Bioproducts from Nature -hankkeessa (BIO4P) kehitetään uusia liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa kuusenneulasista ja puolukasta saatavista vahoista ja muista kasviuutteista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä BIO4P- hankkeessa halutaan korvata vahojen fossiilisia tai eläinperäisiä raaka-aineita kasvipohjaisilla. Niistä osa on metsä- ja elintarviketeollisuuden alihyödynnetyistä sivuvirroista saatavia uutteita.
Lopputuloksena voi olla tuotteita muun muassa kosmetiikkateollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen. Ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Hanna Brännström kertoo, että alkuvuonna 2025 kehitettiin raaka-aineiden uuttomenetelmiä.
– Näin yritämme maksimoida raaka-aineesta saatavan vahan määrän ja laadun.
Tehdyillä uutteilla on jo tehty testauksia kosmetiikassa, mistä on vastannut Lumene Oy.
– Kuusenneulaset, mehuteollisuuden sivutuotteina syntyvät marjapuristekakut, kumina sekä korianteri sisältävät vahojen lisäksi myös muita bioaktiivisia yhdisteitä. Neulasista ja marjapuristekakuista voidaan erottaa myös fenolisia uuteaineyhdisteitä.
Vahat ja muut bioaktiiviset yhdisteet parantavat esimerkiksi tuotteiden säilyvyyttä. Myös sillä on suuri merkitys, että raaka-aine on kotimaista ja Suomessa jalostettavaa. Kotimaisilla vahoilla voitaisiin korvata etelä- ja väliamerikkalaisia luonnonvahoja.
– Neulasista erityisesti kuusenneulasta on saatavilla runsaasti. Se on kemialliselta koostumukseltaan mielenkiintoinen. Neulasia on tutkittu jo ennen tätä hankettamme, myös Lukella. Nyt haluamme tutkia raaka-aineen hyödyntämistä entistä kokonaisvaltaisemmin.
Neulasmassan talteenotto niveltyy parhaiten metsähakkeen hankintaketjuun, ja neulasten talteenotto ja hyödyntäminen saattavat nostaa raaka-aineen arvoa.
– Ensin täytyy kuitenkin ratkaista neulasten toimitusketju. Samaten kumina ja korianteri ovat lupaavia kasveja, jotka sisältävät bioaktiivisia yhdisteitä, mikä voi synnyttää lisämenekkiä tulevaisuudessa.
Tutkija antaa aika-arvioksi kymmenen vuotta: sen sisällä liiketoimintamahdollisuuksien pitäisi olla totta. Olemassa olevassa liiketoiminnassa uusia tuotteita voitaneen hyödyntää jo aiemmin.
Kehittämishankkeessa ovat mukana Luken ja Lumenen lisäksi Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto, Fazer Makeiset Oy ja Caraway Finland Oy sekä rahoittajana Business Finland. Hankeaika on 1.4.2023–31.3.2026.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Vehviläisen tilalla Siilinjärvellä ei itketä, vaikka sipulia pilkotaan tuhansia kiloja päivässä. Suomen suurimmalla sipulinviljelijällä on luonnon kanssa yhteistyösopimus, joka kantaa. Pekka Vehviläinen ei malta pysyä poissa käytännön viljelytöistä. Hän istuttaa sipulia keväisin ja nostaa syksyisin koneilla, joita on itse kehittänyt.
Heilukankaan Tyrnin yrittäjä Jarkko Hietanen luottaa suomalaiseen marjaan. Salaisen reseptin tyrniglögi hurmaa ja takaa asiakkaita terveellisille marjatuotteille.
Tuottajaorganisaatio tuo suuruuden ekonomiaa sopimustuotantoon. Tärkkelysperunan tuottajat perustivat viime vuonna osuuskunnan ja rekisteröivät sen tuottajaorganisaatioksi. Yhdessä tekeminen lisää työn mielekkyyttä, sanoo harjavaltalainen maatalousyrittäjä Aleksi Simula.
Helmi–maaliskuussa ehtii vielä optimoida maatilayrityksen viime vuoden verotusta. Tuloksen tasaaminen on kuitenkin helpompaa tilikauden aikana.
Maa- ja metsätalousyrittäjien veroihin on tullut muutoksia vuokratulojen verotuksen ja metsävähennyksen osalta. Viime vuoden tulokseen ja verotukseen voi vielä vaikuttaa.
MTK:n uusi puheenjohtaja Tero Hemmilä uskoo, että lainsäädännön muutoksilla ja terävällä edunvalvonnalla onnistutaan kotiuttamaan tuottajien tileille nykyistä enemmän euroja.
Veroasioista puhuttaessa sorrun helposti jatkuvaan pessimismiin. Veroja pitää maksaa liikaa ja ne kohdistuvat vääriin paikkoihin ja vääriin ihmisiin. Samoin ansioiden verotus on vääränlainen suhteessa pääomatulojen verotukseen, ja muutokset verotuksessa menevät aina väärään suuntaan. Entä kuinka paljon maatilan tuloksesta jäisikään itselle, jos veroja ja lainojen lyhennyksiä ei tarvitsisi maksaa lainkaan? Ihan vaan kyselen naapurin puolesta. Vuosi
Iso-Hiiden Kartanon marjatilalla on kehitetty itsepoimintaa jo 45 vuoden ajan. Asiakkaiden houkutteluun vaaditaan paljon muutakin kuin makoisia marjoja.
