Maatilamatkailun konkarit tietävät, miten toimintaa pyöritetään. Ala-Orvolan tilan vuosikymmeniä kestänyt matkailutoiminta takaa sen, että vanhat kävijät osaavat kysyä paikkaa ja tulevat uudelleen.
Vesilahdella Ala-Orvolan tilalla on oltu valppaana jo 50 vuotta sitten, kun tilalla alettiin järjestää maatilamatkailua ensimmäisten joukossa Suomessa vuonna 1971. Toiminnan aloitti silloinen isäntäpari Eero ja Hilkka Ala-Orvola. Tila on tarjonnut vuosien saatossa majoitusta, aamiaista, ruokailua ryhmille ja kokoustiloja.
Paikallinen 4H-yhdistys oli ehdottanut matkailumahdollisuutta, ja siihen Ala-Orvolassa tartuttiin. Tällä tavalla saivat kesätyötä talon silloiset kolme tytärtä, jotka olisivat muuten lähteneet Ruotsiin töihin.
Päärakennuksessa oli vapaana kaksi huonetta yläkerrassa, joten sinne pystyi majoittumaan kaksi perhettä. Lisäksi pihalla oli rakennus, jossa saattoi majoittua, tosin ilman mukavuuksia.
− Siihen aikaan ei ollut korkeat vaatimukset. Tilan ainut vesivessa oli päärakennuksen alakerrassa ja rannassa oli käytössä sauna, kertoo Raija Ala-Orvola, joka pyörittää edelleen tilan matkailutoimintaa.
Perheet olivat tuolloin viikon tai kaksi täyshoidossa eli vieraat saivat päivässä kaksi ruokaa ja kaksi kahvia. Jos oli heinäaika, he saivat heinätöistä aktiviteettia. Muutoin ohjelmassa oli uintia, saunomista, veneilyä ja kalastusta. Muuta ohjelmaa ei järjestetty.
70-luvulta lähtien vieraita on ollut joka kesä lukuun ottamatta vuotta 1987, jolloin tehtiin sukupolvenvaihdos ja tilan nykyinen isäntä, Mikko Ala-Orvola, oli vielä vauva. Hän viljelee tilaa nyt viidettä sukupolvea.
Tätä nykyä tarjotaan lähinnä vain majoitusta ja ehkä aamupalaa, mutta aina ei sitäkään, koska majoitustiloissa pystyy laittamaan aamupalansa itse.
Tiloja on kehitetty pitkin matkaa. Vuonna 1986 paloi pihan lämpökeskusrakennus, jossa oli pari kesähuonetta. Tilalle rakennettiin uusi lämpökeskusrakennus, johon sopi myös uutta majoitustilaa peseytymis- ja keittotiloineen.
Vanha ja arvokas vilja-aitta 1700-luvulta remontoitiin matkailukäyttöön vuonna 2000. Yläkerrassa on viehättävä kokoustila, alakerrassa keittiö, vessa, suihku ja kahden hengen makuutila. Vanhat kalusteet istuvat miljööseen, jossa yli 200 vuotta vanhat hirsiseinät ovat näkyvissä.
Lisäksi pihapiirissä on vuonna 1983 rakennettu talo, jossa asui sukupolvenvaihdoksen (1987) jälkeen pappa. Hänen kuoltuaan talo toimii kokonaan vieraiden majoituskäytössä.
Tätä nykyä Ala-Orvolassa yöpyy kesäisin lomalaisia, ja toiminta on kesäpainotteista. Etenkin talvisin tilalla vierailee työväkeä. Keikkamiehiä kuten talopaketin pystyttäjiä tai ikkunaremontin tekijöitä käy yöpymässä, ja he liikkuvat omia aikojaan.
Markkinointi on ollut aika vähäistä, ja pääasiallisena markkinointina toimii puskaradio. Toimintaa on ollut jo niin pitkään, että vanhat kävijät osaavat kysyä paikkaa ja tulla uudestaan. Kävijäkunnassa on jo monen sukupolven vierailijoita.
− Juuri soitti eräs tulija, joka on ensimmäistä kertaa ollut täällä vuonna 1981 olleessaan lapsi. Nyt hän tulee sitten omien lastensa kanssa, Mikko kertoo.
Joistakin kävijöistä on tullut perhetuttuja. Väkeä on Ala-Orvolassa ollut muutoinkin paljon, kun tilalla on ollut myös kesäharjoittelijoita. Heidän häitäänkin on käyty juhlimassa Puolassa asti.
Vierailijoita on käynyt eri puolilta maailmaa kuten Saksasta tai Japanista, ja ennen koronaa kävi virolaisia työntekijöitä. Eräs rouva Japanista on käynyt tilalla nelisenkymmentä vuotta.
