Vuoden loppuun mennessä EU päättää, jatketaanko myydyimmän kasvinsuojeluaineen, glyfosaatin, käyttölupaa.
Viiden vuoden käyttöluvan pidennys ei tuonut markkinoille uusia innovaatioita. Tutkija ja itsekin maanviljelijä Heikki Jalli Luonnonvarakeskuksen Peltokasvien tuotanto -ryhmästä toivoo, että glyfosaattivalmisteet jäisivät ammattikäyttöön.
Glyfosaatti puhdistaa pellot rikkakasveista, kuten juolavehnästä. Jalli arvioi, että tiloilla on yksilölliset mahdollisuudet torjua juolavehnää ilman glyfosaattivalmisteita.
– Onnistumiseen vaikuttavat viljelijän osaaminen, valitut viljelytoimet ja -kasvit sekä peltojen maalaji.
Ilman glyfosaattia juolavehnää voidaan torjua kemiallisesti, mekaanisesti, fysikaalisesti ja viljelyteknisesti. Kemiallinen torjunta tarkoittaa silloin niin sanottujen HRAC-ryhmän torjunta-aineiden käyttöä oikeaan aikaan riittävän suurella annoksella.
Mekaanisesti juolavehnää torjutaan syvä- ja kevätkynnöllä sekä maan muokkauksella kuivaan aikaan.
Fysikaaliset keinot, kuten liekitys, lämpösäteily sekä sähkövirran ja laserin käyttö, tappavat yleensä vain juolavehnän maanpäälliset osat, ja teho on lyhytaikainen.
Mekaanisviljelyteknisenä keinona juolavehnää niitetään tiuhaan kesannolta ja nurmilta.
Viljelytekninen torjunta vaatii tarkkaa suunnittelua ja juolavehnälle kilpailukykyisiä kasveja.
– Juolavehnä kilpailee heikosti vaikka rehevän ruiskasvuston kanssa. Myös luomuviljelystä voi löytyä kiinnostavia keinoja kokeiltavaksi, Jalli muistuttaa.
Jalli toivoisi, että glyfosaattikuormaa yritettäisiin vähentää viljelykäytänteitä muuttamalla. Hänestä suorakylvöpelloilla voitaisiin luopua syysruiskutuksista.
– Jos ruiskutus tehtäisiin vain keväisin ja kemiallisen kesannon saisi lopettaa jo kesäkuussa, pelloille jäisi kuivana aikana kaksi kuukautta kasvamatonta aikaa. Se olisi tuhoisaa juolavehnälle. Elokuun lopulla pellolle voisi kylvää vaikka syysviljaa.
Glyfosaatti estää vihreille kasveille elintärkeitä aminohappoja tuottavan sikimaattikierron.
Turun yliopiston dosentti, FT Marjo Helander on viime vuodet johtanut Suomen Akatemian rahoittamaa Glyfosaatin epäsuorat vaikutukset ekosysteemissä -tutkimushanketta, jossa on selvitetty pitkäaikaiskokein, miten glyfosaattijäämät vaikuttavat pelloilla.
– Viljelykasvin kasvun lisäksi glyfosaattijäämät voivat muuttaa viljelykasvien puolustusmekanismeja ja siten lisätä tuholaisten ja sienitautien torjuntatarvetta.
Tutkimusryhmä on tutkinut yhdeksää tärkeää viljelykasvia ja maaperän kunnon kannalta tärkeitä mikrobeja. Tutkimustuloksia julkaistaan lisää tänä vuonna.
Helander arvioi, että jäämäriskejä sisältyy EU:n ulkopuolelta tuodun geenimuunnellun soijan käyttöön rehuna, koska viljely perustuu glyfosaattiruiskutuksiin. Toki myös kotimaisia rehukasveja saatetaan ruiskuttaa glyfosaattivalmisteilla juolavehnän torjumiseksi ennen sadonkorjuuta.
– Viiriäistutkimuksessa selvisi, että mikäli linnut söivät glyfosaatilla ruiskutetuista kasveista tehtyä rehua, glyfosaatti säilyi niiden lannassa pellolle asti, missä se hajosi sään mukaan.
