Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa EU:n historian ensimmäisen kotieläinstrategian. Kotieläintuotanto nähdään siinä tärkeänä sektorina ja määritellään keskeiseksi osaksi Euroopan ruokaturvaa, omavaraisuutta ja maaseutualueiden elinvoimaa.
Kotieläinsektorin osuus EU:n maatalouden lisäarvosta on noin 40 prosenttia. Sektori työllistää yli seitsemän miljoonaa ihmistä, ja kotieläimiä pidetään EU:ssa noin neljällä miljoonalla tilalla. Kotieläintuotteiden vienti on yli kolminkertainen tuontiin nähden: vuosittain tuotteita viedään yli 53 miljardin euron ja tuodaan 16 miljardin euron arvosta.
Suomessa kotieläintuotannon osuus maataloustuloista on EU:n keskiarvoa suurempi. Kotieläintuotanto on Suomen maatalouden kulmakivi, ja sen kerrannaisvaikutukset elintarviketeollisuudessa ovat merkittävät.
Euroopassa kotieläintuotanto on vähentynyt siipikarjasektoria lukuun ottamatta. Komissio haluaa pysäyttää tuotannon laskun ja kehittää eurooppalaista tuotantoa kilpailukykyisemmäksi ja kestävämmäksi. Maatalouskomissaari Christophe Hansen on useaan otteeseen korostanut, että kotieläintuotteiden kysyntä on vahvaa ja että EU on merkittävä elintarvikkeiden viejä maailmassa.
Tuotanto on kuitenkin voimakkaasti keskittynyt tehokkaimmille tuotantoalueille, mikä aiheuttaa paineita ympäristön kestävyydelle. Suomessa eläintiheys on alhainen, joten kotieläintuotantoa voitaisi hyvin kasvattaa entisestään, ilman vastaavia paineita.
Samanaikaisesti kotieläinstrategian kanssa komissio julkaisi proteiinisuunnitelman. Aiemmin julkaistu biotalousstrategia puolestaan kytkeytyy tiiviisti kotieläinstrategiaan sekä bioenergian tuotantoon ja ravinteiden kierrätykseen, joita komissio haluaa myös edistää.
Muutoksiin on liitettävä riittävät siirtymäajat ja rahoitus.
Kotieläinstrategia ei ole lainsäädäntöesitys vaan komission tiedonanto, joka linjaa politiikan suuntaa pitkällä aikavälillä. Se kertoo, että suhtautuminen eurooppalaiseen kotieläintuotantoon on muuttunut merkittävästi. Kotieläintuotteiden kysyntä kasvaa maailmalla, ja eurooppalaisten tuotteiden korkea laatu tunnistetaan.
Strategian todellinen merkitys ratkaistaan kuitenkin vasta tulevissa päätöksissä, jotka koskevat rahoitusta, investointeja, eläinten hyvinvointia ja yhteistä maatalouspolitiikkaa.
Strategian painopisteet ovat kriisinkestävyys, kilpailukyky, kestävyys, alueellinen monimuotoisuus sekä eurooppalaisen tuotannon erinomaisuus.
Kriisinkestävyydessä korostuvat eläintaudit, markkinahäiriöt ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Komissio haluaa vahvistaa sitä riskienhallinnan välineillä, kuten vakuutuksilla ja rahastoilla sekä ennaltaehkäisevillä rokotuksilla. Suomi on pitkään välttynyt monilta tarttuvilta eläintaudeilta, jotka ovat jatkuva haaste Keski- ja Etelä-Euroopan tuottajille. Afrikkalaisen sikaruton torjunta on kuitenkin tällä hetkellä ajankohtaista myös Suomessa.
Tuottajien kannalta tärkein kokonaisuus on silti kilpailukyky ja kannattavuus. Komission mukaan EU:n kotieläinsektorin investointivaje on 18,7 miljardia euroa. Investointien rahoittamiseksi komissio etsii uusia rahoitusvälineitä yhdessä Euroopan investointipankin kanssa.
Kotieläintiloilta edellytetään tulevina vuosina merkittäviä investointeja eläinten hyvinvointiin, ympäristönsuojeluun, lannankäsittelyyn ja uuteen teknologiaan. Siksi strategian lähtökohta on tärkeä: uusia vaatimuksia on arvioitava yhdessä kannattavuuden, markkinoilta saatavan tuoton ja investointirahoituksen kanssa.
