Uusia timoteilajikkeita testattiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) lajikekokeita täydentävässä tutkimuksessa. Dorothy- ja Uula-lajikkeiden D-arvon päiväkohtainen lasku oli keskimääräistä nopeampaa muihin verrattuna.
Kun nurmen korjuuaika koittaa, timotein D-arvo laskee päivässä keskimäärin viisi grammaa kuiva-ainekilolta. Ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, kuinka nopeasti rehun ruokinnallinen laatu muuttuu, sillä lajikkeiden välillä on eroja D-arvon laskunopeudessa.
Lajikekokeissa lajikkeet niitetään samana päivänä, ja tuloksia verrataan mittarilajikkeisiin. Lajikekokeiden tuloksista ei voida päätellä ruokinnallisten ominaisuuksien muuttumista, jos niitto aikaistuu tai viivästyy − siksi tarvitaan uutta tietoa.
Kestävyyttä nurmesta -hankkeen osana haluttiin tutkia timoteilajikkeita ja saada tarkempaa tietoa D-arvon laskusta. Luken väitöskirjatutkija Arja Louhisuo sanoo, että hitaampi D-arvon laskunopeus laventaisi korjuuaikaikkunaa ja toisi toivottua joustoa korjuuaikaan.
Tutkimuksessa testattavat timoteilajikkeet olivat Grindstad, Dorothy, Rubinia, Rhonia, Tuure ja Uula, joiden ensimmäisen sadon D-arvo ja muut ruokinnalliset ominaisuudet tutkittiin. Koepaikalla oli karkea kivennäismaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Tutkimusten mukaan nurmien lannoitus, korjuurytmi ja nurmisiemenseokset tukevat toisiaan. Nurmikierron pidentäminen neljään vuoteen pienensi satoa vähän. Montelon maitotilalla viljelykiertoon on otettu mukaan herne ja valittu nurmenviljelyn strategiaksi pikkukakkosen korjuu.
Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Iso-Myllylän tilalla Kalajoella lypsylehmiä on laidunnettu aina. Asta ja Tomi Myllylä vaalivat tilan 11. isäntäparina perinteitä, ja lehmät pääsevät myös talvisin ulkoilemaan. Tilat voivat saada laiduntamisesta korvausta, ja laidunnusjärjestelmissä on valinnan varaa.
Kananmunantuottajat Heikki ja Lauri Tapio kasvattavat jatkossa nuorikkonsa itse, koska he haluavat varmistaa, että muna pysyy hyvälaatuisena 80 viikkoa kestävän munituksen ajan. Oma kasvatus myös helpottaa tuotannon ajoittamista ja pienentää tautiriskejä.
Luonnonvarakeskus (Luke) on rakentanut Jokioisille tutkimusnavetan, jossa maidontuotantoa tarkastellaan kokonaisvaltaisena järjestelmänä. Toisiinsa kytkeytyvät niin eläimet, rehut ja älyteknologia kuin lanta, biokaasu ja peltokin.
Lisäaineella terästetty kananlanta on mineraalilannoitteen veroinen sadon tuottaja. Kanan voima on kehitetty RAKI-hankkeessa ja sitä valmistaa Fertilex.
Olen ollut maitotilallinen kohta 15 vuotta, mieheni jo 19 vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta olemme kehittäneet tilaamme kohti uutta navettaa. Se on ollut koko ajan selviö, sillä parsinavettojen aikakausi ei tule jatkumaan meidän eläkeikäämme asti. Strategia on ollut, että mennään täysiä eteenpäin, koska kumpikaan ei ole halunnut luopua lehmistä ja maidontuotannosta missään vaiheessa. Kymmenen vuoden aikana
Uuden navettamme avoimet ovet keräsivät marraskuun lopussa tuhatpäisen yleisön. Ikimuistoisen päivän ja lyhyen hengähdystauon jälkeen seurasi kahden viikon intensiivinen käyttöönottovaihe. Arki tasaantui uusiin rutiineihin vuoden vaihteessa.
