Katri ja Mikko Salon tilalla Porissa muutettiin tuotannon suuntaa reilu pari vuotta sitten. Sonnien loppukasvatus sai väistyä vasikkakasvatuksen tieltä. Nyt tilalla on noin 700 alle puolivuotiasta vasikkaa.
Kullankeltaisilla oljilla kelpaa muutaman viikon ikäisten vasikoiden lepäillä ja kirmailla. Nuoret tulokkaat vasta opettelevat juottoautomaatilla käyntiä ja totuttelevat täysrehun syöntiin. Vasikkajoukko pitää Katri ja Mikko Salon kiireisenä, sillä kuuteen osastoon jaetussa kasvattamossa on enimmillään 235 juottovasikkaa.
”Käsityötä riittää, jotta saa kaikki juomaan automaatista. Välillä niitä joudutaan opettamaan nokasta ohjaten. Lähtötiloilla vasikoita on juotettu monella eri tyylillä. Etenkin ne, jotka ovat tottuneet juomaan ämpäristä, eivät meinaa tottua tuttiin ja saattavat arastella juomaloossiin menoa”, Katri Salo kertoo.
Vasikoiden juomisen seurantaa helpottaa oleellisesti se, että automaatti raportoi, paljonko kukin vasikka on juonut ja kuka jättänyt kokonaan juomatta.
Voinnin seuraaminen on täyspäivätyötä, sillä pikkuvasikoiden kanssa ei sovi aikailla. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti, sillä seuraavana päivänä voi olla jo myöhäistä. Alkukasvatuksen parissa työskentelevällä hyvä karjasilmä on tärkeä työväline.
Vasikkaerien saavuttua yrittäjäpari tekee navetassa pitkää päivää, sillä ensimmäiset viikot ovat kriittisimmät. Porin lähistöllä ei maitotiloja juuri ole, vaan vasikat tulevat HKScanin välityksen kautta ympäri Suomen.
”Tautipaine on kova ja vasikoiden vointia on ensiviikkoina seurattava tarkasti. Aina parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa sairauksia päästään hoitamaan ja lääkitsemään. Tautien leviämistä ehkäisee hyvä hygienia ja tulokkaiden jako erillisiin osastoihin”, Mikko Salo sanoo.
Huolellisesti tehty työ näkyy alhaisena kuolleisuutena. Keskimäärin kokonaispoistuma on kahden prosentin verran. Määrästä puolet on sellaisia, jotka joudutaan lopettamaan erinäisten syiden, kuten synnynnäisten tai stressin aiheuttamien vikojen, pitkälle edenneiden napa- tai niveltulehdusten sekä loukkaantumisen vuoksi.
”Joitakin eläimiä voitaisiin ehkä auttaa esimerkiksi leikkaushoidolla, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Usein jo yksi eläinlääkärikäynti syö vasikasta saatavan tulon, sillä alkukasvatuksen katteet ovat ohuet”, Mikko perustelee.
Katri ja Mikko Salo ovat luotsanneet Katrin kotitilaa vuodesta 2005. Molemmat ovat koulutukseltaan agrologeja (AMK). Tilalla oli alun perin emolehmiä, joiden rinnalle tuli ternistä teuraaksi -kasvatus vuonna 2002.
Vuonna 2007 rakennettiin lisää teuraspaikkoja ja emolehmien pidosta luovuttiin.
Yrittäjäparin aikomuksena oli muutama vuosi sitten kaksinkertaistaa loppukasvatuspaikkojen määrä.
”Uuden kasvattamon rakentaminen olisi ollut helppoa, mutta laajentamisen esteeksi tulivat omat peltohehtaarit ja vuokramaiden saamisen vaikeus. Karjatiloja erikoisviljelyyn painottuneella Porin seudulla peltoa on vähän”, Mikko toteaa.
Pariskunta pohti vaihtoehtoja. Yksi peruste tuotantosuunnan muutokseen oli isojen sonnien käsittelyn hankaluus ja vaarallisuus. Ratkaisua tukivat myös kannattavuuslaskelmat.
”Halusimme helppoutta eläinten käsittelyyn. Olen varsin pienikokoinen, joten pikkuvasikoiden kanssa pärjään kokoni puolesta paremmin kuin suurten sonnien kanssa”, Katri perustelee.
Valintaansa pariskunta on tyytyväinen, vaikka työtä on paljon enemmän kuin isojen sonnien kanssa.
Juottamoon rakennettiin uusia osastoja vanhojen jatkeeksi. Tasakaton sijaan niissä on korkea vinokatto, jonka on havaittu parantavan ilmanlaatua. Osastoissa on perinteiset vesikiertopatterit, joihin lämpöä tuotetaan hakkeen voimalla.
Loppukasvattamosta tehtiin välikasvattamo. Tila sopi pienin muutoksin alle puolivuotiaille vasikoille.
”Jos lähtisin rakentamaan uutta navettaa, tekisin kyllä vinopohjaisen sijaan tasapohjaisen lattian. Vinopohja ei näin pienillä eläimillä ole toimiva: lanta ei kulkeudu eläinten sorkissa lantakäytävälle ja talvipakkasilla pohja jäätyy. Silloin turpeen lisäksi tarvitaan olkea”, Mikko sanoo.
Kuivikkeet vaihdetaan isompien poikien puolellakin kerran viikossa. Juottamossa kuivitetaan ensin oljella ja turpeella, sitten siirrytään pelkkään turpeeseen. Karsinat puhdistetaan kerran viikossa ja tilalle laitetaan kymmenen sentin turvekerros.
