Alkukesän nopeampi lohkokierto ja emot aikaisemmin laitumelle. Siinä ovat suurimmat muutokset juvalaisen Pien-Piispalan emoluomutilan kesärutiineihin uuden laidunsuunnittelutyökalun kanssa. 

Pien-Piispalan viljelijät Petri Rouhiainen ja Sanna Kakriainen-Rouhiainen ovat käyttäneet excel-pohjaista laidunsuunnitteluohjelmaa nyt kahtena kesänä. 

– Se on huikean hyvä apu simuloimaan, miten paljon alaa oikeasti tarvitaan laiduntamiseen, sanoo Petri Rouhiainen. 

Jokaiselle laidunryhmälle on suunnittelutyökalussa oma sivu, johon syötetään lauman eläinmäärä sekä sen käytössä oleva laidunala. Tärkeää on arvioida laitumien tiheys, sillä se vaikuttaa suoraan lohkolta saatavaan satoon. 

Näillä reunaehdoilla suunnitteluohjelma mallintaa nurmen kasvun laidunkierroille koko laidunkauden ajan. Se ohjaa jakamaan alan niin, että siltä saadaan mahdollisimman paljon satoa, ja ennustaa laitumien riittävyyden. Sitä tarkemmaksi ennusteen saa, mitä huolellisemmin mittaa kauden kuluessa laitumien aloitus- ja jättökorkeudet. 

– Ohjelma hahmottaa laidunalan tarpeen ja aloitusajankohdan. Siinä on kaksi aloitusstrategiaa. Jos laidunta on niukasti eläinmäärään nähden, aloitusta lykätään, kunnes nurmi on 20-senttistä. Jos taas alaa on paljon, 15-senttisellä nurmella on jo kiire laitumelle. Laiduntyökalu siis optimoi laitumen riittävyyden kummassakin tilanteessa, Petri kertoo. 

Kaikille avoin emotilan laidunsuunnittelu­työkalu on toteutettu Tuottava Nautatilan Nurmi -kehityshankkeessa, joka pyöri viiden ELY-keskuksen alueella vuosina 2018–21. Taulukkolaskennan teknisestä toteutuksesta vastasi Atrian Juha Ryhänen ja nurmenkasvun taustatiedot ovat Luonnon­varakeskuksen tutkimuksista. Atria Nauta -verkkosivustolta ilmaiseksi ladattavaa suunnittelutyökalua voivat hyödyntää myös ne maitotilat, joiden lehmät laiduntavat kaikki lypsyjen välit. 

Pien-Piispalan viljelijäperhe on taitava etsimään uutta tietoa ja soveltamaan sitä käytäntöön. Vasemmalla Petri Rouhiainen, oikealla Sanna Kakriainen-Rouhiainen. Keskellä Antti Rouhiainen ja hänen tyttöystävänsä Anna Ronkainen, jotka opiskelevat maatalouden perustutkintoa Peltosalmella Ylä-Savon Ammattiopistossa.

Kolme laumaa peltolaitumilla 

Pien-Piispalan väki ryhtyy excelöimään laitumiaan keväällä, kun yksivuotisten laidunkasvien kylvöön pystyy vielä vaikuttamaan. Vähän ennen laidunkautta nurmille tehdään yleistarkistus sekä tiheysarviointi. 

Emojen laitumelle lähtöä on pyritty aikaistamaan, mutta hankaluutena on, että samaan aikaan kevääseen normaalistikin kasautuu paljon töitä. Peltotyöt ovat usein vielä vaiheessa, kun nurmen kasvu on jo kiihkeimmillään. 

Tilan kevätryhmän 45 emoa sekä hiehot laiduntavat kolmessa sonniryhmässä peltolaitumilla. Syysryhmä aloittaa laidunnuksen metsälaitumilla ja palaa elo–syyskuun poikimakauden lähestyessä pihapiiriin ja pihattoon poikimaan. 

– Alkukesästä peltolaitumina on parikymmentä hehtaaria, noin seitsemän hehtaaria yhdelle ryhmälle. Kesän mittaan ala yli tuplaantuu, kun yksivuotiset laitumet ja ensimmäisestä säilörehun teosta vapautuneet nurmet tulevat käyttöön, arvioi Petri. 

Lehmävasikat ovat parina viime vuotena jääneet loppukasvatukseen omalle tilalle. Petri Rouhiaisen mukaan siitä on saatu pienellä panostuksella parempi tulos kuin pihvivasikkana myymisestä.

Parin viikon lepo laitumille 

Tilan laitumilla on lohkokokona aiemminkin ollut noin hehtaari, mutta laiduntyökalun kanssa syöttörytmi on tarkentunut. 