Ala-Orvolan tila sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, pienellä niemenharjalla Pyhäjärven rannalla. Sijainti on otollisesti Tampereen läheisyydessä, eikä lähellä ole muita maatilamatkailua tarjoavia paikkoja. Talouden heilahtelut ja maailman muuttuminen näkyvät kuitenkin myös Ala-Orvolassa.
− Vuonna 2008 finanssikriisi teki sen, että matkailu loppui kuin seinään, joten toimintaa supistettiin sen jälkeen täyshoidosta aamiaiseen ja yöpymiseen, Mikko sanoo.
Vuosien saatossa ihmisten käyttäytyminen on muuttunut. Aikaisemmin kesän vierailijat olivat tiedossa jo keväällä, mutta nyt varauksia tulee ihan viime hetkellä.
− He ovat kaksi yötä, eivät enää viikkokaupalla yhdessä paikassa. Aamulla ei tiedä, montako henkeä on illalla pihassa, Raija sanoo.
Myös korona on vaikuttanut, ja kun kylällä oleva juhlatalo on ollut hiljainen, se on näkynyt myös majoituspuolella.
Nykyinen isäntä on laajentanut viime vuosina peltoviljelyä. Vuonna 2017 hehtaareja oli 89, nyt viljelyksessä on 137 hehtaaria.
− Tänä vuonna jääpoltteen tuhoamat syysrypsipellot jouduttiin kylvämään uudestaan kevätkasveilla, hän kertoo.
Matkailu ja maatalous niveltyvät toisiinsa.
− Joskus olen miettinyt, että jos piha on täynnä väkeä, se on aina pieni riski, kun isojen koneiden kanssa liikutaan. Ei ole koskaan sattunut mitään. Jos nuorempaa väkeä on paikalla, pääsee traktorin kyytiin. Se on jo suuri elämys, Mikko sanoo.
Matkailupuoli kulkee tätä nykyä enimmäkseen vanhojen investointien varassa. Toiminta on kannattavaa, koska remontteja on tehty matkan varrella. Uudistaakin tosin täytyy: Papan jälkeensä jättämään taloon laitettiin viime keväänä uusi katto, ja nyt on tilattu ikkunaremontti. Myös sisäremontti odottaa.
Matkailun lisäksi tilalla on myös tuotantoeläimiä; parsinavetassa lehmiä ja nuorta karjaa. Lehmämäärä ei ole viime vuosina lisääntynyt, mutta maitomäärä sen sijaan on, joten siinäkin laatua kehitetään.
Matkailutoiminta vaatii asiaan kasvamista tai joustavaa asennetta.
− Mikko on viettänyt keittiön leikkikehässä ensimmäisen kesänsä. Hän on kasvanut ja tottunut vieraisiin. On odotettu kesäisin, että tulee kavereita, Raija kertoo.
Vaihtuvien vierailijoiden läsnäolo omassa pihapiirissä vaatiikin seurallisen luonteen. Täytyy sietää, että yksityisyyttä on rajallisesti. Sitä tosin voi myös säädellä.
− Nykyään vieraat sijoitetaan ensisijaisesti muihin rakennuksiin, ja päärakennuksen huoneet myydään viimeiseksi, kun tässä itse asutaan, Mikko sanoo.
Tilalla asuvat Mikon perheen lisäksi myös hänen vanhempansa, Raija ja Markku Ala-Orvola, jotka auttavat tilan töissä niin paljon kuin pystyvät. Mikon vaimo Katriina Ala-Orvola työskentelee tilan töiden lisäksi Pirkanmaan ELY-keskuksessa maaseudun kehittämisen asiantuntijana. Tällä hetkellä hän on hoitovapaalla ja hoitaa pariskunnan 1-vuotiasta Elsi-tytärtä.
Tila kuuluu Suomen maaseutumatkailuyrittäjiin, ja sieltä saa tietoa, neuvoja ja apua. Neuvoja saa ELY-keskuksesta, josta voi hakea maaseudun yritystukia kuten myös Leader-ryhmien kautta.
Matkailutoiminta vaatii säännöllisesti ympäristöterveyden vesinäytteet ja paloturvallisuusselvitykset. Yläkerrassa sijaitsevien tilojen poistumisteiden täytyy olla kunnossa, ja aamiaistarjoilu edellyttää omavalvontaa.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Moni maatila saa sivutuloja koneurakoinnista. Länsisalmi-Keisalan tilalla liitännäiselikeinona on some. Alussa maatilasomen kohderyhmänä olivat kuluttajat, mutta melko pian seuraajakunta kasvoi muilla tuottajilla.
Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.
Vöyriläisten maitotilallisten Jonas ja Niklas Östmanin ylläpitämä itsepalvelukauppa palvelee ympäri vuorokauden. Valikoimassa on runsaasti myös muiden pientuottajien elintarvikkeita.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
