Längelmäkeläinen Riku Aaltonen on pitkän linjan joulukuusenkasvattaja ja -kauppias. Kymmenen hehtaarin kuusimetsiköissä kasvaa useampaa kuusilajiketta. Joulukuusta löytyy jokaiseen makuun.
Orivedellä kulkevan maantien laidalla jyhkeä kuusimetsä kohoaa korkeuksiin tien molemmin puolin. Eräjärven kylään saavuttaessa kuusimetsä vaihtuu selvästi matalampaan ja hyvin hoidetun näköiseen puustoon. Reilun kolmasosa hehtaarin suuruisen kuusimetsikön sivustalla sijaitsevalla pihamaalla ahertaa miesnelikko.
On joulukuusien kaadon ja myyntiin toimittamisen hektisin hetki, joka osuu marraskuun lopun ja joulukuun alun väliseen aikaan. Jarkko Nurminen ja Ari-Matti Lankinen keräävät isoihin nippuihin pinottuja, ja suojaverkolla peitettyjä joulukuusia toinen toisensa perään pihamaalla seisovan rekan peräkonttiin.
Längelmäkeläinen kuusenkasvattaja Riku Aaltonen seisoo kontin perälle pakatun kuusikasan päällä ja ottaa vastaan Lankisen ja Nurmisen toimittamia kuusia tasaisena solkena. Miesjoukon neljäs jäsen, Mika Parviainen laskee kädessään olevan laskurin avulla konttiin kannettujen kuusien määrän. Kun kontin kuusimäärä saavuttaa kolmensadan yksilön kokonaisluk unsa, voi Parviaisen ohjaaman kuusirekan matka alkaa kohti Kauniaisissa sijaitsevan jälleenmyyjän myyntipistettä.
Tila, jolta kuuset Eräjärvellä kaadetaan ja matkaan laitetaan, on yksi osa Riku Aaltosen kaikkiaan kymmenen hehtaarin suuruisista kuusimetsäviljelmistä. Hehtaareista kolme sijaitsee Ruovedellä, loput seitsemän taas Orivedellä. Aaltonen on kuusenkasvattajana ja joulukuusikauppiaana todellinen pitkän linjan kulkija, sillä miehen ura kuusien parissa alkoi jo pojannaskalina isän kuusenkasvatustouhuja seuratessa ja avustaessa.
Joulusesongin aikana keskimäärin kolmetuhatta joulukuusta myyntiin toimittava Aaltonen käy kauppaa paitsi kuusitukkujen suuntaan, myös omien myyntipisteiden kautta.
Pitkää aikaa vaatii myös kunnon joulukuusen kasvatus. Kymmenen vuoden pituiseksi venyvän kasvuajan aikana kuusen annetaan kasvaa vain muutaman kymmenen senttiä vuodessa. Liian nopeaa kasvua hillitään kahteen otteeseen vuodessa niin keväällä kuin syksyllä tapahtuvilla leikkauksilla.
”Hallitsevan latvan kanssa kilpailevat oksat otetaan kokonaan pois”, Aaltonen sanoo.
Aaltosen mailla kasvaa useita eri kuusilajikkeita. Perinteisen metsäkuusen lisäksi kasvatettaviin mahtuu musta- ja serbiankuusia sekä okakuusia.
”Perinteinen metsäkuusi on selvästi yleisin. Seuraavana tulee serbiankuusi, sitten mustakuusi ja pihdat. Suurin osa myytävistä kuusista on perinteisiä kuusia, mutta serbiankuusta suositaan sen takia, että se pitää paremmin neulaset eikä varista niitä yhtä helposti”, Aaltonen kertoo kasvattamistaan kuusilajikkeista.
Hintaeroa perinteisellä ja serbiankuusella on jonkin verran viimeksi mainitun eduksi. Tämä johtuu siitä, että kasvatettavana serbiankuusi on vaativampi ja myös paremman näköinen.
Joulukuusen kasvatus- ja myyntityön Aaltonen aloitti isänsä Mikko Aaltosen kanssa Ruovedellä 1980-luvulla. Myyntityö tuli Riku Aaltosen yksin hoidettavaksi viime vuosikymmenellä. Kymmenen hehtaarin kuusimetsissä hehtaarilla kasvaa noin 3 500 kuusta. Kokonaismäärästä kaadetaan yhtenä joulusesonkina siis noin vajaa kymmenesosa.
”Harrastan sitä, että kaadan metsästä sopivat kuuset ja jatkokasvatan niitä, jotka eivät sillä hetkellä kelpaa. Käytössä on jatkuva kasvatus. Aina kun olen kaatanut kuusia, kierrän taimien kanssa seuraavana keväänä viljelmät läpi ja istutan uudet taimet.”
Kuuset istutetaan paikasta riippuen joko istutusputkella tai kuokan avulla. Lannoitusta kasvunsa aikana kuuset tarvitsevat Aaltosen mukaan äärimmäisen vähän.
”Lannoitetta annetaan vain pieni kourallinen sellaisille kuusille, jotka sitä tarvitsevat. Kaikille kuusille ei suinkaan lannoitetta anneta, koska halutaan, että kuuset kasvavat mieluummin vähän hitaammin kuin nopeasti. Lannoitusmäärä on sellainen, että yhden säkillisen levitän kymmenelle hehtaarille”, Aaltonen naurahtaa.
