Tuomas Mattilalla on peltojen kuntoon yleisresepti, joka sopii lähes joka lohkolle.
Tiivistyminen on uusi ongelma maatalouden historiassa, tekniikan tohtori ja lohjalainen maanviljelijä Tuomas Mattila toteaa. Nurmen viljely on vähentynyt samaa tahtia kun on siirrytty yhä painavampiin koneisiin.
Samalla ongelmalohkojen määrä on räjähtänyt käsiin.
”Viljelijä voi vaikuttaa maahan, mutta se vaatii määrätietoista johtamista. Ensin on opittava havainnoimaan, mikä on nykytila ja miksi. Sitten mietitään korjaavat toimet. Jos saa pellon paremmaksi esimerkiksi jankkuroimalla, mutta jatkaa muuten samaan malliin, homma ei johda mihinkään”, Mattila sanoo.
Ensimmäinen askel Mattilan ohjelmassa on miettiä päämäärä. Viisaat ovat todenneet, että jos et tiedä minne olet menossa, voit päätyä jonnekin muualle. Jos ei itse aseta itselleen määränpäätä, joku toinen asettaa sen.
Tavoitteet ovat harvoin kaikilla samanlaisia. Joku pyrkii huippusatoihin, toiselle on tärkeää pienet tuotantokustannukset tai ylpeys omasta työstä.
Niin kuin yleensäkin elämässä, tavoitteen asettaminen ja siihen tähtääminen voi jopa johtaa tavoitteen saavuttamiseen. Sattumalta sinne harvemmin päätyy.
Mattila kehottaa tsekkaamaan pellon kasvukunnon laajemminkin kuin vain toteamalla että hyvä tai huono. Esimerkiksi hänen insinööritoimistonsa Luonnonkoneiston nettisivuilta (luonnonkoneisto.fi) löytyy pellon kasvukunnon havainnointiin tarkoitettu lomake. Sen täyttäminen jokaiselta lohkolta vuosittain auttaa arvioimaan, mistä kiikastaa milläkin lohkolta.
”Ongelma voi olla veden läpäisyssä ja tiivistymisessä, mutta voi se johtua ihan muustakin. Pellon kasvukuntoon vaikuttaa moni asia. Vuosittaisella seurannalla pääsee käsitykseen siitä, miten mikin osa-alue kehittyy, ollaanko menossa kohti napakymppiä, täydellistä peltoa”, Mattila sanoo.
Yhtenä oleellisena osana Mattila lukee viljavuustuloksia. Kalsiumin ja magnesiumin suhde on kriittinen asia. Jos pellolla on magnesiumia liikaa suhteessa kalsiumiin, kunnollista mururakennetta ei muodostu. Liika magnesium tarkoittaa yli 20 prosenttia.
”Maailmalla tämä hanskataan, meillä ei vielä”, Mattila sanoo.
Kun nykytilanne on tunnistettu, kannattaa keskittyä muutamaan toimenpiteeseen kerrallaan. Ne kannattaa tehdä huolella ja seurata, mitä maassa tapahtuu.
”Tässä vaiheessa vaaditaan mangementtia, liikkeenjohtokykyä, jotta osaa valita ne muutamat asiat, joihin kullakin lohkolla kannattaa tarttua lukuisten vaihtoehtojen joukosta”, Mattila toteaa.
Ennen järeämpiä pellonkunnostustoimia hän kehottaa hoitamaan tausta-asiat kuntoon. Kalkitus on yksi niistä. Muita ovat esimerkiksi aukinaiset, vetävät reunaojat tai löytyvät salaojien laskuaukot.
”Nyrkkisääntönä kannattaa miettiä, onko pellolla tiivistymiä siksi, että reunaojat ovat tukossa vai siksi, että eturenkaiden paripyörät puuttuvat.”
Luonnonkoneiston sivuilta löytyy myös koneketjun aiheuttaman tiivistymisen arviointiin sopiva työkalu.
”Esimerkiksi meillä paripyörien lisääminen kylvötraktorin eturenkaisiin pienentää tiivistymisen riskiä huomattavasti. Paripyörät eivät pelkästään mahdollista pienempää rengaspainetta, vaan ne myös puolittavat kuormitusta”, Mattila kertoo.
Ympärivuotinen kasvipeite on Mattilan reseptissä perusasia peltojen kunnostuksessa. Hyvä juurimatto maassa johtaa siihen, että pelto alkaa toimia.
”Vasta sitten kun pellot on kunnossa, kannattaa miettiä hiveniä, multavuuden nostoa ja muuta. Perusasioita ei voi ohittaa”, Mattila sanoo.
Tiivistymien hävittämisessä Mattila uskoo jankkurointiin, kun se tehdään oikein. Pellon pitää olla kuiva, kun jankkurilla ajetaan.
”Jankkuroinnilla saadaan maahan lisää ilmaa. Vesi imeytyy paremmin peltoon. Maata ei kuitenkaan haluta sekoittaa niin kuin kynnössä. Pintamaan pitää jäädä ehjäksi eikä pohjamaa saa nousta”, Mattila sanoo.
Liian syvää jankkurointia Mattila välttäisi. Hyvä nyrkkisääntö on, että vedetään 5–10 senttiä löydettyä tiivistymää syvemmälle.
Pelkkä kone ei tilannetta korjaa. Maahan pitää saada kasvipeite. Hyviä vaihtoehtoja ovat syväjuuriset puna-apilat, sinimailaset ja valkomesikät. Itse asiassa Mattila kehottaa ajattelemaan nimenomaan niin päin, että juuristo korjaa tiivistymiä, jankkuroinnilla vain saadaan maahan halkeamia, joissa juuret pääsevät paremmin hommiin.
”Vähimmillään kasvusto tarvitsee neljä viikkoa kasvukautta jankkuroinnin jälkeen. Yksi vaihtoehto on ajaa syysviljan kylvön jälkeen”, Mattila sanoo.
Jankkuroinnin ajosuuntaa hän kehottaa miettimään niin, että käsissä on ikään kuin salaojituskone. Mihin suuntaan ohjaan vedet?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
