Maatilan Pellervo

02.02.2025

Kankaisten tilalla monta rautaa tulessa

Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.

Jaa

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

Kuuntele

• Teksti Maija Kyrö
• Kuvat Tommi Mattila

Ukkospilvet vyöryvät taivaanrannassa, mutta hämeenlinnalaisen Kankaisten tilan pihalla on kuhinaa. Kahvilan automaattiovet käyvät tiuhaan, lapset hihkuvat leikkipaikalla ja kurottelevat silittämään lemmikkieläinpihan lampaita. Vadelmanpoimijoita tulee vastaan täysien ämpärien kanssa. Joku on tehnyt käsityölöytöjä myymäläaitassa.

Tilalla viljellään reilulla 70 hehtaarilla ohraa, kauraa, rapsia ja rehuhernettä. Avomaalla on mustaherukkaa 5,5 hehtaarilla, ja lisäksi vadelmaa ja mansikkaa hehtaarin alalla 13 tunnelissa. Viljan ja marjojen viljelyn ohella panostetaan asiakaspalveluun ja juhlatilan vuokraukseen.

Ennakkoluulottomuus, halu oppia, tarmo tarttua uusiin haasteisiin ja varmasti myös edellisen sukupolven esikuva ovat kannustaneet Pirkko ja Mika Kämäriä monipuoliseen tuotantoon ja palvelutarjontaan. Pojat Elmeri, Ilmari ja Kaarlo opiskelevat jo muualla, Inkeri käy taidepainotteista lukiota. Pirkolla on nykyisin työ tilan ulkopuolella.

Koko perheen marjaretki

Kankaisten tila siirtyi Kämärin perheen omistukseen Mikan vanhemmilta vuonna 1978. Liike-elämässä vaikuttaneen, maa­tilalta kotoisin olleen isän näkemys poikkesi perinteisestä maataloudesta.

Läheisen sokeritehtaan vuoksi viljeltiin aluksi sokerijuurikasta, mutta myös erikoisempia kasveja, esimerkiksi punajuurta, avomaankurkkua, herukkaa ja mansikkaa, osin sopimustuotantona.

Vuonna 1994 Lepaan puutarhaopistosta valmistuttuaan Pirkko ja Mika lähtivät kehittämään vanhempien jo aloittamaa mansikan itsepoimintaa.

– Sille oli täällä hyvät mahdollisuudet: lähellä isoja taajamia ja vilkas 10-tie sekä paljon mökkiläisiä. Tilamme koettiin hyväksi retkikohteeksi.

Kämärit ideoivat mansikan itsepoiminnan yhteyteen koko perheen marjaretken. Pelloille kuljettiin mansikkajunilla. Poiminnan ohessa lapsille oli tarjolla monipuolinen leikkipaikka ja pieni kotieläin­piha lampaineen, kaneineen ja kanoineen. Pomppulinna houkutteli.

– Omat lapsemmekin pääsivät nauttimaan niistä. Tilanteemme neljän pienen lapsen perheenä oli yksi syy, miksi koimme tärkeäksi saada juuri lapsiperheitä asiak­kaiksemme. Heitä on nytkin yli puolet kävijöistä.

Mansikan itsepoiminta oli laajimmillaan 2010-luvulla. Tuolloin päivän mittaan myyntipisteissä kilahti tuhatkunta kassatapahtumaa, mikä tarkoittaa käytännössä noin 2 000 asiakasta.

Pidemmän päälle mansikan avomaa­viljely kääntyi varsin työlääksi ja riski­alttiiksi. Kukinta-aikana riennettiin hallan uhatessa levittämään harsoja ja kastelemaan kasvustoja. Uusia taimia istutettiin sekä tauteja ja rikkoja torjuttiin. Markkinointiin kului voimavaroja.

Osa herukka- ja mansikkasadosta suunniteltiin jalostettavaksi pakastetuksi mehuksi omassa mehupuristamossa, mutta kate jäi alle tavoitteen. Nyt marjaa viedään jonkin verran läheiseen mehustamoon. Myynti tuoreena hoidetaan tilalta käsin.

Vadelma kasvaa tunneleissa

Tällä hetkellä tilalla on 12 noin 80-metristä tunnelia vadelmalle ja yksi mansikalle. Tunnelien hallitut, tasaiset olosuhteet helpottavat viljelyä, vaikka kasvusto uusitaan joka vuosi ja hoitotyöt, kuten taimien sidonta, tehdään käsin. Tunneli suojaa hallaa ja piiskaavaa sadetta vastaan.