Vuodessa tilalle otetaan kuusi, yli 200 vasikan ryhmää. Keskimääräinen juottoaika on 45 päivää. Sen jälkeen seuraa karsinoiden perusteellinen puhdistus ja desinfiointi. Uusi täyttö tehdään portaittain.
Yrittäjien mukaan viiden erän vuosivauhti olisi mukavampi, mutta toisaalta täyttöaste on pidettävä korkeana, että työstä jää jotain viivan alle.
Vasikkakasvatuksesta tekee osaltaan hankalaa se, että tilalle tulevien vasikoiden paino saattaa vaihdella 40–100 kilon välillä. Välikasvatuksesta loppukasvatukseen pitäisi kuitenkin lähteä tasakokoinen joukko.
Vasikat ostetaan nuppihinnalla ja myydään pois kilohinnalla. Vaikka vasikoiden laatu on hieman parantunut, edelleen erissä on liikaa vaihtelevuutta.
”Laadukkaista vasikoista voisi jopa maksaa hieman enemmän, mikäli se vähentäisi eroja saapuvien vasikoiden välillä”, kasvattajat pohtivat.
Salon tilalla eläimet kasvavat hyvin. Viime vuonna myytyjen eläinten keskikasvu oli noin 1 100 grammaa päivässä.
Ruokinnassa Salot ovat kokeilleet useita eri tapoja. He aloittivat automaattijuotolla, sitten oli vapaa hapanjuotto ja sen jälkeen rajoitettu hapanjuotto. Nyt käytössä on rajoitettu juotto ja seuranta automaatilta. Maksimipäiväannos vasikkaa kohti on yhdeksän litraa.
”Tilannetta pitää koko ajan seurata ja etsiä parhaita käytäntöjä. Minulla on parhaillaan yhden osaston testiryhmä, jotka saavat juoda automaatilta vapaasti niin paljon kuin maha vetää. On kiinnostavaa nähdä, paljonko vasikat päivässä juovat ja kasvavatko ne paremmin kuin rajoitetulla maitojuomarehulla”, emäntä sanoo.
Juomarehun lisäksi pikkuvasikat saavat vapaasti täysrehua ja säilörehua. Lisäksi ne pääsevät makustelemaan apetta, joka sisältää säilörehun lisäksi tuoresäilöttyä viljaa, perunarehua, rypsiä ja kivennäisiä.
Juottokauden jälkeen teinit siirtyvät kokonaan aperuokintaan, jota täydennetään kahdesti päivässä jaettavalla väkirehulla.
”Lisäjako työllistää, mutta aamuin illoin tehtävässä työssä tulee samalla katsottua kaikki vasikat läpi, ja mahdollisiin ongelmiin voi puuttua ajoissa”, Mikko lisää.
Vasikkakasvatuksen pahin akilleenkantapää ovat hengitystiesairaudet. Valitettavasti myös sorkkaongelmaisten vasikoiden määrä on Mikko Salon mukaan lisääntymään päin.
Yskältä ei voi kokonaan välttyä, sillä isossa, monelta tilalta saapuvassa joukossa on aina joku yskäinen vasikka. Sairastavuutta on yritetty vähentää ryhmäkokoa pienentämällä.
Siirto maitotilalta kasvattamoon stressaa vasikkaa ja se joutuu alttiiksi kotitilalta poikkeaville bakteereille. Emän ternimaidosta saatujen vasta-aineiden vaikutus loppuu parin kuukauden iässä.
Salon tila on parhaillaan mukana rokotetutkimuksessa. Siinä saapuvalle vasikkaryhmälle tehtiin perusteellinen terveystarkastus, joka sisälsi muun muassa keuhkojen ultraäänitutkimuksen. Sillä pyrittiin selvittämään, missä vaiheessa mahdollinen hengitystiesairaus on ja onko tapahtunut keuhkomuutoksia. Lisäksi kaikista vasikoista otettiin verinäytteet.
Yliopiston ja teurastamon yhteisessä rokotetutkimuksessa osa vasikoista rokotetaan hengitystieinfektioita vastaan ja osa ei. Juottokauden päätyttyä vasikoille tehdään uusi terveystarkastus ja otetaan verinäyte. Tutkimustuloksia saataneen tämän vuoden kuluessa.
”Kaikki vasikkakasvattajat painivat samojen ongelmien kanssa. Iso parannus olisi, jos rokottamalla voitaisiin ehkäistä näitä vasikoiden kasvua ja elinvoimaisuutta verottavia tauteja”, Salot korostavat.
Lihasonnien laiduntaminen on taloudellisesti järkevää varsinkin perinnebiotoopilla. Koko kasvatusajan päiväkasvut ja teurastulokset olivat lähes samat laiduntaneilla ja seosrehuruokituilla, mutta ero näkyi rasvaluokissa.
Yhä useammalla suomalaisellakin liharotuisella sonnilla on mahdollisuus päätyä kansainväliseen jalostuskäyttöön. VB Vinski matkasi kasvattajatilalta Hollolan karanteeninavetan kautta Tanskaan.
Lammastiloilla vartija- ja paimenkoirat ovat jo tuttuja ilmestyksiä. Viime vuosina karjakoirien käyttö on yleistynyt myös nautatiloilla. Osaava karjakoira voi korvata useiden ihmisten työpanoksen.
Siitossonnin hankinta emotilalle on iso päätös, jonka tulokset punnitaan tulevaisuudessa. Prosessi alkaa oman karjan tuntemisesta. Vanhantalon tilalle Rautalammille saapui kesällä uusi sonni, Aron Uniikki.
