Ranua tunnetaan erityisesti hillastaan. Arktisena hillakylänä itseään markkinoiva kunta viettää tänä vuonna satavuotisjuhliaan ja nostaa esille hillan mahdollisuuksia ruoka- ja hyvinvointituotteissa sekä matkailussa.
Ei ole mikään ihme, että kaikista Suomen kunnista juuri Ranua eteläisessä Lapissa on profiloitunut arktiseksi hillakyläksi. Kunnan pinta-alasta noin 60 prosenttia on suomaata: rämeitä, avosoita ja korpia. Hilloja riittää, varsinkin parempina vuosina.
Eksoottisen marjan ovat löytäneet myös ulkomaiset matkailutoimittajat. Ranua sai ennennäkemätöntä kansainvälistä julkisuutta, kun siitä julkaistiin viime syksynä juttu maailman suurimman matkaopaskirjoja julkaisevan yrityksen Lonely Planetin nettisivustolla.
Viime kesänä Ranualla vieraillut toimittaja kirjoitti vaikuttuneena Lapin kullasta, joka valaisee soita keskiyön auringon loisteessa. Tähän pakettiin kuuluvat myös upottava suo, sääsket, avara taivas, hiljaisuus, puhdas ilma ja hillaherkut.
Lisäksi Lonely Planet valitsi Suomen vielä tämän vuoden kolmanneksi kiinnostavimmaksi matkailumaaksi heti Kanadan ja Kolumbian jälkeen.
”Arktinen hillakylä on meillä nyt kärkiteemana, jota viedään eteenpäin. Hillan lisäksi siihen liittyvät puhdas luonto metsineen sekä erilaiset luonnontuotteet marjoista ja sieniin”, toteaa Ranuan kehittämispäällikkö Riikka Tuomivaara, 50.
”Luonnon raaka-aineet jalostetaan meillä jatkossa monipuolisesti, jotta saamme nuorille työmahdollisuuksia.”
Marjat ovat olleet aina tärkeitä Lapin asukkaille. Hilla on ollut arvossaan erityisesti hienon makunsa, säilyvyytensä ja terveellisyytensä vuoksi. Appelsiiniin verrattuna siinä on moninkertainen määrä A- ja C-vitamiinia.
Viime aikoina tutkijoiden huomio on kääntynyt myös hillanlehtiin. Fermentoidut hillanlehdet sopivat hyvin käytettäväksi teeaineksina. Lehdet sisältävät hillan tapaan erilaisia terveyttä edistäviä aineita. Lisäksi lehdissä on kasvisteroleja ja -estrogeenia sekä elimistöä puhdistavia ainesosia.
Upsalan yliopiston professori Johannes Schefferus kirjoitti jo vuonna 1673 maineikkaassa Lapponica-teoksessaan lakasta; se oli lappalaisten suuresti arvostama herkku ja tehokas lääke keripukkiin.
Hilla on taloudellisesti tärkein keruutuote Lapin alueella. Sen poimijatulot olivat vuonna 2015 Lapissa 1,2 miljoonaa euroa.
Noin 95 prosenttia Suomesta lähtevästä marjasta viedään kuitenkin pakastettuna ulkomaille, missä se usein jalostetaan tuotteiksi. Riikka Tuomivaara toivoisi tähän muutosta. Suomessa on laadukkaita raaka-aineita, mutta niistä pitäisi osata kehittää uusia tuotteita.
Terveystuotteiden merkitys maailmanmarkkinoilla on kasvanut koko ajan. Bioaktiivisten raaka-aineiden maailmanmarkkinan on arvioitu nousevan 34 miljardiin dollariin vuoteen 2018 mennessä.
”Suomessa on jo nyt maailman suurin luomukeruualue, joka muodostaa 30 prosenttia maailman kaikesta luomukeruualasta. Ranualla on 3,7 prosenttia maailman luomusertifioiduista alueista”, muistuttaa Tuomivaara.
Eksoottista hillaa ei tunneta kovin hyvin pohjoismaiden ulkopuolella. Hilla on taiga-alueen marja, jota tavataan Skandinavian lisäksi Venäjällä, Yhdysvaltain luoteisosissa ja Kanadassa, jossa intiaanit käyttävät sitä.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Hoivalaitosmaksut määräytyvät asiakkaan tulojen mukaan. Niitä voivat olla esimerkiksi peltojen vuokratulot tai metsän laskennallinen tuotto. Sukupolvenvaihdos kannattaa tästäkin syystä tehdä ajallaan.
Maa- ja metsätalousmaa on pääsääntöisesti kiinteistöverosta vapaata, mutta tuotantorakennukset eivät ole. Joillekin metsänomistajille on tullut tänä vuonna yllätyksenä kiinteistöveromaksu.
Viime vuosien voimakkaat säävaihtelut ovat korostaneet säähavaintojen merkitystä maatilojen arjessa. Tilan oma sääasema tarkentaa viljelytoimia. Paikallisia säähavaintoja voidaan seurata ajantasaisesti lähes mistä tahansa, ja tekniikka mahdollistaa jopa kastelun automatisoinnin.
Kesäkuun alussa osui silmiin Maaseudun Tulevaisuuden lehtiotsikko: "Puuta karttuu metsiin luultua vähemmän". Jahas, nyt ovat menossa tällaiset trendit. Luonnonvarakeskus on korjaamassa arviotaan tulevien vuosikymmenten metsien kasvusta. Tarkkaan ottaen kasvu on laskemassa nykyisillä hakkuumäärillä 103 miljoonasta alle 100 miljoonaan kuutioon. Hiipuva kasvu johtaisi samalla metsien hiilinielun pienenemiseen. Sinänsä asian käsittelyssä ei pitäisi olla mitään erikoista. Luken…
Kuivuus kurittaa kasvinviljelijää, mutta murehduttaa myös metsänomistajaa. Kivennäismaiden vesitalouteen ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan ojitetuilla turvekankailla vedenpintaa on mahdollista nostaa ja siten turvata puuston kasvu muuttuvassa ilmastossa.
Tiukentuneet torajyvien raja-arvot ovat haaste etenkin hybridirukiille, joka on populaatiolajikkeita alttiimpi torajyvälle. Viljelijän keinoja torjua torajyvää ovat hyvä viljelykierto, terve, peitattu kylvösiemen ja huolelliset viljelytoimet.
Kaksi vuotta sitten Suomessa aloitti uusi rahasto, jonka ajatuksena oli tuoda markkinoille uusi väline lisämaakauppojen rahoittamiselle ja vuokrapeltojen tarjonnalle. Vaikka ajatus oli teoriassa hyvä, se ei toiminut käytännössä, ja nyt rahasto on ilmoittanut toimintansa lopettamisesta.Peltorahasto ajautui omaan mahdottomuuteensa, koska sille ei ole kysyntää. Tavanomaiset pankit kyllä rahoittavat järkevät lisämaakaupat, eikä järjettömiä kauppoja pidä kenenkään rahoittaa.…
