Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) pitkään työskennellyt Pentti Niemistö on tutkijanuransa aikana päässyt seuraamaan rauduskoivun kehitystä taimesta tukkipuuhun.
– Havupuiden kohdalla tähän ei olisi riittänyt kaksikaan tutkijanuraa, hän sanoo.
Vastikään julkaistiin 30-vuotisen seurannan tulokset istutuskoivikoiden erilaisista harvennusmalleista. Niemistö on myös kirjoittanut kirjan koivun kasvatuksesta ja käytöstä.
Jokapäiväisestä tutkijantyöstään hän on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa tutkimuksia vierailevana tutkijana Lukessa muun muassa koivun kasvatusmallien parissa.
1970-luvulla perustetuissa harvennuskokeissa on ylletty jo 50 vuoden kiertoaikaan.
– Nykyisillä viljelymenetelmillä ja taimilla koivun kiertoaika on todennäköisesti 45 vuotta, hyvissä olosuhteissa 40 vuotta tai jopa alle, Niemistö arvioi.
Koska koivikoiden kasvu on nopeutunut, tulee myös kasvatusmalleja pohtia uudelleen.
Rauduskoivikon ensiharvennus on tähän asti ollut tapana tehdä silloin, kun puut ovat 13–14 metrin pituisia.
– Viime aikoina tutkimuksissa on tullut viitteitä, että harvennus kannattaisi tehdä jo aiemmin, 10–11 metrin mitassa energiapuuharvennuksena. Näin turvattaisiin se, että elävän latvuksen osuus olisi vähintään 50 prosenttia puun pituudesta, jolloin kasvukyky säilyisi hyvänä.
Niemistön mukaan energiapuuharvennus tiheyteen 900 puuta hehtaarille on hyvä vaihtoehto puuston ollessa 10–11-metristä.
– Tämä sopii eritoten omatoimisille metsänomistajille, jotka keräävät ja tekevät itse polttopuita.
Ensiharvennuksen jälkeen puut saisivat kasvaa 16–18 metriin, jonka jälkeen tehtäisiin loppuharvennus 450 runkoon. Silloin metsiköstä saataisiin jo runsaasti ainespuuta.
Jos ensiharvennus tehdään vasta puuston ollessa 13–14-metristä, liian lievästi harvennetun rauduskoivikon latvukset menevät liian pieniksi. Tällöin yksi vaihtoehto on mennä yhden harvennuksen mallilla ja väljentää puusto kerralla 600 runkoon hehtaarilla, mutta silloin lumi- ja tuulituhoriski kasvaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
