Turve on Irlannissa muutakin kuin polttoainetta – se on maan kulttuuriperinnön sydän. Turpeen käyttö on erottamaton osa irlantilaista identiteettiä; jo pelkkä savun haju saattaa merkitä enemmän kuin meille suo, sauna ja sisu yhteensä.
Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi Euroopan unionin köyhimmistä maista. Maan talous rypi niin syvässä suossa, ettei monikaan nähnyt valoa tulevaisuudessa. Onnistuneen talouspolitiikan avulla maa rynnisti sellaiseen talouskasvuun, ettei moista oltu länsimaissa nähty, ja 2000-luvulle tultaessa Irlanti oli noussut yhdeksi Euroopan varakkaimmista maista.
Tämä tuli selväksi Maatilan Pellervon viime syksyn lukijamatkalla, joka suuntautui Dublinista länsirannikolle Galwayhin. Matkan varrella avautuvista nummimaisemista hahmottuu siellä täällä rinteisiin kaivettuja rintauksia. Niistä piirtyy mielenkiintoinen tarina, joka kertoo turpeen merkityksestä vihreän saaren asukkaille.
Turvetta on hyödynnetty Irlannissa vuosisatojen ajan niin kotitalouksien lämmitykseen kuin ruuanlaittoonkin. Raaka-ainetta on yllin kyllin, sillä turvesuot kattavat noin 15 prosenttia maan pinta-alasta. Sadanta on pitänyt turvekerrokset paksuina, ja energiaa on aina lapioitu tarvittava määrä katokseen kuivumaan.
Maatalous on Irlannin suurin päästölähde, sen osuus kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä on edelleen yli kolmannes. Irlanti on vahva karjatalousmaa, mikä johtuu viljavasta maaperästä ja kosteista ilmasto-olosuhteista. Tuotanto perustuu pääasiassa laiduntavaan nautakarjaan, ja noin neljä viidesosaa tuotetusta naudanlihasta viedään ulkomaille.
Naudanlihan ja maitotuotteiden lisäksi Irlanti tuottaa huomattavia määriä lampaanlihaa. Lammastalous on tärkeää länsirannikon karuilla alueilla, joissa lampaat voivat laiduntaa tehokkaasti. Broilerintuotanto on kasvanut voimakkaasti ja sen vienti on kasvanut. Sianlihan- ja kananmunantuotanto kattaa kotimaisen kulutuksen.
Kotieläintaloudessa turvetuotannon merkitys on ollut vähäinen. Samassa rytäkässä energiaturpeen noston päätyttyä loppui käytännössä myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto, ja kasvuturvetta tuodaan nyt ulkomailta.
Laajamittainen turvetuotanto alkoi Irlannissa vasta vuonna 1952, kun muutamaa vuotta aiemmin perustettu valtiollinen turvekomitea Bord na Móna (BnM) käynnisti teollisen turpeennoston ja sähköntuotannon. Yhtiö kasvoi nopeasti suurimmaksi turvetuottajaorganisaatioksi, ja se hallinnoi jopa 30 000 hehtaarin tuotantoalueita. Turpeen historia laajamittaisessa energiantuonnossa jäi kuitenkin lyhyeksi.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 1 € (Eläin-sisällöillä 1,90 €).
Oletko jo tilaaja?
Sucros Oy:n Säkylän sokeritehtaan käyntikausi on lyhyt mutta tehokas. Vajaan kolmen kuukauden aikana laitos jalostaa koko maan sokerijuurikassadon. Viime vuonna sokerijuurikasta viljeltiin Suomessa ennätysalalla, mutta käyttöä olisi suuremmallekin sadolle.
Itikan siemenviljelytila Iisalmessa on tarkka energian kulutuksessa ja monipuolinen sen tuotannossa. Energiaa irtoaa jo maaperästä, auringosta, tuulesta ja grilliöljyistä. Nyt katse on vesivoimassa ja aurinkoenergian varastoinnissa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
