Siirry sisältöön

Seosviljely eri kasvilajeja yhdistelemällä on vanha keksintö. Tyypillisin seoskasvusto syntyy, kun nurmi perustetaan suojaviljan alle.

Kasvilajiseoksia käytetään myös parantamaan rehun laatua. Murske­rehukasvustossa voi olla esimerkiksi rehu­viljaa ja hernettä. Herne sitoo typpeä maahan ja nostaa rehun valkuaispitoisuutta. Erot tuleentumisajoissa eivät haittaa, kun seos korjataan tuoreena.

Nurmien lajiseoksia käytetään laajasti. Seoksilla vaikutetaan sadon laatuun ja nurmen kiertoaikaan. Useampaan kertaan niitettävässä säilörehunurmessa toisen ja kolmannen kerran niitoissa rehun laatu saadaan pysymään tasaisena lajiseoksilla. Satovarman timotein kanssa voidaan kylvää esimerkiksi nurminataa ja raiheinää laadun varmistamiseksi.

Viljalajikkeiden seokset yleistyvät

Viime aikoina on alettu puhua entistä enemmän lajikeseosten viljelystä. Näissä seoskasvustoissa kasvilaji on sama, mutta seokseen käytetään eri ominaisuuksin varustettuja lajikkeita.

Niin laji- kuin lajikeseostenkin eduksi luetaan viljelyvarmuus. Niiden ajatellaan sopeutuvan yksilajikkeisia ja -lajisia kasvustoja paremmin vaihteleviin ympäristöoloihin.

Tanskalaisissa syysvehnän lajikeseos­kokeissa on saatu sadonlisää, mutta lisä jää keskimäärin muutamaan sataan kiloon hehtaarilta. Myös laon on havaittu vähenevän, kun käytetään seoksia.

Tutkimusten mukaan seokset kestävät yksilajikkeisia paremmin kasvitauteja. Tästä on päätelty, että ne voisivat tarjota mahdollisuuden vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja siten hidastaa resistenssien syntyä.

Suomessa viljelyvarmuuden osatekijänä voisi toimia myös talvenkestävyys. Seoksia on tutkittu meillä sen verran vähän, että tälle oletukselle on vaikea löytää vielä näyttöä.