Puolet Aaltosen kasvattamista kuusista menee tukkuun, toinen puolisko taas kaupataan omien myyntipisteiden kautta. Omia myyntipaikkoja on Järvenpäässä, Kangasalla, Orivedellä, Jämsässä ja Ruovedellä.
”Tukkuasiakkaita on vajaa kymmenen eri puolilta Suomea, Jyväskylästä Turkuun ja Helsinkiin. Pienimmät kaupat ottavat kaksikymmentä kuusta, isoimmat erät ovat 400 kappaletta.”
Tukkuhinta Aaltosen kuusilla on parinkymmenen euron paikkeilla, omissa myyntipaikoissa taas 40–50 euroa.
”Katteen pitää perustua määrään, ei hintaan. Pienellä määrällä tämä ei lyö leiville. Työntekijät leikkaavat kuusia joka vuosi monta kuukautta ja palkka pitää heillekin maksaa. Eri työvaiheita on paljon: istutetaan, hoidetaan pienet taimet, leikataan viiteen–seitsemään kertaan ja kaadetaan sekä pakataan.”
Se, kuinka hyvin tai huonosti kuusikauppa käy, on suoraan verrannollinen siihen, onko maassa lunta vai pilaako jouluisuuden lumen puute ja muutenkin kurja keli. Vuoden 2011 ja 2012 joulut olivat kuusikaupan kannalta hyviä.
”Lumisia ja ihmiset joulufiiliksissä.”
3 000 kuusesta noin puolet Aaltonen on myynyt yleensä jo etukäteen tukkuihin. Loput puolitoista tuhatta kaadetaan vasta sitten, jos tukuilta ja omilta myyntipaikoilta loppuvat kuuset kesken.
Kuusta kaivataan edelleen jouluksi kotiin. Varsinkin vanhemmalla väellä ja lapsiperheillä kuusenhankintaperinne elää vahvana, ainakin silloin jos jouluaika vietetään kotosalla.
”Ihmiset, jotka ostavat paljon joulukukkia ja joille esteettiset asiat ovat tärkeitä, hankkivat joulukuusen, vaikka lapset olisivat jo lähteneet kotoa. Kuusi on myös silloin tärkeä, kun lastenlapset tulevat isovanhempien luo.”
Aaltosella on kuusenkasvatuksen lisäksi myös muuta metsiin liittyvää yritystoimintaa. Hänen omistamansa yrityksen puitteissa tehdään taimikonhoitoa sekä muuta metsänhoitotyötä.
”Kyllä kuusenhoito työllistää minua paljon enemmän kuin muut metsätyöt. Samat miehet, jotka muuten tekevät metsänhoitotyötä, ovat täällä apuna leikkaamassa, kaatamassa ja pakkaamassa kuusia.”
Aaltonen on mitoittanut työporukkansa koon sellaiseksi, että aina löytyy sopiva määrä miehiä kaato- ja pakkaustyöhön.
”Kun on kuusenkaatohetki, muut työt seisovat ja kaadetaan kuusia. Ei tarvitse lähteä hakemaan porukkaa ympäri kyliä. Joulukuusten kasvatus jatkaa työmiesten työkautta sekä alku- että loppupäästä. Kun metsänhoitotyöt päättyvät, on joulukuusitöitä ja keväällä voimme jo aloittaa kuusenleikkuutöillä ennen kuin pääsee metsään töihin. Pystyn työllistämään työntekijöitä pitemmän jakson kuin muut metsäalan yrittäjät”, Aaltonen kertoo.
Kuusenkasvattajan vuosi rytmittyy vuodenaikojen mukaan. Syyssateilla Aaltonen voi valita kelin perusteella, tuleeko kuusimetsään vai tekeekö muita metsätöitä.
”Jos on aurinkoinen sää, tulen leikkaamaan kuusia. Kun sataa, menen metsänhoitotöihin. Oman aikataulun mukaan voi tuoda vaihtelua töihin.”
Aaltonen kokee olevansa perinteen vaalija. Paitsi jouluperinnettä, jatkaa hän myös isänsä aloittamaa elämäntyötä. Vuosien aikana kasvatus on ammattimaistunut ja ilmaston lämpenemisen takia tuholaisten kanssa voi tehdä lähitulevaisuudessa tiukkaa.
”Pienet kuuset ovat lisänneet suosiotaan. Ne, jotka sanovat, etteivät varsinaisesti halua kuusta tänä vuonna, ottavat kuitenkin kuusen.”
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Pystykaupassa tukin katkonta on puun myyjälle usein taloudellinen riski. Ostajalla ei ole velvollisuutta katkoa tukkia siten, että tukkisaanto on mahdollisimman suuri.
Metsän vesitaloudesta huolehtiminen uudistusaloilla ja suometsissä on puuston kasvun kannalta keskeinen tekijä. Ojituksen tarpeellisuutta on tutkittu yhä liian vähän etenkin jatkuvapeitteisessä suometsätaloudessa.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
