Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan innovoitu tuotteita härkäpavusta. Molemmilla on kokemusta suoramyynnistä ja viennistä Amazon-verkkokauppaa myöten.
Ovatpa myyntikanavat koti- tai ulkomailla, tai tuotetaanpa tavanomaista tai luomua, moni taho penää tietoja tuotannon vastuullisuudesta. Selvitettävää ja todistettavaa kertyy helposti paljon, aina viljelymenetelmistä ja hiilensidonnasta työntekijöiden kohteluun ja lapsityövoiman käyttöön. Se työllistää yrittäjää, ja kuitenkin iso osa vaadittavasta tiedosta on jo olemassa erilaisissa tietojärjestelmissä. Birkkalan ja Karviaisten tilojen yrittäjät ovat olleet mukana Luonnonvarakeskuksen hankkeessa luomassa jäljitettävyysjärjestelmää, jonka avulla tuottaja voi todentaa toimintansa vastuullisuuden eri tahoille helposti.
Sekä luomutuotanto, jatkojalostus että suoramyynti ovat tapoja erikoistua. Perusviljatilojen laajempaa erikoistumista peräänkuuluttaa myös kolumnistimme Jarmo Keskinen, sillä laajempi viljelykasvivalikoima tuottaisi tilalle paremman taloudellisen tuloksen. Eivätpä ainakaan olisi kaikki munat samassa korissa; todennäköisesti onnistumisia sadon ja hinnan puolesta tulisi joka vuosi ainakin jollekin kasvilajille. Lisäksi viljojen kokonaistuotantomäärä Suomessa laskisi, jos osa viljanviljelyalasta siirtyisi muiden kasvilajien käyttöön. Se ehkäisisi ylituotantoa, joka on myrkkyä hintatasolle. – Viljojen hintanoteeraukset ovat kyllä nyt elokuun puolivälin tienoilla aika masentavaa katsottavaa, luomuviljoja lukuun ottamatta.
Tuottakaa sitä, mille on kysyntää, sanotaan. Sitä varmasti tehdäänkin, hyvänä esimerkkinä kauranviljelyn kasvu. Suomihan on suorastaan elintarvikekauran viennin mahtimaa, koska muualla kauraa viljellään enemmänkin rehuksi. Muuten ei ole paljoa kehumista, etenkään jalostusasteen kasvaessa raaka-aineesta elintarvikkeeksi. Lieko kyse vientiosaamisen vai -tarpeen vähyydestä, kun Suomi on jäänyt Euroopan hännänhuipuksi elintarvikeviennissä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Suomen elintarvikevientiyhdistys Suvi ry aikoo Jarmo Talasrinteen johdolla kääntää kurssin ja yli kolminkertaistaa Suomen elintarvikeviennin vuoteen 2035 mennessä. Suurempi vienti merkitsee parempaa kysyntää kotimaassa tuotetuille raaka-aineille. Siispä mitä parhainta menestystä viennin kasvattamiseen!
Suomi on elintarvikeviennin häntäpäässä Euroopassa, mutta ei kauan, mikäli Jarmo Talasrinne onnistuu tehtävässään Suvi ry:n vetäjänä. Yhdistyksen tavoitteena on yli kolminkertaistaa ruokaviennin arvo vuoteen 2035 mennessä.
Tilatuotteen menekkiä parantaa hyvä tarina, joka on totta. Tuotannon vastuullisuus on yhä tärkeämpi osa tarinaa. Birkkalan tilan Simo Larmi on ollut mukana kehittämässä jäljitettävyysjärjestelmää, jolla voidaan todentaa tilojen vastuulliset toimintatavat. Siitä on hyötyä myös viennissä.
Olipa mielenkiintoista penkoa Pellervon arkistoista suomalaisen maatalouden ja kotieläintuotannon historiaa viimeisten 125 vuoden ajalta. Samalla saattoi hämmästellä, miten kehitys ja maataloustyön muuttuminen ovat näkyneet Maatilan Pellervon, Pellervon Eläin-lehden ja edeltäjiensä sivuilla. Vanhassa arkistokuvassa emäntä nostaa betonialtaan kylmään veteen teräsämpäriä, joka lienee täynnä lypsylämmintä maitoa. Lähes satavuotiaassa valokuvassa näyttäisi, että elopellolla häärii sadonkorjuussa puoli kylää. Nykyään
Kymmenkunta hyllymetriä Pellervo-lehden 125-vuotista sivuhistoriaa pistää miettimään menneitä. Harveneva joukko muistaa lypsylehmän lämpimän maidon maun tai käsikäyttöisen separaattorin äänen. Maalla eläneet tai siellä kesälapsena olleet eivät äkkiä unohda, miltä tuntui työntää sormensa multaan kylvöaikaan, ihmetellä kasvun ihmettä – ja saada lopulta tuore ruisleivänpala käteensä. Tai miltä tuntuu astua paljain varpain höyryävään lantaläjään. Ensimmäinen Pellervon näytenumero
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
Viljelijöille tuttu haaste juolavehnä leviää tehokkaasti ja voi heikentää satoa ja lisätä kustannuksia. Glyfosaatin käyttö on vastatuulessa, mutta juolavehnää voi torjua muillakin keinoilla. Luonnonvarakeskus tutki myös öljykasvien tuholaistorjuntaa ilman kemikaaleja.
