Lanta on tänä vuonna entistä arvokkaampaa. Yhtäkään ravinnekiloa ei kannata haaskata huolimattomalla lannan käsittelyllä.
Mäntsäläläinen maitotilayrittäjä Ari Reitti tarkastelee navetan kulmalla seisovaa keltaista separaattoria ja pohtii, pitäisikö kone herättää jo talviunilta. Sekä betoninen lietelantala että separoidulle nestejakeelle tarkoitettu kumiallas alkavat olla täynnä. Kalenteri käy huhtikuun loppua, joten ensimmäiseen levityskertaan ei ole enää pitkä aika.
– Tänä vuonna koitan pärjätä mahdollisimman pitkälle pelkällä lietteellä. Levitän keinolannoitteita vain nurmille ja niillekin harkiten. Nurmille annan tänäkin kesänä ympäristökorvauksen salliman maksimimäärän typpeä. Ohran lannoitan tänä vuonna vain lietelannalla, Reitti suunnittelee.
Moni viljelijäkollega jakaa tällä hetkellä Reitin ajatukset. Nautatiloilla panostetaan säilörehunurmen ensimmäiseen satoon tosissaan ja sen korjuun jälkeen mietitään, millaista satoa toisesta ja kolmannesta korjuusta halutaan. Maksimityppimäärällä Reitti on saanut nurmistaan noin kymmenen tuhannen kilon hehtaarisatoja.
Reitillä on kahden robotin navetassa ruokittavanaan satakunta lehmää ja nuorkarja sen päälle. Rehut ovat riittäneet hyvin, vaikka viime kesänä toinen sato jäikin kehnoksi.
Nurmissa kasvaa vain timoteitä ja nurminataa, apilaa ei ole. Reitin kokemusten mukaan apilanurmet harvenevat nopeasti ja rikkaruohot lisääntyvät aukkopaikoissa. Toisella tilallaan Askolassa Reitti käyttää siemenseoksessa sinimailasta. Askolassa kasvatetaan hiehoja ja siellä viljojen seuraksi peltoon menee kuivalantaa.
Lantaa on tänä vuonna Ari Reitin mukaan kysytty myös ostettavaksi, mutta kaikki menee toistaiseksi omaan käyttöön.
Nestejae lähipelloille
Ari Reitti on käyttänyt traktorilla pyöritettävää Milstonin lieteseparaattoria 12 vuotta ja on vakuuttunut separoinnin eduista.
– Lietteen levittäminen on kustannustehokkaampaa. Urakoitsija levittää nestejakeen vetoletkulevittimellä lähipeltojen nurmille. Letkulevitys käy nopeasti eikä kone tiivistä maata samalla tavalla kuin lietevaunu. Separoitu nestejae kulkee letkuissa paremmin kuin lietelanta. Vain pieni osa nesteestä joudutaan ajamaan kahden kilometrin päähän muille lohkoille, Reitti sanoo.
Lähipeltoja lietealtaiden vieressä on viitisenkymmentä hehtaaria. Samalle aukealle kylvetään keväällä myös viljaa. Murskeviljana säilöttävälle ohralle ja vehnälle Reitti antaa nestejakeen sijasta separoimatonta raakalietettä, joka levitetään multaavalla lietevaunulla. Raakalietteen antaminen viljoille sujuvoittaa kylvölannoitusta. Lietteen ja nestejakeen multaamista Reitti pitää erityisen tärkeänä, jottei typpeä pääse haihtumaan taivaan tuuliin.
Nykyinen separaattori sitoo voimanlähteekseen traktorin ja laitetta pitää valvoa siltä varalta, että se menee esimerkiksi tukkoon. Työtä säästääkseen Reitti suunnittelee jossain vaiheessa hankkivansa jatkuvatoimisen, sähköllä käyvän separaattorin. Se vaatii ympärilleen lämmitettävän rakennuksen, jotta laite toimisi moitteetta myös talvella. Uuden, kuivemmaksi puristavan separaattorin myötä lantaa voisi käyttää navetassa kuivikkeena turpeen sijasta.
Vuonna 2009 remontoidussa navetassa on avokuilut. Lietesäiliön tilavuus on 600 kuutiota ja nestejakeen varastoaltaan 3 600 kuutiota.
Lietelannan ja nestejakeen levittää Uudenmaan Koneurakointi Oy. Nestejakeen vetoletkulevitys nurmille alkaa heti, kun maa kantaa.
Kuivajakeen Reitti levittää omalla levitysvaunullaan viljoille. Samassa yhteydessä levitetään myös umpilehmäpihatosta tuleva kuivikelanta. Pieni osa kuivalannasta levitetään syksyllä ennen kyntöä. Kuivalannan Reitti ajaa kauimmaisille lohkoille 5–10 kilometrin päähän.
Ensimmäisen säilörehusadon korjuun jälkeen nestejaetta levitetään lähipelloille toistamiseen. Myös kolmannelle sadolle annetaan separoitua nestettä. Nestejakeen eduksi Reitti on huomannut myös sen, että nurmen päälle ei jää kesälläkään kuivuneita lantalämpäreitä, jotka hidastaisivat nurmen kasvua.
