Ollilan Maito Oy:n uusi luomupihatto on valoisa, ilmava, selkeä ja käytännöllinen. Listaan voi lisätä vielä lämmin: ensimmäinen, talven pitkä pakkaskausi ei jähmettänyt vesikuppeja eikä aiheuttanut muitakaan ongelmia.
Navetan laitumenvihreällä päätyseinällä kirmailevat iloiset lehmät sekä kaikenkertova teksti No farms, no food. Seinämaalaus pysäyttää ajattelemaan, ja niin on tarkoituskin.
”Viljelijää eikä kotimaista ruokaa arvosteta riittävästi. Kaupungistumisen myötä enää ei tiedetä, mistä ruoka tulee”, Ollilan Maidon yrittäjät Satu Koistinen ja Mikko Kinnunen harmittelevat.
Nuoret yrittäjät järjestävät tilallaan tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan nykyaikaiseen maatalouteen.
”Haluamme näyttää ihmisille, miten ruokaa tuotetaan ja eläimiä hoidetaan. Toivomme heidän oivaltavan, että lehmä ei ole meille vain tuotantoeläin, vaan työkaveri, josta pidetään hyvää huolta.”
Vierailuista on saatu hyvää palautetta. ”Yhdellä koululaisvierailulla lapset saivat kokeilla käsinlypsyä, ja se vasta elämys olikin”, Satu kertoo.
Pirteänvärinen ja valoisa navetta kuvastaa yrittäjien ajatusmaailmaa ja toimintamallia.
”Meillä lehmät pääsevät ulkoilemaan ympäri vuoden aina kun säät sallivat. Aivan kovimmilla pakkasilla ovet pysyvät kiinni ja lehmät sisällä, jottei kylmä pääse navettaan. Sorkkaterveydelle lumihankijumppa on mitä parasta”, Koistinen ja Kinnunen tietävät.
Kun navetan päädystä kuuluu kolahdus, lehmät arvaavat sen ulkoilukutsuksi. Joskus lantaraappa pitää samankaltaisen kopsahduksen, joka saa lehmärouvat ryntäämään ovelle odottamaan ulospääsyä.
Lehmiä laidunnetaan kesäkaudella muutama tunti päivässä. Avointen ovien aikaa on rajoitettava, sillä muuten lehmät unohtavat käydä robotilla.
”Yllättävän hyvin ne kulkevat. Ne tulevat sisälle juomaan vettä ja käyvät siinä samalla lypsyllä. Joskus lehmiä pitää hätistää sisälle, siinä puuhassa tilan innokkaimmat työntekijät, bordercolliet, auttavat”, Kinnunen lisää.
Parsinavetasta pihattoon
Liperin Viininjärvellä, Komperon kylässä sijaitsevalla Ollilan tilalla Sari Koistinen on tuottanut maitoa vuosikymmeniä. Satu-tytär tuli mukaan tilanpitoon nelisen vuotta sitten ja tilasta muodostettiin yhtymä.
Reipasliikkeinen Satu kävi kuljetuspuolen ammattikoulussa. Eläinrakkaalle hevostytölle maatalousyrittäjyys oli kuitenkin itsestäänselvyys. Aiemmin maatalouskoneurakoinnin parissa työskennelleelle Kinnuselle maanviljelijän ammatti on aina ollut toiveammatti.
Ollilan tilalla oli aiemmin 24 lypsylehmää. Vanhan parsinavetan laajentaminen ei tuntunut järkevältä. Toimintaa oli kuitenkin laajennettava ja kehitettävä, jotta maidontuotannosta saisi toimeentulon.
Koistinen ja Kinnunen panivat toimeksi, perustivat osakeyhtiön ja ryhtyivät suunnitteluhommiin. He halusivat navetan, jossa eläimillä olisi hyvä olla ja työt hoituisivat pitkälti koneellisesti.
”Meille suositeltiin visiiriruokintaa, mutta halusimme leveän ruokintakäytävän ja lämpimän navetan. Ratkaisu oli oikea, sillä pakkaskaudella paalit saa sisälle ruokintapöydälle sulamaan”, Mikko selittää.
Jatkossa ainakin osa rehuista tehdään laakasiiloon, jotta vältytään rehujen jäätymiseltä.
