FSC-sertifioidulle puulle on kovaa kysyntää. Tämä huomattiin myös Pienikankaan tilalla Kangasniemellä. Tilan metsät liitettiin FSC-sertifikaattiin kaksi vuotta sitten.
Ylämaankarja käyskentelee tyytyväisenä kuusivaltaisella metsälaitumella. Näkymä kuvaa hyvin Pienikankaan tilan tuotantosuuntia. Kolme neljäsosaa tuloista tulee lihakarjan kasvatuksesta ja lihan suoramyynnistä, loput metsätaloudesta. Metsälaidunnus sopii hyvin FSC-sertifikaatin monimuotoisuustavoitteisiin.
Koska metsätalouden osuus Pienikankaan tilan liikevaihdosta on huomattava, päättivät yrittäjät Heimo ja Anne Marttinen hankkia FSC-sertifikaatin varmistamaan puiden menekkiä. Tavoitteena on kasvattaa 165 hehtaarin metsistä saatavaa tuottoa.
”Ostajat lupaavat FSC-puulle varman menekin ja lisähinnan. Sertifiointi oli vaivatonta, sillä Stora Enso hoiti kaikki asiakirjat kuntoon. Käsittelyn ulkopuolelle jätettävä viiden prosentin alakaan ei tuottanut meillä hankaluuksia, sillä olisimme muutenkin säästäneet Pyyvinlammen rannat hakkuilta”, Heimo Marttinen perustelee.
Hän tietää lihan suoramyyjänä, että asiakkaiden toiveita pitää kuunnella.
”Koska metsäyhtiöiden asiakkaat ympäri maailman haluavat FSC-sertifioituja tuotteita, pitää niitä suomalaisesta puusta myös tuottaa”, Marttinen näkee.
Stora Enso tarjoaa FSC-sertifiointia metsänomistajilla ympäri Suomen. Marttinenkin laittoi sertifioinnin alulle sen jälkeen, kun Stora Ensosta oli otettu yhteyttä.
”Noin 400 metsänomistajaa on liittänyt metsänsä Stora Enson FSC-sertifikaattiin. FSC-sertifioitua metsäalaa on kertynyt kaikkiaan 70 000 hehtaaria”, Stora Enson FSC-asiantuntija Juha Laitinen kertoo.
”FSC:hen liittyminen on metsänomistajalle helppoa. Hän vain ilmoittaa asiantuntijallemme kiinnostuksensa FSC-sertifiointiin ja sen jälkeen me alamme selvittää, millä tavalla sertifiointi onnistuisi kyseisellä metsätilalla.”
Laitisen mukaan Stora Enso maksaa FSC-puulle hintalisää, joka kasvaa kaupan koon myötä. Hintalisä on sama kuitu- ja tukkipuulle.
”Tarvitsemme erityisesti FSC-sertifioitua kuitupuuta, sillä pakkausteollisuus haluaa ostaa FSC-kartonkia. FSC-sertifioidulle tukkipuullekin on kasvavaa kysyntää.”
Stora Enso tarjoaa FSC-sertifiointia vain yli 50 hehtaarin metsätiloille, mutta aivan kiveen hakattu kyseinen minimiala ei ole. Jos myytävää puuta on reilusti, onnistuu myös pienempien alojen FSC-sertifiointi.
Stora Enson FSC-sertifiointi on metsänomistajalle ilmainen. Maksuttomuuden Laitinen lupaa jatkuvan ainakin vuoden 2023 loppuun. Sertifikaattiin liittyminen ei velvoita myymään puuta Stora Ensolle, vaan kaupat voi kilpailuttaa normaaliin tapaan. FSC-sopimuksen irtisanomisessa on vuoden määräaika.
Stora Enso laatii kaikki sertifiointiin tarvittavat asiakirjat keskusteltuaan metsänomistajan kanssa. Jos sertifioituun metsään osuu FSC-organisaation määräämä auditointi eli tarkastus, maksaa Stora Enso auditointikulut ja yhtiön edustaja on mukana auditointitilaisuudessa.
FSC-sertifiointi asettaa metsänhoidolle tiukemmat vaatimukset kuin PEFC. Esimerkiksi metsän käsittelyalueen ja vesistön väliin on jätettävä 10–30 metrin suojakaistat. PEFC:ssä vaaditaan vain 5–10 metrin suojakaista.
