Ihminen havainnoi monenlaisia asioita aistiensa avulla, ja havainnointi on tärkeää erityisesti eläinten hoitotyössä. Kuinka poimia aistien tuottamasta informaatiotulvasta merkitykselliset asiat ja tiedostaa ne juuri oikea-aikaisesti?
Aivomme käsittelevät jatkuvasti aistien lähettämää tietoista ja tiedostamatonta informaatiota maailmasta. Kun yksittäinen informaatio tulkitaan aivoissa, syntyy havainto.
Aistitietoa käsitellään aivoissa rinnakkain ja hierarkkisesti. Rinnakkaisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään samanaikaisesti eri puolilla aivoja. Tietyt aivoalueet ovat erikoistuneet tietynlaisen tiedon käsittelyyn. Hierarkkisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään aivoissa monella tasolla: osassa aivoista karkeammalla tavalla, osa aivoista keskittyy pienempiin vivahteisiin.
Ihminen tulkitsee aisteihin tulevia ärsykkeitä muistissaan olevien sisäisten mallien ja tietoperustan ohjaamana. Havainnot eivät ole objektiivisia, vaan havainnoitsija tulkitsee ne omien taustaoletustensa ja esiymmärryksensä valossa.
Ihmisessä on enemmän aistien vuosien varrella kerryttämää tietoa kuin hän kykenee sanallisesti ilmaisemaan. Sanatonta tai hiljaista tietoa oppii vain olemalla itse mukana, tekemällä ja kokemalla. Hiljaisen tiedon sanallistaminen ajattelun ja esimerkiksi työyhteisössä tapahtuvan vuoropuhelun avulla lisää ymmärrystä ja kehittää todellisuuden havaitsemiskykyä.
Päivittäisessä eläinten hoitotyössä tulisi antaa enemmän tilaa suoralle aistitiedolle ja sen käsittelylle aivoissa ajattelun avulla. Tiedostava havainnointi auttaa meitä ymmärtämään ja hoitamaan eläimiä paremmin.
Keskeinen kysymys aistien antaman tiedon käytössä on se, miten osaa poimia aistien informaatiotulvasta merkitykselliset asiat ja tiedostaa ne juuri oikea-aikaisesti?
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain Eläin-sisällöillä 1,90 €.
Oletko jo tilaaja?
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Utaretulehdus heikentää eläinten hyvinvointia ja aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Se on lypsylehmillä yleinen ja usein vakava sairaus.
Pikkuporsaiden kastraatiokivun lievittäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. Tehokas kivunlievitys paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä käyttäen on porsaiden hyvinvoinnille ja kehitykselle oleellisen tärkeää.
