Siirry sisältöön

Maitotilallisen arjessa jalostus on yksi mielenkiintoisimmista työn osa-alueista. Se on päättymätön tie, joka vie tutkijansa mukanaan myös jatkuvasti uusille sivupoluille ja tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia.

Kun opiskeluaikana kysyttiin tulevaa työpaikkaa, vastasin aina, että jalostussuunnittelija. Luinhan jo lapsena uusimmat käyttölistat kannesta kanteen ja vertailin sonnien ominaisuuksia. Kotitilan lehmien suvut muistin tietysti ulkoa. Mäntylän Rakuuna oli nuoruuteni huippusonni, joka edelleen saa sydämen tykyttämään, kun nimi nousee esiin lehmän sukutaulussa. Minusta ei tullut jalostussuunnittelijaa, mutta ei nykytilannettakaan voi moittia. Saan jalostaa omaa karjaani juuri niin kuin haluan ja seurata aitiopaikalta jalostuksen kehittymistä niin lehmä- kuin karjatasollakin.