Korialaisella Heikkilän tilalla kasvinviljelyn rinnalle on haettu myös muita tuotantomuotoja. Kauralyhteiden valmistus ja kaniheinän myynti tuovat lisää euroja viivan alle. Niistä kertyy yli puolet tilan liikevaihdosta.
Korialla Vilppulan kylässä Heikkilän tilaa viljelevä Santeri Heikkilä ottaa vieraat vastaan aurinkoisella pihamaalla. Tilakeskuksen tuntumassa aukeavat tasaiset peltolohkot, joiden takana kohoaa Kouvolan kaupunki maamerkkinään Pohjola-talo.
Kaupungin ja tilan peltojen välissä virtaa leveä Kymijoki. Syvällä notkelmassa katsojan näkymättömissä kulkeva joki muistuttaa historiallisesta Suomen ja Venäjän rajasta 1800-luvun alussa.
Heikkilä on tilan neljättä sukupolvea. Omaa tilanpitoa on takana 13 vuotta. Ennen viljelyä ja vielä pitkään sen aloittamisen jälkeen Heikkilä ajoi yöt rekkaa ja päivät viljeli. Päätoimisena viljelijänä on menossa nyt neljäs vuosi.
Tilaa on kehitetty Heikkilän isännyysaikana määrätietoisesti täydestä karjatilasta kohti monipuolista kasvinviljelytilaa. Viljelyn rinnalle on tullut myös erikoisempia tuotantosuuntia, aluksi kaniheinän myynti ja viimeisimpänä kauralyhteiden valmistus.
Heikkilällä on viljelyssä toistasataa hehtaaria. Pinta-alaa on kasvatettu viimeisen kymmenen vuoden aikana ostamalla lisää peltoa. Maat sijaitsevat suurimmalta osin tilakeskuksen ympäristössä, mutta kauimmaiset noin 10 kilometrin säteellä.
Kasvivalikoima on kattava. Kierrosta löytyy nurmen lisäksi kevät- ja syysvehnää, kauraa, kevät- ja syysrypsiä sekä hernettä. Kuminaakin on ollut aiemmin viljelyssä.
Kasvien valinnassa Heikkilä pyrkii monipuolisuuden lisäksi seuraamaan markkinatilannetta ja kokonaiskannattavuutta. Esimerkiksi kumina on jäänyt toistaiseksi määrittelemättömälle tauolle.
Kymenlaaksolaiseen tapaan Heikkilänkin pellot ovat tiukkoja ja tasaisia savimaita.
− Pellolle ei saa täällä mennä väärään aikaan. Myös salaojien ja etenkin pellon rakenteen on oltava kunnossa, Heikkilä listaa.
Kiinnostus maan kasvukunnon vaalimiseen on vahvistunut Baltic Sea Action Groupin (BSAG) viljelijähankkeissa.
Heikkilä säästää ison siivun lannoitekuluissa käyttämällä naapurista saatavaa sianlietettä. Liete levitetään etupäässä lopetettavalle nurmelle ennen syyskasvien kylvöä, mutta sitä käytetään myös keväällä. Lietteen Heikkilä levittää itse omalla vaunulla.
Muokkauksissa käytetään pääasiassa kevytmuokkausta. Vain lopetettavat nurmet kynnetään. Suorakylvöäkin tilalla tehtiin jonkin aikaa, mutta glyfosaatin ruiskutus sekä syksyllä että keväällä alkoi tympiä.
− Rikat hoidetaan valikoivilla aineilla puitavista kasveista. Nurmeakaan ei ennen kylvöä lopeteta glyfosaatilla, Heikkilä täsmentää.
Kaura ei Heikkilän tilalla päädy pelkästään puitavaksi. Noin kolmesta viiteen hehtaarin alalta kaura niitetään perinteisellä itsesitojalla ja sidotaan kauralyhteiksi. Lyhteiden teko alkaa elokuussa, kun kaura on muutenkin puintivalmista. Niiton jälkeen sidotut lyhteet kuljetetaan pellolta tilan kylmäilmakuivureihin.
Varsinaiset lintujen talviruokintaan myytävät lyhteet valmistetaan vanhaan navettaan rakennetussa pakkaamossa. Ensin itsesitojan tekemä lyhde katkotaan oikeaan mittaan ja jaetaan pienempiin osiin. Sitten lyhde pannoitetaan ja pakataan läpinäkyvään pussiin. Pussit pakataan myyntilaatikoihin, jotka kootaan lavoille.
– Kaikki työvaiheet ovat käytännössä käsityötä, vaikka apuna onkin muutama laite, Heikkilä tarkentaa.
Kolmisen vuotta sitten tilalla alkanut lyhdetuotanto työllistää isännän lisäksi neljä työntekijää noin kahden kuukauden ajaksi. Työntekijät ovat tuttuja ja naapureita. Urakan lyhyt kesto asettaa omat haasteensa työväen saatavuudelle.