Strategia nostaa vahvasti esiin myös kansainvälisen kilpailun tasapuolisuuden. Kun EU-tuotannon vaatimuksia kiristetään, on varmistettava, ettei tuotanto siirry unionin ulkopuolelle maihin, joissa tuotantostandardit ovat alemmat.
Kestävyys on strategian kolmas painopiste. Komissio tarkastelee sitä aiempaa laajemmin: ilmastopäästöjen rinnalla huomioidaan eläinten hyvinvointi, ravinteiden kierto, resurssitehokkuus ja tuotannon taloudellinen kestävyys.
Strategian mukaan eurooppalaisen kotieläintuotannon osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin prosentti. Syömällä planeettaa ei siis tuhota, vaan kotieläintuotteet tarjoavat väestölle korkealaatuista proteiinia. Strategia tunnustaa, että maataloudessa syntyy aina päästöjä, mutta ne on suhteutettava tuotannon hyötyihin.
Eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistaminen on strategian ensimmäisiä konkreettisia toimia. Komissio aikoo antaa munivia kanoja ja broilereita koskevat ehdotukset vuoden 2026 loppuun mennessä ja sikojen hyvinvointia koskevan ehdotuksen vuoden 2027 toisella neljänneksellä.
Kotieläintuotteiden kysyntä kasvaa maailmalla, ja eurooppalaisten tuotteiden korkea laatu tunnistetaan.
Komissio korostaa, että muutoksiin on liitettävä riittävät siirtymäajat ja rahoitus. Terveydestä ja eläinten hyvinvoinnista vastaava viljelijäystävällinen komissaari Olivér Várhelyi on painottanut erityisesti sektorin kilpailukykyä ja riittäviä siirtymäaikoja.
Ilmastopolitiikassa merkittävä askel on pyrkimys kehittää nykyistä tarkempi ja yhdenmukaisempi menetelmä kotieläintuotannon päästöjen mittaamiseen tilatasolla. Päästövähennysten keinoihin kuuluvat muun muassa ruokinta, jalostus, lannankäsittely, biokaasu ja ravinteiden kierrätys. Tiloille tämä voi olla merkittävä muutos: jos päästövähennykset voidaan todentaa nykyistä luotettavammin, kestävyystyöstä voidaan myös palkita markkinoilla uskottavammin.
Suomen kannalta strategian kiinnostavimpia linjauksia on alueellisen monimuotoisuuden tunnustaminen. Komission mukaan Euroopan kotieläintuotantoa ei voida kehittää yhden mallin mukaan. Kotieläintalous on erityisen tärkeää pohjoisilla, vuoristoisilla ja nurmivaltaisilla alueilla sekä muilla alueilla, joilla vaihtoehtoisia tuotantomuotoja on vähän.
Linjaus sopii hyvin Suomen lähtökohtiin. Kotieläintuotanto ylläpitää ruuantuotannon lisäksi laajaa elintarvikeketjua, työllisyyttä ja maaseudun elinvoimaa. Suomi korostikin strategian valmistelussa, että pohjoisen kestävän kotieläintuotannon erityisolosuhteet on tunnistettava.
Vuoteen 2040 mennessä eurooppalaisen kotieläintalouden ei tule vain selviytyä, vaan myös menestyä.
Strategian tavoitteena on myös tuoda eurooppalaisen tuotannon laatu nykyistä paremmin näkyviin markkinoilla. Keinoina mainitaan alkuperätiedon vahvistaminen, laadukkaan tuotannon ja hyvien toimintatapojen tunnistaminen sekä eurooppalaisten korkeiden tuotantostandardien hyödyntäminen.
Kotieläinstrategian suunta on suomalaisen tuotannon näkökulmasta monelta osin myönteinen. Se ei kuitenkaan vielä tuo euroakaan lisää tilan tulokseen eikä rahoita yhtään uutta investointia.
Seuraavat vuodet näyttävät, kuinka vahvasti strategian linjaukset näkyvät CAP-rahoituksessa, eläinten hyvinvointilainsäädännössä, kauppapolitiikassa, riskienhallinnassa ja investointituissa. Komissio jatkaa strategian toimeenpanoa yhdessä jäsenmaiden ja sidosryhmien kanssa muun muassa kotieläinsektorin työryhmässä.
