Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
Uuden kauralajikkeen tärkein ominaisuus on korkea satotaso, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka Boreal Kasvinjalostukselta.
– Yksi vahvuuksistamme on, että olemme pystyneet parantamaan myös aikaisten lajikkeiden satoa. Testausympäristömme ulottuu Ouluun asti, Haikka kertoo.
Haikka aloitti Borealilla rukiin ja mallasohran jalostajana vuonna 2010. Viimeiset neljä vuotta hän on työskennellyt kauran jalostuksen parissa. Haikan mukaan kauran kehitys on ollut tasaista.
– Kauralajikkeiden satotaso ja jyväkoko nousevat koko ajan, ja uudet lajikkeet ovat entistä lujakortisempia. Myös kauran kuivuuden kestävyys on parantunut selkeästi viime vuosina.
Lajikejalostus on pitkäjänteistä puuhaa. Haikan katse on kymmenen vuoden päässä.
– Lajikkeet voivat edelleen myöhäistyä, mutta viljelijöille pitää olla tarjolla myös aikaisia vaihtoehtoja, joilla he voivat jaksottaa ruuhkahuippuja.
Haikka muistuttaa, että jonain vuonna aikaisempi lajike voi tuottaa paremman sadon kuin myöhäinen, vaikka tavallisesti satotaso ja myöhäisyys korreloivatkin.
Viljelyvarmuudesta ja korrenlujuudesta pitää myös huolehtia. Niiden merkitys korostuu etenkin, jos sään ääriolot lisääntyvät, Haikka huomauttaa.
– Myös kauran kuorittavuuden eteen täytyy tehdä töitä, ja oletus on, että EU kiristää toksiinien raja-arvoja ja haluaa vähentää raskasmetallien kertymistä viljoihin.
Borealin valikoimassa on kaksitoista kauralajiketta, joista uusimmat ovat myöhäiset BOR Leena ja Nestor sekä aikainen Jukka.
– Laitamme tänä vuonna taas uusia kandidaatteja aikaisista ja myöhäisistä kauralajikkeista virallisiin lajikekokeisiin. Sen jälkeen niitä testataan kaksi kasvukautta.
Vielä nimetön BOR2022 on jo edennyt virallisiin lajikekokeisiin. Ne jatkuvat vielä tulevalla kasvukaudella. Sitten tiedetään, tuleeko siitä lajike, Haikka sanoo.
– Sillä tuli hyvät tulokset ensimmäisenä vuonna. Satotaso meni yli mittarilajikkeiden, jyvä oli isokokoista ja hehtolitrapaino korkea.
Jos kyseinen kaura pääsee ensi vuonna lajikeluetteloon ja siemenviljelyyn, sitä on saatavana viljelyyn rajoitetusti kasvukaudelle 2028.
Jukka-kaura on hyvä valinta heille, jotka hakevat aikaista kauraa, sanoo siemenviljelijä Janne Tiiri. Hänellä on lajikkeesta kahden kasvukauden kokemus. Molemmilla kerroilla Tiiri kylvi kauran äitienpäivän tienoilla. Hänen hietasaviset peltonsa sijaitsevat Oripäässä.
– Keväällä 2024 kylvin kauran suorakylvöllä sokerijuurikkaan jälkeen. Kasvukausi oli pitkä ja lämmin. Erityisesti elokuun lämpösumma oli poikkeuksellisen korkea, 366 astetta.
Tiiri pui 25 hehtaarin kaura-alan syyskuun alussa. Keskimääräinen satotaso jäi runsaaseen 5 500 kiloon hehtaarilta, koska hehtaari sadosta joutui sadejakson armoille.
– Poltin sen lopulta lämpökeskuksessa, kun kaura vain iti ja iti, mutta muuten sato päätyi siemeneksi.
Vuotta myöhemmin Tiiri viljeli Jukka-kauraa uudelleen, tällä kertaa 14 hehtaarin alalla. Silloin sen esikasvina oli syysruisvehnä. Kun Tiiri oli saanut viljat maahan, Oripäässä alkoivat helteet.
