Sucros Oy:n Säkylän sokeritehtaan käyntikausi on lyhyt mutta tehokas. Vajaan kolmen kuukauden aikana laitos jalostaa koko maan sokerijuurikassadon. Viime vuonna sokerijuurikasta viljeltiin Suomessa ennätysalalla, mutta käyttöä olisi suuremmallekin sadolle.
Sokeritehtaan käyntikauden alkaminen syyskuun loppupuolella tietää kuhinaa piha-alueelle. Kuorma-autoja lipuu portista sisään tasaisena virtana, ja niin pitää ollakin, jotta tehtaan prosessi pyörii.
– Vuorokaudessa tehdas leikkaa juurikkaita keskimäärin 200 täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän verran. Jos kuljetukset jyvitettäisiin tasaisesti 24 tunnin ajalle, silloin autoja tulisi portista sisään alle kahdeksan minuutin välein, Sucroksen maatalousjohtaja Fanni Heinonen laskeskelee.
Sucros vastaa juurikaslogistiikasta eli juurikkaiden puhdistuskuormauksesta ja kuljetuksesta tilalta tehtaalle etukäteen sovitun aikataulun mukaisesti. Kun kuormat tehdään puhdistuskuormainta käyttäen, se vähentää oleellisesti tehtaalle tulevan mullan määrää.
Kun kuorma-auto ajaa portille, kone ottaa lastista näytteen.
– Viljelijä voi itse valita, kuinka tiheästi näytteitä otetaan. Näytteestä analysoidaan sokeripitoisuus ja puhtaus, jotka ovat laatuhinnoittelun perusteet, Heinonen kertoo.
Sokerin valmistus juurikkaasta vaatii monta työvaihetta ja paljon energiaa. Jotta tehtaan prosessi saadaan käyntiin eli ajettua ylös, otetaan putket täyteen Pyhäjärven vettä. Sen jälkeen vettä ei tarvitse ottaa, sillä prosessissa hyödynnetään juurikkaista jalostuksen yhteydessä talteen saatua vettä.
Sokeritehtaalle on viime vuosina tehty isoja energiainvestointeja sekä sujuvoitettu logistiikkaa kippaus- ja varastointialueita kehittämällä ja laajentamalla. Viime vuoden merkittävin askel oli siirtyminen kokonaan kivihiilestä maakaasuun. Tehtyjen kattilaremonttien myötä myös biokaasu on jatkossa mahdollinen energianlähde, jos sitä on riittävästi saatavilla.
– Kivihiilestä luopuminen laski tehtaan hiilidioksidipäästöjä noin 38 prosenttia. Se on yhtä paljon kuin 6 500 asukkaan Säkylän henkilöautoista syntyvät vuosipäästöt.
Mitä saadaan seitsemästä kilosta sokerijuurikkaita? Kilo sokeria sekä kilo tuoreleikettä ja 200 grammaa melassia, jotka molemmat hyödynnetään karjanrehuna. Loppu on vettä, eli peräti 4,8 kiloa.
Juurikkaasta sokeriksi -jalostusketjuun sisältyy pesemistä, leikkaamista, uuttamista, haihduttamista, keittämistä, linkousta ja kuivausta. Tähän kaikkeen tarvitaan paljon energiaa ja vesihöyryä.
Tie sokeriksi alkaa pesutilasta. Kun multa on pesty pois, isot leikkurit leikkaavat juurikkaat ohueksi ja pitkäksi leikkeeksi.
– Pitkät ja hoikat suikaleet jatkavat matkaa uuttotorniin, jossa sokeri uutetaan kuuman veden avulla. Näin syntyy raakamehu, Heinonen selittää.
Jäljelle jääneestä juurikasleikkeestä puristetaan liika vesi pois ja viedään varastosiiloon. Aiemmin leike kuivattiin rehutehtaalla. Nykyään se myydään karjatiloille tuoreleikkeenä ja varastoidaan tilojen rehusiiloihin.
Seuraavaksi vuorossa on mehun puhdistus epäpuhtauksista, missä hyödynnetään poltetusta kalkista sekoitettua kalkkimaitoa ja hiilidioksidia.
– Mitään ei mene hukkaan, sillä suodatuksessa käytetty puristekalkki matkaa sopimustiloille maanparannusaineeksi.
Kahteen kertaan tehdyn suodatuksen jälkeen jää jäljelle vaaleankeltainen ohutmehu, jonka sokeripitoisuus on vielä matala. Vettä haihdutetaan mehusta useaan kertaan niin, että sokeripitoisuus nousee noin 70 prosenttiin ja mehu paksuuntuu.
