
Päätehakkuu monimuotoisuutta tukien
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Traktorin perään kytketty klapikone surahtelee tasaiseen tahtiin Puolakkavaaran Myllykylällä, kun polttopuita urakoiva sodankyläläinen metsätilan isäntä Ali Vaarala täydentää pilkevarantoaan.
– Teen klapeiksi neljä rekkakuormallista eli noin 200 kiintokuutiometriä koivurankaa joka vuosi. Tuosta määrästä tulee suunnilleen 400 heittokuutiota, Vaarala kertoo.
Heittokuution todellinen koko riippuu Vaaralan mukaan etenkin siitä, kuka klapit säkkiin heittää.
– Saanto voi tuntua pieneltä, mutta sullon klapeja tiiviimmäksi, ettei säkkeihin jäisi kovin paljon ilmaa.
Alkutalven yöpakkaset kohmettivat klapirantteen syksyn vesisateiden jäljiltä, mikä tekee työskentelystä mukavampaa. Tanner ja tuotantovälineet pysyvät puhtaina, ja pakkasella myös klapimiehen paidan selkämys pysyy kuivempana.
Klapeja ei kannata tehdä muutenkaan ennen kuin pakkanen kuivattaa kosteuden ilmasta.
– Pystyn tekemään pilkettä näillä koneilla yksinkin. Takavuosina apuna kävivät lapset, jotka saivat siitä viikkorahan lisäystä ja hankkivat rahat ajokkeihinsa. Nyt kaikki ovat jo maailmalla, mutta kyllä he vielä toisinaan käyvät auttelemassa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 1 € (Eläin-sisällöillä 1,90 €).
Oletko jo tilaaja?