– Se on yleensä paha juttu kevätviljalle, mutta lopputulos oli kuitenkin aika hyvä. Kesäkuun sateet tekivät paljon, muuten tilanne olisi voinut olla huonompi.
Kasvusto tuleentui molempina vuosina tasaisesti. Tiiri antoi Jukalle kummallakin kerralla hivenen typpeä sekä rikkisalpietaria ja torjui rikkakasveja kahdesti.
– Kaura pysyi kohtalaisen hyvin pystyssä. Vuonna 2024 lakokauraa ei ollut yhtään ja viime vuonna laossa oli noin hehtaarin ala pellon erittäin multavalla osalla.
Sadonkorjuu koitti elokuun lopussa. Toisella viljelykerralla Jukka tuotti satoa noin 6 150 kiloa hehtaarilta.
– Aikaiseksi kauraksi satotaso oli vallan mainio. Minulla on ollut aikaisemmin myöhäisempiä kauroja. Niiden satotaso on ollut vähän korkeampi, mutta ero ei lopulta ole suuri.
Tiiri myi sadon siemeneksi Hankkijalle. Hän viljelee Jukkaa todennäköisesti myös tänä vuonna.
– Siinä ei ollut kumpanakaan vuonna DON-toksiineja, ja siemenkoko oli melko tasainen. Kuoripitoisuus voisi olla alhaisempi, sillä elintarviketeollisuus hakee suurta ydinsatoa, Tiiri summaa kokemuksiaan.
Nehän ovat kuin herneitä, ajatteli siemenviljelijä Tuomas Yli-Kokko, kun hän viime keväänä avasi BOR Leena -kauran siemensäkin.
– Siemenet näyttivät hienoilta. Arvasin heti, että niistä tulee hyvää tavaraa, Yli-Kokko sanoo.
Hän viljelee Kokon kylällä yhtä Kauhajoen vanhinta kantatilaa. BOR Leenan Yli-Kokko kylvi 10. toukokuuta kahdentoista hehtaarin lohkolle, joka on keväisin aina ensimmäisenä valmis.
– Kasvukausi on sillä lohkolla viikon pidempi kuin tilan muilla lohkoilla. Sille sopi erittäin hyvin kokeilu pitkän kasvukauden kaurasta. Se kylvettiin ensimmäisenä ja puitiin viimeisenä.
Maalajiltaan kyseinen lohko on osin savinen ja helposti poutiva. Sen toinen laita taas on multavaa Kyrönjoen latvojen rantaa.
– Kasvukausi oli Etelä-Pohjanmaalla hyvä. Alku oli riittävän sateinen ja sopivan viileä, ja helteet tulivat siihen aikaan kuin pitikin.
Kylvön yhteydessä BOR Leena sai typpeä noin 95 kiloa hehtaarille. Orastuminen oli nopeaa ja tasaista, vaikka Yli-Kokko ei käyttänyt starttilannoitusta.
– Kasvusto oli huikean tiheä. Se oli kuin seinä.
Kesäkuun alussa kasvusto sai rikkatorjunta-aineen, lehtilannoituksen ja korrensäädettä. Lippulehtiasteella Yli-Kokko antoi kauralle toistamiseen korrensäädettä sekä tautiaineen.
–Tautiaineen olisi voinut jättää hyvin väliinkin kuivan heinäkuun ansiosta, mutta kasvuston tiheys teki minut varovaiseksi, hän sanoo.
Vaikka kasvusto oli korkea, se pysyi silti täydellisesti pystyssä lakoprosentin ollessa pyöreä nolla. Yli-Kokon naapuri pui BOR Leenan hyvissä olosuhteissa syyskuun alussa.
– Jyväkoko on erinomaisen suuri, eikä pieniä jyviä ollut joukossa juuri lainkaan. Hehtolitrapaino oli noin 57, ja kokonaissatoa kertyi likimain 6 200 kiloa hehtaarilta.
Tänä keväänä Yli-Kokko kylvää BOR Leenan sijaan Perttua, koska kaura-ala hänen tilallaan pienenee eikä hän halua viljellä kahta kauralajiketta. Yli-Kokon siemenviljat lähtevät maailmalle Tilasiemen-ketjuun kuuluvan Siementila Suokkaan kautta.