Lantojen ravinnepitoisuudet Reitti analysoi viiden vuoden välein. Nestejakeessa on ollut keskimäärin 2,0 kiloa typpeä, 0,5 kiloa fosforia ja 1,1 kiloa kaliumia tonnia kohden. Nesteen ravinteikkuus riippuu myös siitä, paljonko kattamattomiin lietelantasäiliöön ja altaaseen sataa vettä.
Lantaa on tänä vuonna Reitin mukaan kysytty myös ostettavaksi. Lanta uppoaa kuitenkin hyvin omille pelloille, joten ulkopuolisille myytäväksi sitä ei jää.
Separoinnilla monta etua
Karjakokojen kasvaessa lannan separointi on tullut monella tilalla harkintaan. Luonnonvarakeskus on selvittänyt lannan separoinnin hyötyjä Orgaanista voimaa peltoon ja parteen -hankkeessa. Tutkija Ville Pyykkönen näkee separoinnissa sekä taloudellisia että toiminnallisia etuja.
– Suurin rahallinen hyöty separoinnista ruuvipuristimella saadaan, jos kuivajae voidaan käyttää ympäristöystävällisenä kuivikkeena. Pienempi taloudellinen hyöty syntyy siitä, että kuivajaetta voidaan kuljettaa kannattavasti kauemmas, Pyykkönen sanoo.
– Hyötyä syntyy myös siitä, että käytettäessä nestejaetta voidaan fosforirajoituksen puitteissa levittää hehtaarille noin neljännes enemmän liukoista typpeä kuin käytettäessä separoimatonta lietelantaa. Nestejae on myös juoksevampaa, jolloin typpi on kasveille käyttökelpoisemmassa muodossa. Satovaste on parempi kuin separoimattoman lietelannan typellä.
Pyykkönen kertoo, että nykyiset ruuvipuristinseparaattorit eivät erota kovin tehokkaasti ravinteita eri jakeisiin. Kalliimmat dekantterilinkoseparaattorit erottavat ravinteet tehokkaammin ja silloin nestettä voisi levittää jopa tuplamäärän separoimattomaan lietteeseen verrattuna.
Urakoitsijat levittävät Reitinkin kokemuksen mukaan mieluummin separoitua nestejaetta kuin lietelantaa. Nestejae menee laitteistosta paremmin läpi ja levitys on nopeampaa.
Ari Reitin lietesäiliän tilavuus on 600 kuutiota.
Säästää säiliötilaa
Eräässä Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa kokeessa ruuvipuristinseparaattori erotti lietteestä kahdeksan prosenttia kuiva-aineeksi ja 92 prosenttia nestejakeeksi. Erottelun ansiosta lietesäiliöön mahtuukin lähes kymmenen prosenttia enemmän lantaa. Nestejakeen kuiva-ainepitoisuus oli kolmanneksen pienempi kuin lietteessä.
Kuivajakeen osalta kokeessa päästiin 28–29 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen. Jos kuivajaetta halutaan käyttää kuivikkeena, pitäisi kuiva-ainepitoisuuden olla Pyykkösen mukaan vähintään 35 prosenttia, jotta kuivajakeen hygieeninen laatu säilyy hyvänä.
Ruuvipuristuksen jälkeen kuivajakeessa oli fosforia kolme kertaa enemmän kuin lietteessä. Kokonaistyppipitoisuus kuiva-aineessa tuplaantui, mutta liukoisen typen osuus siitä oli pieni. Nestejakeen fosforipitoisuus oli viidenneksen alhaisempi kuin lietteessä, mutta liukoisen typen pitoisuus hieman korkeampi. Kaliumin pitoisuus ei separoitaessa juuri muutu.
Luonnonvarakeskuksen kokeessa laskettiin separointikustannukseksi 120 lehmän tilalla ja 30 000 euroa maksavalla ruuvipuristimella 1,32 euroa lietetonnia kohden. Jos kuivajae käytetään kuivikkeena, säästäisi kyseinen tila lietelannan separoinnilla kuivituksessa 10 000 euroa vuodessa. Lannoituksessa kyseinen tila säästäisi vain 1 100 euroa vuodessa. Pyykkösen mukaan pelkällä lannoitesäästöllä ei pysty kattamaan separaattorin hankinta- ja käyttökuluja.
Separoinnin voi ostaa myös rahtipalveluna, jos haluaa ensin katsoa, kuinka separointi toimii omalla tilalla. Raakalietteen separoinnin urakkahinnat ovat 1,20–2,00 euroa lietekuutiota kohden.
Tutkimuksessa selvitettiin myös parhaita tapoja säilöä separoitua kuiviketta siten, ettei sen hygieeninen laatu vaarannu. Säilöntää pitää Pyykkösen mukaan tutkia vielä lisää. Turvallisinta on käyttää kuivajae kuivikkeena mahdollisimman pian ilman pitkiä säilytysaikoja.
