Ihminen havainnoi monenlaisia asioita aistiensa avulla, ja havainnointi on tärkeää erityisesti eläinten hoitotyössä. Kuinka poimia aistien tuottamasta informaatiotulvasta merkitykselliset asiat ja tiedostaa ne juuri oikea-aikaisesti?
Aivomme käsittelevät jatkuvasti aistien lähettämää tietoista ja tiedostamatonta informaatiota maailmasta. Kun yksittäinen informaatio tulkitaan aivoissa, syntyy havainto.
Aistitietoa käsitellään aivoissa rinnakkain ja hierarkkisesti. Rinnakkaisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään samanaikaisesti eri puolilla aivoja. Tietyt aivoalueet ovat erikoistuneet tietynlaisen tiedon käsittelyyn. Hierarkkisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään aivoissa monella tasolla: osassa aivoista karkeammalla tavalla, osa aivoista keskittyy pienempiin vivahteisiin.
Ihminen tulkitsee aisteihin tulevia ärsykkeitä muistissaan olevien sisäisten mallien ja tietoperustan ohjaamana. Havainnot eivät ole objektiivisia, vaan havainnoitsija tulkitsee ne omien taustaoletustensa ja esiymmärryksensä valossa.
Ihmisessä on enemmän aistien vuosien varrella kerryttämää tietoa kuin hän kykenee sanallisesti ilmaisemaan. Sanatonta tai hiljaista tietoa oppii vain olemalla itse mukana, tekemällä ja kokemalla. Hiljaisen tiedon sanallistaminen ajattelun ja esimerkiksi työyhteisössä tapahtuvan vuoropuhelun avulla lisää ymmärrystä ja kehittää todellisuuden havaitsemiskykyä.
Päivittäisessä eläinten hoitotyössä tulisi antaa enemmän tilaa suoralle aistitiedolle ja sen käsittelylle aivoissa ajattelun avulla. Tiedostava havainnointi auttaa meitä ymmärtämään ja hoitamaan eläimiä paremmin.
Keskeinen kysymys aistien antaman tiedon käytössä on se, miten osaa poimia aistien informaatiotulvasta merkitykselliset asiat ja tiedostaa ne juuri oikea-aikaisesti?
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Nautojen sorkkien infrapunakamerakuvausta tehdään Suomessa jonkin verran. Yrittäjä Jonna Kauppinen ottaisi kuvauksen käyttöön omalla tilallaan silloin, jos eteen tulisi koko karjaa koskeva sorkkaongelma.
Kareman tilan uusi pihatto otettiin käyttöön lokakuussa. Akaan kirkkoherran toimittaman siunauksen jälkeen vuorossa olivat navetan avajaisjuhlat lasten kavereille.
Paraislainen Kim Ekström rakensi robottipihaton 6 000 euron parsipaikkahinnalla. Lehmien lypsäminen on ollut miehen intohimo jo pitkään.
Kansallinen nautojen hyvinvointimittaus kirittää eläinten hyvinvoinnin todentamista isolla harppauksella eteenpäin. Sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla eläinlajeilla.
Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Useilla bakteereilla esiintyy kuitenkin molempia kantoja.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
