintään yhtä hyvin kuin omiaan.
– Emme ole tehneet koneiden käytöstä ja huollosta kirjallista sopimusta, mutta periaatteet on sovittu suullisesti, Salovaara sanoo.
Kumpikin omistaja rasvaa koneita tarpeen mukaan. Jokaisen käytön jälkeen ne pestään. Jos kone vaurioituu toisen osakkaan käytössä, hankkii vaurion aiheuttaja omalla kustannuksellaan uuden osan ja laittaa sen paikoilleen. Tilojen maatilavakuutukset kattavat yhteisten koneiden mahdolliset vauriot.
Koneiden säilyttämisestä ei ole tullut ongelmaa, sillä molemmilla tiloilla on varastohalli. Viimeksi konetta käyttänyt jättää sen omaan halliinsa. Koneen hakeminen ei tunnu kummastakaan yrittäjästä hankalalta, sillä tilojen etäisyys on vain kymmenen kilometriä.
Koneiden käyttötarpeet yrittäjät ilmoittavat toisilleen soittamalla tai WhatsApp-viesteillä päivää tai kahta ennen toivottua käyttöajankohtaa.
Kompromisseja tarvitaan
Erikoistutkija Janne Karttunen Työtehoseurasta on selvitellyt yhteiskoneiden yleisyyttä Suomessa.
– Koneyhteistyö on ehdottomasti yleisin maatilojen välisen yhteistyön muoto ja tuo säästöä monelle tilalle. Tarkkaa tietoa koneiden yhteiskäytön laajuudesta ja sen tuomasta taloudellisesta hyödystä ei ole.
Työtehoseuran vuonna 2017 toteuttamassa kyselyssä ilmeni, että kymmenesosalla maatiloista oli yhteinen leikkuupuimuri tai yhteinen kylvökone. Neljäsosalla kotieläintiloista oli yhteinen lietevaunu. Yhteinen niittomurskain tai kasvinsuojeluruisku oli joka viidennellä tilalla.
– Kun tilakoot ovat suurentuneet, on koneyhteistyön volyymi todennäköisesti kasvanut. Menestyvillä tiloilla koneyhteistyö on yleisempää kuin huonommin menestyvillä. Tilat, joilla koneyhteistyötä ei ole lainkaan, saattavat käyttää urakoitsijoita, mikä on myös omalla tavallaan konekustannuksia hillitsevää koneyhteistyötä.
Karttunen kannustaa koneiden yhteiskäyttöön, mutta muistuttaa, että yhteistä konetta harkittaessa kannattaa pohtia muutamat koneen käyttöön liittyvät asiat.
– Esimerkiksi aikataulukysymykset on mietittävä tarkasti. Jos koneen käyttöhetki on tarkkaan rajattu, ei yhdellä koneella pysty hoitamaan kovin suurta pinta-alaa. Esimerkiksi kylvökoneet ovat tällaisia. Kivenkeruukoneen tai vesakkomurskaimen käyttöaika on puolestaan hyvin väljä.
– Joskus on eduksi, että koneyhteenliittymässä on mukana erikokoisia ja eri tuotantosuunnan tiloja. Silloin koneiden käyttöajat vaihtelevat luontaisesti.
Karttunen muistuttaa, että koneyhteistyö edellyttää aina jossain määrin kompromissien tekemistä. Omistajien välillä pitää olla hyvä keskusteluyhteys ja henkilökemioiden pitää toimia.
– Konetta ei aina saa käyttöön juuri sillä hetkellä kuin haluaisi. Onkin sovittava etukäteen, kuinka käyttöaika jaetaan, ettei siitä tule kränää. Erimielisyyksiä on tullut joskus myös koneiden kunnossapidosta ja pesuista. Nekin pitää sopia, sillä ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, millainen on puhdas ja hyvin huollettu kone.
– On myös sovittava siitä, kuinka yhteiskonekimpasta pääsee tarvittaessa pois, jos vaikkapa tuotantosuunta vaihtuu, Karttunen muistuttaa.
Yhteiskoneita käyttävien tilojen konekustannus on Työtehoseuran kyselyn mukaan kymmenyksen pienempi ja kannattavuus viidenneksen parempi kuin muilla tiloilla.
Suomalaisilla maatiloilla on yhteiskäytön yleistymisestä huolimatta iso konekanta. Työtehoseuran selvityksen mukaan nykyisillä koneilla pystyttäisiin tekemään maatilojen työt kolmeen kertaan.
Myös hyvää mieltä
Kustannussäästöjen lisäksi yhteinen kone lisää yrittäjien kanssakäymistä.
– Yhteistyön mukanaan tuomaa henkistä ja sosiaalista puolta ei sovi unohtaa. Kun tehdään asioita yhdessä, tulee käytyä keskusteluja töistä ja muistakin asioista. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen on tärkeää muuten yksinäisessä maatalousyrittäjän työssä, Karttunen korostaa.
Joissain tuottajayhdistyksissä yhteiset koneet kokoavat väen konkreettisesti yhteen, kuten sivun 28 esimerkki Tammelasta kertoo.
– Toisilta oppiminen on myös tärkeä näkökulma. Konerikkojen myötä voi oppia korjaamaan tietyt viat, tai kenties pääsee perehtymään osaavamman yrittäjän opissa tietotekniikan mahdollisuuksiin konetöiden tehostajana. Koneyhteistyöstä voi olla sekin etu, että kimppakoneen muilta omistajilta voi saada apua sesonkitöihin tai silloin, kun yrittäjä on syystä tai toisesta työkyvytön.
Maatalouden investointitukijärjestelmäkin kannustaa pieneltä osin yhteiskoneiden käyttöön. Perunan ja sokerijuurikkaan nostokoneisiin saa kymmenen prosentin investointituen, jos kone tulee yhteiskäyttöön. Kuivureiden osalta investointitukea korotetaan viidellä prosenttiyksiköllä, jos kuivaamo tulee useamman tilan käyttöön.
– Päättynyt satokausi oli monelle tilalle heikko, ja tiloilla joudutaan nyt kiristämään kukkaron nyörejä. Yhteiskoneet voivat tässäkin tapauksessa olla monelle tilalle taloudellisesti järkevä vaihtoehto päästä käsiksi nykyaikaiseen kalustoon, Karttunen kannustaa.
Asenne ratkaisee
Hausjärven parivaljakon mielestä yhteiskoneiden käyttö riippuu enemmänkin paikkakunnalla vallitsevista asenteista ja perinteistä kuin vaikkapa yrittäjien iästä. Aikaisemman sukupolven harjoittama yhteistyö siirtyy usein seuraavalle sukupolvelle.
Kalle Alastalo näkee, että mikä tahansa maatalouskone voisi hyvin olla yhteinen, kunhan pelisäännöistä sovitaan.
– Puimuri voisi ilman muuta olla yhteiskoneena, samoin traktori, Alastalo pohtii.
Salovaara on samalla kannalla. Kylvökoneen yhteiskäyttö tuntuisi molemmista ehkäpä hankalimmalta sovittaa kahden tilan kiireisiin kevätaikatauluihin.
– Kun on pyörittänyt kaksikymmentä vuotta omaa tilaa, alkaa kiinnostus uusia koneita kohtaan vähentyä. Mieluummin investoin koneiden sijasta johonkin muuhun, mikä on yleensä tuottavampaakin, Alastalo linjaa.
Myös Alastalo ja Salovaara pitävät yhteiskoneiden hyvänä puolena yrittäjien välisen kanssakäymisen lisääntymistä. Yhteisen koneen asioiden hoitamisen lisäksi tulee vaihdettua kuulumisia muistakin asioista.