Ratkaisevaa on, kuinka hyvin strategian lupaukset saadaan muutettua käytännön politiikaksi, joka näkyy tilatasolle asti.
Strategian merkittävin muutos saattaa olla poliittisessa ajattelussa. Kotieläintuotannon tulevaisuutta ei enää tarkastella vain siitä näkökulmasta, miten sen ympäristövaikutuksia vähennetään. Vaan myös siitä, miten eurooppalaisen kotieläintuotannon jatkuvuus, kilpailukyky ja kannattavuus turvataan.
Strategian julkistamisen yhteydessä korostettiin, että vuoteen 2040 mennessä eurooppalaisen kotieläintalouden ei tule vain selviytyä, vaan myös menestyä. Tätä toivomme kaikki. Suomen kannalta lähtökohta on hyvä. Ratkaisevaa on, kuinka hyvin strategian lupaukset saadaan muutettua käytännön politiikaksi, joka näkyy tilatasolle asti.
Kirjoittajat ovat MTK:n, SLC:n ja Pellervon Brysselin toimiston kotieläintuotannon ja osuustoiminnan EU-asiantuntijat: tehtävässä lokakuussa aloittanut agronomi Riikka Karjalainen ja marraskuun alussa Suomeen palannut agronomi Jussi Savander.
Onnistunut lähiruokapäivä muutama vuosi sitten muutti janakkalalaisen luomutilan elämän tyystin. Kokemus välittömästä yhteydestä asiakkaisiin innosti siirtämään toimintaa suoramyynnin suuntaan Hämeen Härkä -brändin alla.
Millolan emolehmätilan herefordit saavat viettää mahdollisimman vapaata ja itsenäistä elämää. Tilanpidossa tehdyt muutokset ovat lisänneet sekä eläinten että ihmisten hyvinvointia. Sitä mieltä ovat tilan yrittäjät, Mikko Leikola ja Anu Juurakko.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alkaa EtäPatoNa-hanke, jonka myötä tiloilla kuolleiden nautojen kuolinsyitä päästään selvittämään viipymättä.
Tuotantoeläinten hyvinvointi edistyy pitkäjänteisellä ja sitkeällä työllä, ei niinkään kielloilla ja käskyillä, tietää Kristiina Sarjokari.
Lampaat tarvitsevat terveenä elämiseen ja hyvään tuotokseen nuorena korjattua, tuotosvaiheeseen sopivaa ja laadukasta säilörehua. Selvitimme, miten lampaille sopivaa säilörehua tehdään.
Rehumaissin viljelyn pohjoisraja kulkee keskisen Pohjanmaan kohdalla. Kiinnostusta viljelyyn kuitenkin on. Lönnkvistin tilalla maissi täydentää neljästi kesässä korjattua säilörehua.
Syksyn Maatalouskonemessuilla esiteltiin uusia työkaluja koneoppimisesta maidon pitoisuuksien seurantaan ja robottilypsyn tietoturvasta vasikoiden selviytymisriskin arviointiin.
Rehumaissi kasvaa hyvin suurimmassa osassa Etelä- ja Keski-Suomea. Maissilla on monia hyviä ominaisuuksia lypsy- ja lihakarjan ruokinnassa ja sen viljelyalaa voisikin kasvattaa.
Tytöt ryhmittyvät aidan viereen. Mölinä on merkki siitä, että jotain tapahtuu. Ojanperän tilan yrittäjä Heta Ojanperä vaihtoi tilan tuotantosuunnan kasvinviljelystä emolehmiin ja kasvattaa nyt raamikkaita emolehmiä jalostaen eläimiä terveys ja luonne edellä.
Mitä kaikkea maatalousyrittäjän pitää osata? Ainakin oman tuotantosuuntansa työt, voisi ensimmäisenä ajatella. Käytännössä työnkuva ulottuu paljon pidemmälle. Maatilalla tekijöitä on usein vähän, mutta erilaisia tehtäviä paljon, joten yhden ja saman yrittäjän on taivuttava moneen. Työn mukana joutuu välillä vaihtamaan myös omaa rooliaan ja tapaa ajatella. Selvä muutos tapahtuu esimerkiksi silloin, kun tuotannosta siirrytään myyntiin. Tuottajan…