Siemenviljelijä Mika Jaakkola valitsi Nestor-kauran alun perin sen pitkän kasvukauden vuoksi. Hän on viljellyt sitä kasvukausina 2024 ja 2025.
– Olen huomannut, että pitkän kasvuajan lajikkeet menestyvät usein paremmin rannikolla, jossa kevät on monesti kuiva, Jaakkola kertoo.
Hänen peltonsa sijaitsevat Eurajoen Lutankylässä. Maalaji vaihtelee hietamoreenista multaiseen ja saviseen. Jaakkola kylvi Nestoria molempina vuosina 13 hehtaarin alalle.
– Kylvöt ajoittuvat meillä aina aika lailla äitienpäivän aikoihin. Meillä päin on sanonta, että valkovuokko on viljelijän kukka. Kun se nousee, voi lähteä pellolle.
Vuonna 2024 alkukesä oli Eurajoella kuiva. Ainoa sade tuli juhannuksen tienoilla, ja se pelasti sadon. Viime kevät taas oli Eurajoella viileä ja märkä, mikä näkyi kasvustossa, Jaakkola kertoo.
– Lajikkeessa on vaihtelun kestävyyttä. Se selvisi ihmeen hyvin molemmissa olosuhteissa.
Jaakkola käytti kauralle kylvölannoitteena 90–100 kiloa typpeä hehtaarille. Pensomisen alussa kasvusto sai kasvinsuojeluruiskutuksen.
– Annoin molempina vuosina lehtilannoitteena lähinnä hivenaineita, vaikka kasvusto näytti muutenkin pirteältä.
Sadonkorjuun aika koitti molempina vuosina elokuun lopulla. Nestor tuotti keskimäärin 4 700 kiloa hehtaaria kohden. Parhaimmilta lohkoilta Jaakkola sai jopa 5 500 kiloa hehtaarilta.
– Vaikka säätilassa oli suurta vaihtelua, pääsin molempina vuosia samaan satoon. Jos käyttää voimaperäistä lannoitusta, Nestor tuottaa varmasti helposti yli 6 000 kiloa hehtaarilta.
Huippusatoja tavoitteleville Jaakkola suosittelee kuitenkin korrenlyhentäjän käyttöä, sillä pitkäkortinen lajike lakoontuu helposti.
– Kasvukaudella 2024 se notkahti polvelle, josta sain sen helposti puitua. Seuraavana vuonna käytin korrenlyhentäjää, jolloin kaura pysyi paremmin pystyssä.
Jaakkolan viljelykokemukset Nestorista ovat sen verran hyviä, että hän aikoo kylvää sitä tänä keväänä kolmannen kerran siemeneksi. Hän kuuluu Peltosiemen-ketjuun.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
Taimikoiden hirvituhoja on mahdollista ennaltaehkäistä ja vähentää metsänhoidolla. Sorkkia sekametsässä -hankkeen koulutuksilla jalkautetaan aiheesta uusinta tietoa metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Roiton tilalla Parikkalassa uusi Antti X476 -sarjan kuivuri toi ensisijaisesti lisää kuivauskapasiteettia, mutta myös paransi leipäviljan laatua. Ensimmäinen kuivauskausi osoitti, että samalla säästyi sekä työaikaa että energiaa.
Metsämaiden lannoituksia voi tehdä ensiharvennusikäisistä aina päätehakkuita lähestyviin metsiin saakka. Taloudellinen hyöty on selvä, ja lisäksi lannoitettu metsä sitoo enemmän hiiltä.
Sopimusaloista on tullut yksi tapa hankkia peltoa viljelyyn normaalin maanvuokrauksen lisäksi. Siinä piilee kuitenkin veroriski.
Kielimallipohjainen tekoäly voi auttaa maatilan päätöksenteossa. Kokeneelle ja osaavalle viljelijälle mallit eivät kuitenkaan tarjoa uutta, ellei malliin yhdistä muita työkaluja.