Sen jälkeen vuorossa on keittäminen kiteiksi. Paksumehu siirtyy keittoon ja sieltä linkoasemalle. Kierto toistetaan kolme kertaa, jotta saadaan talteen mahdollisimman paljon sokeria. Keitossa alkaa muodostua kiteitä ja paksua siirappimaista massaa.
– Kun paksua massaa lingotaan, saadaan sokerikiteet erotettua ja otettua talteen. Sokerikide on läpinäkyvä, mutta taittaessaan valoa se näyttää silmin katsoen valkoiselta, Heinonen kertoo.
Kun kiteet on erotettu, jää jäljelle paksu siirappimainen neste eli melassi, jota hyödynnetään pääasiassa rehuteollisuudessa. Kaupassa myytävä, esimerkiksi leipätaikinaan käytettävä siirappi valmistetaan Heinosen mukaan yleensä sokeriruo’osta, sillä sen maku on juurikasmelassia pehmeämpi.
Valmis sokeri kuivataan, jäähdytetään ja varastoidaan. Kuluttajapakkauksiin sokeri pakataan Sucroksen tytäryhtiön Suomen Sokerin Kirkkonummen tehtaalla. Teollisuuden tarpeisiin sokeria kuljetaan myös suoraan Säkylän varastolta suursäkeissä tai irtotavarana.
Vuonna 2024 sokerijuurikasta viljeltiin Suomessa 14 400 hehtaarin alalla, mikä on enemmän kuin kertaakaan viidentoista vuoden aikana. Vuosi oli satoisa, sillä jurttimäärä ylitti viiden vuoden keskiarvon peräti 15 prosentilla. Koko maan keskisato oli 46,2 tonnia hehtaarilta. Kaikkiaan juurikasta kertyi yli 650 miljoonaa kiloa.
– Määrällisesti sato oli erinomainen ja hyvien nosto-olosuhteiden vuoksi juurikkaat olivat poikkeuksellisen puhtaita, puhtausprosentti oli keskimäärin 92,6, Fanni Heinonen valottaa.
Lämmin ja sopivan sateinen loppukesä ja syksy kirittivät juurikkaat niin kovaan kasvuun, että kasvunkohinassa sokerinmuodostus ei pysynyt aivan perässä. Sokeripitoisuus jäi 15,5 prosenttiin. Se on noin prosenttiyksikön verran alempi kuin viiden vuoden keskiarvo.
Sokerijuurikkaan viljelyalan lisäyksestä huolimatta nykyisellä tuotantomäärällä pystytään tyydyttämään vain noin puolet suomalaisten makeannälästä.
– Uusille viljelijöille on edelleen tilaa, sillä tehtaan koko kapasiteetti ei ole vielä käytössä, maatalousjohtaja rohkaisee.
Sokerijuurikasala on viime vuosina kasvanut usealla tuhannella hehtaarilla. Mukaan on saatu uusia viljelijöitä ja monet aiemmin viljelleet ovat aloittaneet viljelyn uudelleen.
– Juurikas on viime vuosina ollut viljelykasveista kannattavin, mutta sillä on monta muutakin valttikorttia, joista yksi keskeisin on viljelyvarmuus. Oikukkaat kasvukauden säät ovat viime vuosina kurittaneet monia viljelykasveja. Sokerijuurikas on näyttänyt pärjäävänsä hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Se ei menetä kasvupotentiaaliaan, vaikka keskikesälle osuisi kuivuuskausia, sillä kasvu jatkuu pitkälle syksyyn. Juurikas onkin viljelykasviemme maratoonari, ei pikajuoksija, Heinonen kuvaa.
Juurikas tuo kasvinviljelyyn monipuolisuutta, vakautta ja kannattavuutta. Sadolle on varma ostaja ja etukäteen tiedossa oleva hinta eikä se tarvitse varastosiiloja.
– Viljojen esikasvina se on verraton, ja esimerkiksi satokilpailun parhaimmistoon päästiin viime vuonna lohkoilla, joissa oli aiemmin viljelty sokerijuurikasta.
Sokerijuurikkaan viljelyalaa on tarve kasvattaa peräti 30 prosenttia, jotta suomalainen sokerituotanto pystytään nostamaan 100 miljoonaan kiloon. Kotimarkkinoilla on tilaa, sillä sokerin omavaraisuusaste on alle puolet kulutuksesta.
Tänä syksynä sokerijuurikasta on korjattu hyvissä olosuhteissa ja aiempaa isommilla koneilla. Nyt nostotyö alkaa olla loppusuoralla. Oikukkaasta kasvukaudesta huolimatta keskisato yltää hieman yli viiden vuoden keskiarvon.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
