Turve on Irlannissa muutakin kuin polttoainetta – se on maan kulttuuriperinnön sydän. Turpeen käyttö on erottamaton osa irlantilaista identiteettiä; jo pelkkä savun haju saattaa merkitä enemmän kuin meille suo, sauna ja sisu yhteensä.
Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi Euroopan unionin köyhimmistä maista. Maan talous rypi niin syvässä suossa, ettei monikaan nähnyt valoa tulevaisuudessa. Onnistuneen talouspolitiikan avulla maa rynnisti sellaiseen talouskasvuun, ettei moista oltu länsimaissa nähty, ja 2000-luvulle tultaessa Irlanti oli noussut yhdeksi Euroopan varakkaimmista maista.
Tämä tuli selväksi Maatilan Pellervon viime syksyn lukijamatkalla, joka suuntautui Dublinista länsirannikolle Galwayhin. Matkan varrella avautuvista nummimaisemista hahmottuu siellä täällä rinteisiin kaivettuja rintauksia. Niistä piirtyy mielenkiintoinen tarina, joka kertoo turpeen merkityksestä vihreän saaren asukkaille.
Turvetta on hyödynnetty Irlannissa vuosisatojen ajan niin kotitalouksien lämmitykseen kuin ruuanlaittoonkin. Raaka-ainetta on yllin kyllin, sillä turvesuot kattavat noin 15 prosenttia maan pinta-alasta. Sadanta on pitänyt turvekerrokset paksuina, ja energiaa on aina lapioitu tarvittava määrä katokseen kuivumaan.
Maatalous on Irlannin suurin päästölähde, sen osuus kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä on edelleen yli kolmannes. Irlanti on vahva karjatalousmaa, mikä johtuu viljavasta maaperästä ja kosteista ilmasto-olosuhteista. Tuotanto perustuu pääasiassa laiduntavaan nautakarjaan, ja noin neljä viidesosaa tuotetusta naudanlihasta viedään ulkomaille.
Naudanlihan ja maitotuotteiden lisäksi Irlanti tuottaa huomattavia määriä lampaanlihaa. Lammastalous on tärkeää länsirannikon karuilla alueilla, joissa lampaat voivat laiduntaa tehokkaasti. Broilerintuotanto on kasvanut voimakkaasti ja sen vienti on kasvanut. Sianlihan- ja kananmunantuotanto kattaa kotimaisen kulutuksen.
Kotieläintaloudessa turvetuotannon merkitys on ollut vähäinen. Samassa rytäkässä energiaturpeen noston päätyttyä loppui käytännössä myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto, ja kasvuturvetta tuodaan nyt ulkomailta.
Laajamittainen turvetuotanto alkoi Irlannissa vasta vuonna 1952, kun muutamaa vuotta aiemmin perustettu valtiollinen turvekomitea Bord na Móna (BnM) käynnisti teollisen turpeennoston ja sähköntuotannon. Yhtiö kasvoi nopeasti suurimmaksi turvetuottajaorganisaatioksi, ja se hallinnoi jopa 30 000 hehtaarin tuotantoalueita. Turpeen historia laajamittaisessa energiantuonnossa jäi kuitenkin lyhyeksi.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Sucros Oy:n Säkylän sokeritehtaan käyntikausi on lyhyt mutta tehokas. Vajaan kolmen kuukauden aikana laitos jalostaa koko maan sokerijuurikassadon. Viime vuonna sokerijuurikasta viljeltiin Suomessa ennätysalalla, mutta käyttöä olisi suuremmallekin sadolle.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa.Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli. Vuorien
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