”Keskeisin asia FSC:ssä metsänomistajan kannalta on yleensä se, mitkä alueet hän valitsee jätettäväksi kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Näitä alueita pitää olla vähintään viisi prosenttia metsäalasta. Useissa tapauksissa metsänomistaja on jo omasta tahdostaan jättänyt joitain arvokkaita tai kauniita luontokohteita hakkaamatta, jolloin käsittelemättömät alueet löytyvät helposti”, Laitinen sanoo.
Kokonaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävän alan lisäksi FSC-sertifioinnissa vaaditaan, että toisen viiden prosentin alan osalta metsää tulee hoitaa monimuotoisuutta edistävin menetelmin, esimerkiksi lahopuuta lisäämällä. Jos kokonaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävää alaa on yli viisi prosenttia, pienentää se monimuotoisin menetelmin hoidettavaa alaa.
”Metsänomistajan korvaan kuulostaa huomattavasti paremmalta, kun puhutaan käsittelyn ulkopuolelle jätettävistä alueista kuin että puhuttaisiin suojelualueista, vaikka periaatteessa kyse on samasta asiasta. Jos joku tulee sanomaan, että nyt suojellaan metsää, nousevat karvat heti pystyyn”, Marttinen tietää.
”Pyyvinlammen lisäksi jätimme yhden rämeen reunalle leveät, käsittelemättömät alueet. Täysin käsittelyn ulkopuolelle meillä jäi tasan viisi prosenttia metsäalasta. Rajoitetun käsittelyn piirissä ovat 17 hehtaarin metsälaitumet ja perinnebiotoopit, joiden osuus on yhteensä kymmenen prosenttia metsäalasta.”
Heimo Marttinen tekee metsissään lähinnä raivaussahahommia.
”Taimikonhoitoa riittää niin paljon kuin ehtii tehdä. Tänä vuonna en ole vielä ehtinyt metsään, mutta viime vuonna raivasin kymmenen hehtaaria.”
Puukaupat Marttinen kilpailuttaa itse lähettämällä tarjouspyynnöt sähköpostitse. Tälle vuodelle on tulossa 20 hehtaarin harvennushakkuu. Marttinen kilpailutti puunostajat ja Stora Enso tarjosi FSC-puulle euron lisähinnan kuutiolle. Kilpailutuksessa voiton vei kuitenkin yritys, joka ei maksa FSC-lisää, mutta hinta oli muuten kohdallaan.
Uusia kasvituholaisia saapuu Suomeen joko tulokas- tai vieraslajeina. Näistä tulokaslajit liitävät etelästä pohjoiseen tuulten mukana, kun taas vieraslajien leviäminen on seurausta ihmisen toiminnasta, lähinnä kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Osuusteurastamojen muutosprosessi nykypäivään alkoi runsaat 30 vuotta sitten. Silloin kuopiolainen Lihakunta ja seinäjokinen Itikka päättivät ruveta yhdistelemään toimintojaan. Perusomistus jäi osuustoimintapohjaiseksi, mutta kaupallisesta toiminnasta syntyi pörssiyhtiö Atria. Lounais-Suomen Osuusteurastamo (LSO) yhtyi tähän rulettiin, ja aikaa myöten sen kaupallinen toiminta päätyi HKScanin hoidettavaksi pörssiyhtiönä. Tässä muutosrytinässä osuusteurastamot eivät katsoneet tarvitsevansa omaa keskusliikettä, Tuottajain Lihakeskuskuntaa (TLK). Se
Maiseman muutos on herkkä asia. Maisemahan tavallaan vaan on ja vaikka se muuttuu, muuttuu se niin hitaasti, että sitä ei huomaa. Sen sijaan äkillinen asioiden katoaminen tai tupsahtaminen maisemaan voi järkyttää mieltämme syvästi. Kuten vaikka hakkuukone, puupino tai naapurin uusi traktori. Ja voi maiseman muutoksesta koitua yllättäviä maisemointikustannuksiakin. Joitain vuosia sitten harvennettiin metsää meidän ja
Malmgårdin kartanossa ei ole juututtu hienoon historiaan vaan haetaan rohkeasti tuotannolle parempaa kannattavuutta. Matkailusta on tullut tilan kolmas tukijalka.
