Siirry sisältöön

Vuosi sitten kesällä laskimme laitumelle hieho­lauman yhdessä sonnin kanssa, ja siitä alkoi uusi sivu maatilan historiassa emolehmätilana. Tutustuimme lehmien kanssa toisiimme nopeasti, kun laumaa siirrettiin syötettävältä kaistalta toiselle melkein päivittäin. Alusta asti opettelimme mustien lehmiemme nimiä ja numeroita, jotta erottaisimme ne toisistaan. Taara ja Turenki tulivat usein ensimmäisinä tervehtimään ja antoivat rapsuttaa itseään, kun muut vielä ujostelivat kauempana. Tyllin erotti joukosta suuren kokonsa takia, se oli aina rauhallinen eikä se hötkyillyt liikkeissään. Tilli puolestaan pysytteli aina taka-alalla ja väisti heti, kun ihminen lähestyi.

Lokakuun lopulla otimme eläimet sisään ja opettelimme uusia rutiineja. Pian kävi selväksi, kuinka nopeasti yksi rehupaali hupeni ja miten paljon kuiviketta tarvittiin kerralla. Talvi sujui verrattain helposti. Pakollisten hommien lomassa seurustelimme lehmien kanssa päivittäin. Ne tottuivat siihen, että pihatossa kuljetaan, ja yhteiselomme oli rauhallista.