Suunnittelupalavereissa ehdotettiin kattohormeja ja verhoseiniä, mutta niiden sijaan valittiin tuulettuva valoharja, jossa on myös savunpoistojärjestelmä sekä seinille avattavat kennoikkunat. Niiden yläosa on säädettävä ja alaosa kokonaan avattava.
Sekä valoharjaa että kennoikkunoita ohjataan manuaalisesti.
”Säätilan mukaiset säädöt vaativat vähän opettelua, mutta tekemällä oppii. Lomittajille tehtävä on ollut hiukan haastava”, Kinnunen toteaa.
Nopea projekti
Uuden navetan rakentamisen oli määrä alkaa jo 2016 keväällä, mutta papereista puuttuneen yhden rastin vuoksi aloitus lykkääntyi syksyyn.
Työt aloitettiin lokakuun alussa, pihaton avajaisia vietettiin vuosi sitten huhtikuussa ja käyttöönotto oli heti vapun jälkeen.
Navetan suunnitteli Heikki Havurinne, pääurakoitsijana oli pohjoiskarjalainen Rakennustyö Jarno Talvela Oy. Rakentamisessa suosittiin paikallisia toimijoita.
”Kaikki navettakalusteet toimitti Tokki Oy Tohmajärveltä. Rakentajalle on iso etu, kun tavarantoimittajalla on kattava varasto eikä kalusteita tarvitse odottaa viikkotolkulla”, Kinnunen kehuu.
Uuteen 55 metriä pitkään ja 25 metriä leveään pihattoon sopii 72 lypsylehmää. Lehmillä on makuuparsissa vesipatjat, jotka kuivitetaan turpeella ja kutterilla.
Lypsylehmien makuuparret ovat kahdessa rivissä. Leveän ruokintakäytävän toisella sivustalla sijaitsee nuorkarjan ja umpilehmien osasto, poikima- ja sairaskarsinat ovat robotin takana.
Uuteen navettaan nuoret yrittäjät ovat tyytyväisiä: se on helppohoitoinen, ilmava ja eläimille hyvä. ”Ratkaisut ovat onnistuneita, mutta puutteitakin löytyy. Esimerkiksi vasikkalasta olisi pitänyt tehdä nykyistä suurempi, joissain paikoin ritilälattia olisi ollut kiinteää parempi vaihtoehto”, Satu arvioi.
Navetan kustannusarvio oli 950 000 euroa, ja se ylittyi vähän. Jo suunnitteluvaiheessa varattiin mahdollisuus laajentamiseen.
”Sen aika ei ole nyt. Kiireellisempi investointi on hiehohotelli, sillä nyt vasikoita ja hiehoja on kolmessa eri paikassa, ja tästä syystä niiden hoito vie paljon aikaa”, Mikko sanoo. Investointisuunnitelmassa on myös laakasiilon rakentaminen ja pihan asfaltointi.
Mikko Kinnunen, Satu Koistinen ja Salla Koistinen ovat tyytyväisiä vuosi sitten käyttöönotettuun valoisaan ja toimivaan pihattoon.
Kerralla paljon uutta
Lypsy aloitettiin uudessa pihatossa toukokuun toisena päivänä viime vuonna. Aloitus sujui yllättävän hyvin ja lehmät oppivat menemään robotille.
”Ostimme yhden kokonaisen luomukarjan niin, että käyttöönotossa oli 40 lypsävää. Oma karjamme on holstein-voittoista, ostokarja puolestaan ayrshirejä. Nyt meillä on sekakarja, ja se
tasapainottaa maidon pitoisuuksia. Tällä hetkellä lypsyssä on reilu 60 lehmää”, Satu kertoo.
Lehmille uuteen lypsytekniikkaan, ruokintaan ja ympäristöön siirtyminen aiheuttaa aina paljon stressiä.
”Aloitimme aperuokinnan jo puolisen vuotta ennen muuttoa uuteen navettaan ja valmistauduimme muutokseen kaikkien suositusten mukaan. Siitä huolimatta osa lehmistä sai sorkkavälin ajotulehduksen. Se kuitenkin saatiin melko nopeasti hallintaan”, Mikko toteaa.
Uuden lypsytavan myötä maitomäärät ovat lähteneet nousuun. Aiemmin keskinkertaisesti maitoa lypsäneiden lehmien tuotos on herunut huomattavasti.
”Parsinavetassa ja pihatossa on kummassakin hyvät ja huonot puolensa. Kun robotti hoitaa lypsämisen, vapauttaa sen aikataulullisesti ja käsityötä on aiempaa vähemmän. Mutta navetta kuin navetta, paskakolasta ei pääse eroon”, Satu tokaisee.