Toinen löydös oli, että glyfosaatti sai mansikan kasvun häiriintymään, mikä teki mansikasta alttiimman tuholaisille. Ruiskutuksista kärsi myös nurminadan siementuotanto.
Parhaillaan tutkijat tutkivat fosforin ja glyfosaatin huuhtoutumista.
– Savipelloilla fosfori ja glyfosaatti sitoutuvat samoihin hiukkasiin. Jos pellossa on paljon fosforia, glyfosaatti valuu helpommin vesistöihin.
Turussa tutkitaan parhaillaan glyfosaatin vaikutusta pölyttäjiin.
– Alustavien tulosten mukaan pienikin määrä glyfosaattia voi saada kimalaiset menettämään muistinsa ja jopa lentokykynsä. Pölyttäjäkatoa tutkittaessa USA:ssa on huomattu glyfosaatin käytön lisäävän mehiläisten kuolleisuutta.
Helander toivookin, ettei pölyttäjille tärkeitä kukkivia kasveja ruiskutettaisi vihannes-, hedelmä- ja marjaviljelyksillä tai ojanpientareilla.
Glyfosaatin jatkolupaa arvioidaan parhaillaan EU-tasolla. Mikäli päätöstä ei synny, tehoaine saa komissiolta hallinnollisen jatkon. Jos päätös tulee ennen 15.12.2022 eikä glyfosaattia hyväksyttäisi uudelleen, komissio julkaisisi asetuksen. Sillä määrättäisiin siirtymäajat, joiden aikana glyfosaattia sisältävät valmisteet poistuvat markkinoilta jäsenmaissa.
EU:n strategiana on saada torjunta-aineiden käyttö puolitettua.
– Tämä Pellolta pöytään -strategia voi vaikuttaa päätöksentekoon poliittisesti, ryhmäpäällikkö Kaija Kallio-Mannila Tukesista muistuttaa.
– Syksyllä tehdyssä julkisessa kuulemisessa ei löytynyt uusia syitä käyttökiellolle. Poisto lisäisi rikkapainetta, muiden rikka-aineiden käyttöä ja maan muokkausta, johtava asiantuntija Eija-Leena Hynninen Tukesista arvioi.
– Ammattikäyttöön glyfosaatille ei löydy vastaavaa vaihtoehtoa. Jatkoluvan käsittelyssä näkyy myös kunkin EU-maan poliittinen tilanne, ylitarkastaja Marja Suonpää Tukesista kuvaa.
Suomessa glyfosaatin vuosittainen käyttö on tippunut 800–900 tonnista. Tuorein tilasto vuodelta 2020 näyttää noin 778 tonnin käyttömäärää.
– Vaihteluita pitää tarkastella usean vuoden viiveellä. Käyttömääriin vaikuttaa torjunnan onnistuminen, ja käytössä voi olla aiemmin ostettuja aineita, Suonpää selventää.
Kuluttajakäytössä oli vuonna 2020 kaikkiaan 21 glyfosaattia sisältävää tuotetta. Nyt valmisteita poistetaan kasvinsuojeluainerekisteristä yritysten toiveista.
– Yritykset eivät enää halua satsata niihin, joten kohta jäljellä on enää viisi tuotetta, Hynninen sanoo.
Tukesin asiantuntijat muistuttavat, että ammattikäytössä pitäisi olla erilaisia kasvinsuojeluaineita, etteivät tuholaiset, kasvitaudit ja rikkakasvit tule niille vastustuskykyisiksi. Eri valmisteiden käyttölupien voimassaolon voi tarkistaa Tukesin ylläpitämästä Kemidigi-rekisteristä.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Lintujen, erityisesti valkoposkihanhien, kurkien ja joutsenten, aiheuttamat viljelyvahingot ovat yleistyneet. Sen myötä ovat kasvaneet myös tuhoutuneista kasvustoista maksetut korvaussummat. Korvausten hakeminen voi tuntua hankalalta, mutta se kannattaisi tehdä. Lue tästä miksi ja miten.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