− Tähän asti on aina kuitenkin saatu riittävä porukka kasaan.
Lyhteitä tehdään syksyn aikana kymmeniä tuhansia. Ostajat ovat isoja kaupparyhmiä, kuten Tokmanni ja K-Citymarket. Lyhdetilaukset Heikkilä saa jo keväällä ja niiden mukainen määrä tehdään. Kaikki lyhteet lähtevät tilalta eteenpäin ennen joulua.
Käsityöstä huolimatta lyhteistä jää euroja käteen paremmin kuin puitavasta kaurasta. Lyhteiden teko alkoi, kun Heikkilä osti valmiin liiketoiminnan ja siihen liittyneet muutamat laitteet. Kylmäilmakuivurit löytyivät jo valmiina ja pakkaamotila saatiin rakennettua navettaan.
− Lyhteiden teko sopii syyskasvipainotteiseen viljelykiertoon. Kauran jälkeen pääsee vielä syksyllä kylvämään.
Lyhdekaurana Heikkilä käyttää aikaisia lajikkeita. Lakoprosentin olisi myös hyvä olla pieni.
Navetan toiselta sivulta löytyy pakkaamo kaniheinälle. Kymmenisen vuotta sitten Heikkilän eläinlääkärinä työskentelevä vaimo Sini-Maria Peltola harmitteli lemmikkikanien kuituköyhää ruokintaa.
Ajatus kaniheinän tuottamisesta alkoi itää ja ensimmäiset kilon ja kahden kilon kaniheinäpussit tulivat myyntiin vaimon eläinklinikalle Haminaan. Sanan levittyä Heikkilän tilan Timotti- ja Englannin kaniheinää myydään tätä nykyään eläinkaupoissa Haminassa, Kotkassa, Kouvolassa ja Kuopiossa sekä verkkokaupassa.
Kymenlaaksoon Heikkilä toimittaa heinät itse tilausten mukaan ympäri vuoden. Valikoimassa on puhdasta timoteita sekä englanninraiheinäseosta. Yhteensä heinää myydään kaneille yli 10 000 kiloa vuodessa.
Kaniheinä paalataan kuivaheinänä pellolla pikkupaaleihin. Paalit kuivataan vielä heinäkuivurissa, joka on tehty pakkaamon kylkeen vanhaan navettaan.
Pakkaus on käsityötä, mutta apuna on Puolasta tilan mittoihin tilattu paineilmalla toimiva pakkauskone. Koneen vaakaan syötetään oikea määrä heinää ja kone puristaa heinän suljettavaan muovisukkaan.
Kaniheinän on oltava laadukasta, kuivaa ja vihreää. Se ei saa olla liian kortista, mutta ei säilörehuakaan. Eläinkaupoissa varaston on kierrettävä nopeasti, jotta laatu säilyy hyvänä asiakkaalle asti.
− Laadun pitää olla sellainen, että kani syö ja omistaja ostaa, Heikkilä tarkentaa.
Käsityövaltaisuudesta huolimatta kaniheinän tuotanto tuo tilalle reilusti kannattavaa liikevaihtoa. Heinä on tuonut myös nurmen takaisin tilan viljelykiertoon.
Tulevaisuuden suunnitelmissa Heikkilällä on viljelypinta-alan kasvattaminen. Tällä hetkellä laajentamista rajoittaa tilan pienehkö kuivuri ja varastotilan puute. Uuden kuivurin rakentamista on harkittu, mutta kustannukset eivät oikein kohtaa viljelystä saatavaan tuottoon.
− Jossain vaiheessa kuivurin teko on kuitenkin edessä.
Tällä hetkellä viljelyn kannattavuutta nostaa sianlietteen käyttö ravinteena. Kouvolaan suunnitteilla olevasta biokaasuvoimalasta voisi myös saada jatkossa kierrätysravinteita.
Viljelytyöt Heikkilä tekee tällä hetkellä yksin. Työ maistuu sekä isännälle että vaimolle niin hyvin, ettei harrastuksille juuri jää aikaa. Mukana tilalla pyörivät myös perheen pojat.
Heikkilää työllistää viljelyn lisäksi tilalle laajentunut vaimon yritys. Hevossiittola ja suureläinklinikka on remontoitu vastikään tilan toiseen vanhaan navettaan. Tulossa on myös pieneläintuhkaamo. Pihapiirin pitävät eloisana omat koirat sekä laitumella viihtyvät suomenhevoset.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Hyvinvointi- ja elämyspalvelut sekä alkutuotanto yhdistyvät omaperäiseksi yrityskokonaisuudeksi nurmijärveläisellä Maisin tilalla, jota luotsaavat Niklas Maisi ja Jenni Hack.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Iso-Hiiden Kartanon marjatilalla on kehitetty itsepoimintaa jo 45 vuoden ajan. Asiakkaiden houkutteluun vaaditaan paljon muutakin kuin makoisia marjoja.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