Ollilan tilalla pitkä kokemus luomutuotannosta. Yrittäjät myöntävät, että luomu on paikoin työläämpi kuin tavanomainen tuotantotapa, mutta toisaalta luomumaidosta saa paremman hinnan. Peltoviljelyssäkään he eivät vaihtaisi tavanomaiseen, sillä luomu säästää luontoa. Oikeat viljelytekniikat osaava saa pelloilta myös kunnollisen sadon.
Haaveissa suoramyynti
Uudessa navetassa on tilavat poikimakarsinat robotin läheisyydessä. Satu Koistinen hellittelee lempilehmäänsä.
Sonnivasikat lähtevät kasvamaan muille tiloille. Hiehot kasvatetaan kaikki itse, osa uusiksi maidontuottajiksi, osa teuraiksi.
”Vasikat saavat kolmen kuukauden ajan oikeaa maitoa, ensin tuttisangosta, sittemmin automaatista”, tilalla työskentelevä Sadun sisko, Salla Koistinen kertoo.
Teurashiehot myydään HKScanille, mutta muitakin vaihtoehtoja pohditaan.
”Luomulihalle on kysyntää ja olen kiinnostunut suoramyynnistä, mutta sen edellyttämät pykälät on tehty niin hiton vaikeiksi”, Satu tuhahtaa.
Maatalouden raskas byrokratia saa yrittäjiltä kovaa kritiikkiä. ”Paperihommien määrää pitää vähentää, sillä maanviljelijät on ajettu turhan ahtaalle ja he tekevät jo nyt riittävän pitkää päivää. Toivottavasti norminpurku etenee, ainakin nykyisellä maatalousministerillä on hyviä, käytännönläheisiä ajatuksia”, Satu Koistinen ja Mikko Kinnunen toteavat.
Tuottajat pitävät hyvänä, että Valio tukee eläinten hyvinvoinnin edistämiseen ja vastuulliseen tuotantoon sitoutuneita maksamalla sentin lisähintaa maitolitralle. Sen saannin edellytyksenä on muun muassa, että tila kuuluu Nasevaan, sorkkahoidot tehdään säännöllisesti ja nupoutuksessa käytetään kivunlievitystä.
”Tämä on meistä erinomainen kannuste, ja juuri tämänkaltaisia porkkanoita tarvitaan.”
Hevosista vastapainoa
Satu Koistista voi monitaitoisuutensa ja aikaansaavuutensa vuoksi kutsua jokapaikanhöyläksi, sillä maatilan lisäksi hän emännöi Tasun tallia.
Hevostouhua hän ei lue työksi, vaan mieluisaksi harrastukseksi ja hyväksi vastapainoksi.
”Hevoset ovat aina pitäneet minut järjissään”, Satu tokaisee.
Tasun tallissa on neljä hevosta ja yksi poni. Koistinen suosii raskaita rotuja, kuten Pohjois-Ruotsin andennereita niiden rauhallisuuden vuoksi.
”Haluan tarjota kävijöille turvallisen ja leppoisan mahdollisuuden tutustua hevosiin ja ratsastukseen. Järjestän maastoratsastuksia, kärry- ja rekiajeluja sekä talutusratsastusta. Hyviä vaellusmaastoja löytyy tästä läheltä niin kesä- kuin talvikautenakin.”
Tasun tallissa käy jonkin verran ihmisiä ratsastamassa, lisäksi pidetään muun muassa synttäri- ja polttarijuhlia maastoratsastuksen ja luontoretkien merkeissä. Sen verran toimintaa on, että hevoset elättävät itse itsensä.
”Tykkään järjestää erilaisia tapahtumia ja tutustumispäiviä. Hevosten lisäksi väki pääsee tutustumaan tilan kanoihin, vuohiin, jättikaneihin, minipossuun sekä kissoihin ja koiriin sekä tietysti maidontuotantoon.”
Suunnitteilla on järjestää yhdessä Viinijärven MTK:n kanssa linja-autokyydityksiä, jotta kaupunkilaiset pääsisivät tutustumaan maatilan toimintaan. Syksyllä pidetään koulutuspäivä lomittajille.
Tapahtumat tuovat vaihtelua arkiseen työhön ja vievät viestiä kotimaisen ruuantuotannon tärkeydestä.