– Alkulaidunkausi on hektinen nurmen kasvun suhteen. Silloin ryhmiä on siirrettävä usein. Alkukesästä yhden hehtaarin laidun riittää noin kahdeksi päiväksi. Siten lohko saa pari viikkoa lepoaikaa. Tällä kahden viikon kierrolla pääsee aika pitkälle alkukesästä. Lohkot käydään kaksi kolme kertaa läpi ennen kesän loppua, kertovat Sanna ja Petri. 

Suunnitelmallisuus on loiventanut heinäkuussa tyypillistä laidunpulaa. Jos syötävä näyttää loppuvan laitumilta, metsälaidun toimii parkkilohkona, jonne viedään lisärehua. 

– Laidunpilottihankkeessa tuli selväksi, että jos laitumella ei ole ruokaa, silloin ollaan navetassa tai parkissa. 

Sanna ja Petri ovat valinneet laidunnurmiin oman seoksen, jossa on lajeja varmistamaan syötävää eri kasvuoloissa: Creno-sinimailasta ja Riikka-englanninraiheinää kumpaakin 15 prosenttia, Karolina-ruokonataa viisi prosenttia, Valtteri-nurminataa seitsemän prosenttia, Rubinia-timoteitä 25 prosenttia, Uula­timoteitä 20 prosenttia, Frida-alsikeapilaa ja Jögeva4-valkoapilaa kumpaakin neljä prosenttia sekä SW Yngve -puna-apilaa viisi prosenttia. 

– Timoteissä olemme katsoneet jälkikasvukykyä. Ei T-timoteitä eli T-kirjaimella alkavia lajikkeita laitumiin, sanoo Sanna nyrkkisäännön laidunnurmiin. 

Sanna Kakriainen-Rouhiainen näyttää, miten laiduntikulla voi arvioida nurmen optimikorkeutta. Hän on työssään Atrian asiakkuuspäällikkönä nähnyt emo- ja lypsykarjatilojen laiduntamiskäytäntöjä laidasta laitaan.

Ylilaidunnus pahin synti 

Laidunsuunnittelutyökalun suunnittelijat Juha Ryhänen ja Essi Tahvola Atria Naudasta toteavat, että laiduntaminen tyypillisesti aloitetaan liian myöhään ja liian pitkiin kasvustoihin. Yksi syy siihen on timoteivaltaisten laitumien kiihkeä kevätkasvu, etenkin pohjoisen tyypin lajikkeilla. 

Sopiva aloitusaika keväällä on, kun maa kantaa ja nurmi on noin kymmensenttistä. Jos nurmi on ehtinyt yli 40 senttiin, se kannattaa korjata säilörehuksi. 

Laidunsuunnittelutyökalussa lohkon minimikoko riippuu siitä, kuinka usein eläimet ollaan valmiita siirtämään. Optimitilanteessa lohko vaihdetaan, kun sänki on noin kahdeksansenttistä. Silloin hyvissä oloissa jälkikasvu alkaa jo kolmessa neljässä päivässä. 

Ylilaidunnus on pahinta, mitä laitumelle voi tehdä. Se syö satopotentiaalia koko loppukaudelta, koska liian lyhyeksi nyrhitty nurmi jaksaa lähteä jälkikasvuun vasta muutamien viikkojen kuluttua. 

– Kannattaa muistaa, että jatkuva laidunnus on vain yksi ylilaiduntamisen muoto. Eläimet tulee poistaa lohkolta jälkikasvun käynnistyttyä, koska ne pyrkivät laitumilla syömään aina nuorinta ja maittavinta nurmea. Jos eläimet jätetään syömään juuri toipumassa olevaa kasvustoa, heikennetään merkittävästi nurmien satopotentiaalia, toteavat tekijät. 

Pien-Piispala
Juva
 

• Yrittäjäperhe: Petri Rouhiainen, 50, Sanna Kakriainen-Rouhiainen, 47, Aino, 20, Antti, 18 ja Anna, 14.
• Hehtaarit: Omaa peltoa 85 ha, vuokrattua 55 ha, sopimus­aloja 35 ha. Metsää 350 ha. 
Karja: 90 limousin­emoa, noin puolet poikii keväällä, puolet syksyllä.
Liikevaihto: Myyntiä noin 60 pihvivasikkaa vuodessa sekä teurashiehot ja poistolehmät. Maatalouden vuoden 2022 liikevaihto oli noin 300 000 euroa. Metsä on merkittävä tulonlähde ja Sanna on kokoaikaisesti töissä tilan ulkopuolella. 

Jaa artikkeli