Jokainen lampuri hyötyy siitä, että osaa valita oikeat eläimet uudistamiseen. Eläimen arvostelun ja jalostusarvosta kertovan indeksin avulla voidaan valita lammas parhaasta päästä sukua jatkamaan.
Voimme olla Suomessa tyytyväisiä siihen, että alkuperäisten lammasrotujemme kannat ovat säilyneet elinvoimaisina. Näin toteaa Marja-Liisa Sevón-Aimonen, joka on työskennellyt Luonnonvarakeskuksella lampaiden jalostusarvosteluiden parissa ja toimii edelleen jalostusvaliokunnassa ja indeksilaskennassa.
– Jos olisi keskitytty puhtaasti tuotanto-ominaisuuksien jalostukseen, olisi päästy nopeammin eteenpäin, mutta nyt on edetty pikkuhiljaa siten, että alkuperäisrotujen geneettinen monimuotoisuus on saatu säilytettyä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Suomalaisen lampaanvillan hienoja ominaisuuksia ei hyödynnetä tekstiiliteollisuudessa, vaikka kotimaisen villan tuotantoketju on poikkeuksellisen vastuullinen. Näistä lähtökohdista ponnistaa pieni paimiolainen lankakauppa.
Vekkilän Museotilalla kasvatetaan harvinaisten punaisten linjojen suomenlampaita. Erityisesti vaalitaan helmenharmaata villaa tuottavia tilan oman kantapässin 70-linjan yksilöitä.
Lampuri-keritsijä Lauri Tolonen keritsee Suomessa syksyllä tuhansia lampaita. Loppuvuodesta mies lähtee jatkamaan hommia Uuteen-Seelantiin, missä hän osallistuu keväällä kerinnän MM-kisoihin.
Hanna Westman ja Rickard Backman ottivat Hannan sukutilan haltuunsa vuonna 2014, rakensivat navetan emolehmille ja lampaille 2020 ja siirtyivät luomuun. Työn into vei eteenpäin – ja siitä syntyi idea koirametsästä.
Lyhytaaltoinen ultraviolettivalo ja valokatalyyttipinnoite voivat auttaa tautisulkutilojen mikrobien tuhoamisessa. Ratkaisun toimivuutta tutkitaan kahdella maatilalla.
Sukupuolilajiteltu siemen ei ole lypsykarjatilalla vain keino saada enemmän lehmävasikoita. Oikein käytettynä se on jalostuksen, eläinvirtojen hallinnan ja kannattavuuden työkalu. Tämä on havaittu myös Aholan Maito Oy:ssä.
Suomalainen maidon- ja naudanlihantuotanto käyvät läpi pitkään jatkunutta muutosta. Tilakoot kasvavat, tuotanto keskittyy ja tilojen määrä vähenee. Kehitys luo toisaalta pohjaa tuotannon jatkuvuudelle.
Peevon tila Sastamalassa on yksi Suomen suurimmista vuohitiloista. Navetassa on noin 450 suomenvuohta. Eläintenhoitaja Annika Kiikala osti tilan vapaalla kaupalla kolme vuotta sitten.
Hausjärveläisellä Päivärinteen tilalla on löydetty oma tapa toimia. Seitsemän hehtaarin niityllä tepastelevat kanat, broilerit ja lampaat – ja välillä neljä lastakin.
Minttu Liuko aloitti emolehmäasiantuntijan tehtävät hyvin haastavaan aikaan loppuvuonna 2024. Moni asia on kuitenkin muuttunut kesään 2026 tultaessa, ja tuntuu, että positiivinen vire leviää alalla.
