Uusia timoteilajikkeita testattiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) lajikekokeita täydentävässä tutkimuksessa. Dorothy- ja Uula-lajikkeiden D-arvon päiväkohtainen lasku oli keskimääräistä nopeampaa muihin verrattuna.
Kun nurmen korjuuaika koittaa, timotein D-arvo laskee päivässä keskimäärin viisi grammaa kuiva-ainekilolta. Ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, kuinka nopeasti rehun ruokinnallinen laatu muuttuu, sillä lajikkeiden välillä on eroja D-arvon laskunopeudessa.
Lajikekokeissa lajikkeet niitetään samana päivänä, ja tuloksia verrataan mittarilajikkeisiin. Lajikekokeiden tuloksista ei voida päätellä ruokinnallisten ominaisuuksien muuttumista, jos niitto aikaistuu tai viivästyy − siksi tarvitaan uutta tietoa.
Kestävyyttä nurmesta -hankkeen osana haluttiin tutkia timoteilajikkeita ja saada tarkempaa tietoa D-arvon laskusta. Luken väitöskirjatutkija Arja Louhisuo sanoo, että hitaampi D-arvon laskunopeus laventaisi korjuuaikaikkunaa ja toisi toivottua joustoa korjuuaikaan.
Tutkimuksessa testattavat timoteilajikkeet olivat Grindstad, Dorothy, Rubinia, Rhonia, Tuure ja Uula, joiden ensimmäisen sadon D-arvo ja muut ruokinnalliset ominaisuudet tutkittiin. Koepaikalla oli karkea kivennäismaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Tutkimusten mukaan nurmien lannoitus, korjuurytmi ja nurmisiemenseokset tukevat toisiaan. Nurmikierron pidentäminen neljään vuoteen pienensi satoa vähän. Montelon maitotilalla viljelykiertoon on otettu mukaan herne ja valittu nurmenviljelyn strategiaksi pikkukakkosen korjuu.
Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Suomalaisen lampaanvillan hienoja ominaisuuksia ei hyödynnetä tekstiiliteollisuudessa, vaikka kotimaisen villan tuotantoketju on poikkeuksellisen vastuullinen. Näistä lähtökohdista ponnistaa pieni paimiolainen lankakauppa.
Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on Lapin alkuperäinen nautarotu, joka kärsi menetyksiä Lapin sodassa. 1970-luvulla rotu kävi jo lähes sukupuuton partaalla.
Rakennearvostelu ja sen pohjalta tehtävä jalostustavoitteiden pohdinta on hyödyllistä jokaisessa emolehmäkarjassa. Hyvällä rakenteella on selkeä yhteys kestävyyteen, sujuviin poikimisiin, hyviin teurastuloksiin ja sen myötä tilipussiin. Tero Mustonen teki rakennearvostelun Terhi Ukkolan ja Lauri Välimäen karjassa Yli-Torniolla.
Päivi ja Jouni Kaustisen navetan rakentamisessa suositaan paikallisia ja kotimaisia tuotteita ja yrityksiä. Urakoitsijoina ovat pitkäaikaiset yhteistyökumppanit. Päivi kertoo juttusarjan toisessa osassa, miten työt lähtivät käyntiin ja kuinka karjamäärä yli kaksinkertaistetaan.
Rakenneominaisuuksien jalostus on arkipäivää kaikilla nautaroduilla, mutta kyse on paljon muustakin kuin tietyntyyppisten eläinten etsinnästä. Käytännössä kaikki rakenneominaisuuksia painottava jalostus lasketaan rakennejalostukseksi, on sitten kyse takakorkeuden alentamisesta tai vetimien paksuudesta.
Luomurehulla ruokittu ylämaankarja, omat lihajalosteet ja metsä ovat Ranualla sijaitsevan Keskitalon tilan valttikortit.
