Turve on Irlannissa muutakin kuin polttoainetta – se on maan kulttuuriperinnön sydän. Turpeen käyttö on erottamaton osa irlantilaista identiteettiä; jo pelkkä savun haju saattaa merkitä enemmän kuin meille suo, sauna ja sisu yhteensä.
Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi Euroopan unionin köyhimmistä maista. Maan talous rypi niin syvässä suossa, ettei monikaan nähnyt valoa tulevaisuudessa. Onnistuneen talouspolitiikan avulla maa rynnisti sellaiseen talouskasvuun, ettei moista oltu länsimaissa nähty, ja 2000-luvulle tultaessa Irlanti oli noussut yhdeksi Euroopan varakkaimmista maista.
Tämä tuli selväksi Maatilan Pellervon viime syksyn lukijamatkalla, joka suuntautui Dublinista länsirannikolle Galwayhin. Matkan varrella avautuvista nummimaisemista hahmottuu siellä täällä rinteisiin kaivettuja rintauksia. Niistä piirtyy mielenkiintoinen tarina, joka kertoo turpeen merkityksestä vihreän saaren asukkaille.
Turvetta on hyödynnetty Irlannissa vuosisatojen ajan niin kotitalouksien lämmitykseen kuin ruuanlaittoonkin. Raaka-ainetta on yllin kyllin, sillä turvesuot kattavat noin 15 prosenttia maan pinta-alasta. Sadanta on pitänyt turvekerrokset paksuina, ja energiaa on aina lapioitu tarvittava määrä katokseen kuivumaan.
Maatalous on Irlannin suurin päästölähde, sen osuus kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä on edelleen yli kolmannes. Irlanti on vahva karjatalousmaa, mikä johtuu viljavasta maaperästä ja kosteista ilmasto-olosuhteista. Tuotanto perustuu pääasiassa laiduntavaan nautakarjaan, ja noin neljä viidesosaa tuotetusta naudanlihasta viedään ulkomaille.
Naudanlihan ja maitotuotteiden lisäksi Irlanti tuottaa huomattavia määriä lampaanlihaa. Lammastalous on tärkeää länsirannikon karuilla alueilla, joissa lampaat voivat laiduntaa tehokkaasti. Broilerintuotanto on kasvanut voimakkaasti ja sen vienti on kasvanut. Sianlihan- ja kananmunantuotanto kattaa kotimaisen kulutuksen.
Kotieläintaloudessa turvetuotannon merkitys on ollut vähäinen. Samassa rytäkässä energiaturpeen noston päätyttyä loppui käytännössä myös kuivike- ja kasvuturpeen tuotanto, ja kasvuturvetta tuodaan nyt ulkomailta.
Laajamittainen turvetuotanto alkoi Irlannissa vasta vuonna 1952, kun muutamaa vuotta aiemmin perustettu valtiollinen turvekomitea Bord na Móna (BnM) käynnisti teollisen turpeennoston ja sähköntuotannon. Yhtiö kasvoi nopeasti suurimmaksi turvetuottajaorganisaatioksi, ja se hallinnoi jopa 30 000 hehtaarin tuotantoalueita. Turpeen historia laajamittaisessa energiantuonnossa jäi kuitenkin lyhyeksi.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Sucros Oy:n Säkylän sokeritehtaan käyntikausi on lyhyt mutta tehokas. Vajaan kolmen kuukauden aikana laitos jalostaa koko maan sokerijuurikassadon. Viime vuonna sokerijuurikasta viljeltiin Suomessa ennätysalalla, mutta käyttöä olisi suuremmallekin sadolle.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