Itsepoiminnan satokausi piteni avomaan kolmesta viikosta tunnelikasvatuksen reiluun kahteen kuukauteen. Iso osa vadelmasadosta myydään itsepoimijoille. Vadelmaa voidaan kerätä samasta pensaasta joka toinen päivä.

Yhtä tunnelia kohti ravinteita sisältävää kasteluvettä kuluu keskimäärin 1,5 kuutiota vuorokaudessa kasvikohtaisella tippakastelulla. Ravinteita annostellaan ammattilaisen tekemän analyysin perusteella. Kasvukauden alussa analyysejä tehdään kahden viikon välein, myöhemmin kesällä harvemmin.

– Käytämme kirvojen ja vihannespunkkien torjuntaan biologisia menetelmiä kuten petopunkkeja pusseissa, putkiloissa tai ripotellen lehdille. Jokaisessa tunnelissa on pölyttävien kimalaisten pesiä, Mika esittelee.

Lapset oppivat työnteon

Mika Kämäri hoitaa perinteisen peltoviljelyn lähes kokonaan yksin, mutta marjantuotannossa ja asiakaspalvelussa tarvitaan parikymmentä työntekijää. Pääosin työvoima tulee Hämeenlinnasta, joukossa on myös virolaisia, srilankalaisia ja osan kahvion tuotteista leipova hollantilainen. Suurin osa on nuoria työntekijöitä, jotka tulevat tuttuun paikkaan töihin vuodesta toiseen.

Omat lapset ovat osallistuneet tilan töihin, nuorimmaiset Kaarlo ja Inkeri vieläkin aktiivisesti.

– Emme ole jakaneet lapsille viikko­rahoja vaan maksamme palkkaa tehdystä työstä. Siten he ovat oppineet rahan arvon ja hyvän työmoraalin: vastuullisuuden, järjestelykyvyn ja ahkeruuden, Mika toteaa.

– Vaikka he kouluaikana pitivät kotona työskentelyä työleirinä, nyt nuo ajat ovat muistojen kultaisissa kehyksissä.

Kaarlo kiinnostui kaupanteosta niin, että alkoi 9-vuotiaana myydä limonadia ja karamelleja leikkialueen leikki­mökistä, Mika kertoo. Isää hymyilyttää, kun hän muistelee, että vanhemmatkaan eivät saaneet alennuksia vaan pieni kauppias päinvastoin kohteliaasti pyysi hinnan mielellään käteismaksuna.

Kaarlo toimi yrittäjänä usean kesän ajan omalla nimikkokioskillaan. Nyt hän toimii myös kahvilan ja myymälän vastuuhenkilönä.

Öljynpuristamosta tuli kahvila

Öljykasveja jalostettiin öljyiksi osin naapurin kanssa yhteisessä yrityksessä. Puristamorakennus sijaitsi Kankaisten tilan pihapiirissä. Kun Kämärin perhe myi öljykasvitoiminnan vuonna 2005, puristamon tiloja ryhdyttiin remontoimaan kahvilaksi. Aiempi pakkaamon yhteydessä ollut pieni myymälätila ja palvelut laajenivat, mikä osaltaan lisäsi asiakkaidenkin määrää.

Nyt kahvila ja sen yhteydessä oleva puoti ovat auki kesällä muutaman kuukauden, ja muuna aikana tilaa vuokrataan juhla­tilaksi.

Kahvilan viereisessä rakennuksessa on myymäläaitta käsityöyrittäjien tuotteille. Siellä tuotteita myydään provisioperiaatteella. Kahvilan puodin tuotteet on ostettu lähialueen tuottajilta. Kämärit tekevät yhteistyötä noin 20 muun tuottajan ja noin 30 käsityöyrittäjän kanssa.

Lomalla irti arjesta

Vuoden kiireiden hieman hellittäessä Mika suuntaa lomailemaan Espanjaan. Siellä odottaa säilytyksessä oleva moottoripyörä, jolla hän ajelee pitkin eteläistä Eurooppaa.

– Kotona ollessa työt ovat mielessä, mutta moottoripyörän selässä arki katoaa. Se on minun irti­ottoni ja rakas harrastukseni, Mika Kämäri huokaa.

Hän vinkkaakin maaseudun yrittäjiä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan niillä keinoilla, mitä kullakin on käytettävissään.

Virkistyneenä on voimia miettiä myös tulevaisuutta. Kämärin perheelle se näyttäytyy valoisana, sillä kysyntää heidän tuotteilleen tuntuu olevan.

– Todennäköisesti jatkamme tällä konseptilla, ehkä toimintoja viilataan hieman. Jos jollekin meistä tulee toteuttamiskelpoinen uusi idea, sekin voidaan toteuttaa.