Verinäytteet avuksi
Sairaiden nautojen hoidossa ja terveydenhuoltotyössä kannattaa hyödyntää verinäytteitä. Ne voidaan tutkia tilanteesta ja tarvittavista määrityksistä riippuen navetassa, eläinlääkärin vastaanotolla tai laboratoriossa.
Maatiloilla rakennetaan tulevana kesänä ennätystahtiin. Työturvallisuus on syytä pitää mielessä suunnittelusta lähtien, sillä rakentaminen on maatilan riskialtteimpia töitä.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa tiedetään, mitkä ovat tyypillisiä tapaturmia rakennustyömailla. Asiakaspalvelun tiiminvetäjä Erkki Eskola kaivaa arkistoista muutaman tyypillisen tapaturmakuvauksen.
”Tapaturmakuvaukset ovat valitettavasti samanlaisia vuodesta toiseen. Tyypillisiä rakennustyön tapaturmia ovat putoamiset, kaatumiset, naulaan astumiset ja työkalujen aiheuttamat vammat. Suurin osa vammoista on onneksi lieviä, mutta putoamisen seuraukset saattavat olla kohtalokkaatkin”, Eskola painottaa.
Eskola luettelee syitä, miksi rakennustyömaat ovat riskipitoisia työpaikkoja: työympäristö muuttuu työn edetessä, säät vaihtelevat, työssä on useita ihmisiä ja työ on fyysisesti raskasta.
”Yleisimmät turvallisuuspuutteet löytyvät työympäristöstä ja käsityövälineistä. Myös töiden viivästyminen, kiire ja väsymys lisäävät tapaturmariskiä”, Eskola muistuttaa.
Rakennustöissä sattuu Melan tilastojen mukaan noin 250 työtapaturmaa vuosittain, mikä on noin seitsemän prosenttia kaikista maatalousyrittäjille korvatuista työtapaturmista. Rakentamistapaturmien lukumäärä on pysynyt viimeiset viisi vuotta suunnilleen samalla tasolla. Neljännes tapaturmista johtuu putoamisista. Toinen suuri ryhmä ovat naulaan astumiset.
”Edellä kerrotun valossa kypärä ja turvajalkineet ovatkin ehdoton minimivarustus rakennustyömailla. Käsityötyökaluja käytettäessä pitää muistaa lisäksi kuulosuojaimet ja suojalasit. Metallisiru tai puutikku silmässä tekee aika häijyä”, Eskola havainnollistaa.
Rakennustyön tapaturmista seuraava työkyvyttömyys kestää keskimäärin kuukauden.
”Huomionarvoista on, että rakennustelineet ja tikkaat aiheuttavat maatiloilla viisi kertaa useammin tapaturmia kuin muilla rakennustyömailla. Tästä voi päätellä, että maatiloilla käytetään liian usein omia telineviritelmiä.”
”Alumiinitikkaita eikä muitakaan tikkaita tulisi käyttää työskentelyalustoina. Tikkaat luistavat alta ja kaatuvat helposti. Tikkaita ei pidä ’jatkaa’ asettamalla niitä peräkärryyn tai etukuormaajaan”, Eskola varoittaa.
Kuolemaan johtaneitakin tapaturmia on rakennustöissä valitettavasti viimeisten vuosien aikana sattunut.
Vuonna 2011 maatalousyrittäjä oli nostamassa saksilavanosturilla lautoja rakenteilla olevan varaston katolle. Tuuli tarttui nosturiin ja kaatoi sen. Yrittäjä putosi seitsemän metrin korkeudelta ja löi päänsä maahan. Turma johtui siitä, että nosturin tukijalat olivat jääneet asettamatta maahan. Tukijalkojen asentaminen olisi kestänyt vartin.
Vuonna 2010 isäntä puolestaan putosi traktorihallia rakentaessaan välikaton läpi betonilattiaan ja sai välittömästi surmansa.
Tapaturmien lisäksi rakentamisesta voi aiheutua rasitusvammoja, jotka korvataan ammattitauteina. Rasitusvammat syntyvät yleensä yksipuolisesta työliikkeestä, jota toistetaan lukemattomia kertoja. Tyypillisiä ammattitautikuvauksia ovat muun muassa seuraavat:
Mela ja Työtehoseura laativat viime vuonna selväkielisen oppaan, jossa kiinnitetään huomiota rakennustyön aikaisen työturvallisuuden lisäksi myös tuotantorakennuksen tulevan käytön turvallisuuteen. Esitteen voi tulostaa Melan internet-sivuilta.
Maatilojen uudisrakennusprojektit ovat nykyään niin isoja, että ne ostetaan usein kokonaisurakkana joltain rakennusalan yritykseltä. Siinä tapauksessa myös pääosa rakentamisajan työturvallisuusasioista on urakoitsijan vastuulla.
Osaan rakennusinvestoinneista maatila ottaa ulkopuolisen työntekijän omille palkkalistoilleen. Silloin vastuu työturvallisuudesta on yksiselitteisesti työnantajalla eli maatilalla.
Kumpikin tapa edistää maatilayrityksen riskienhallintaa ja ulkoistaa työturvallisuusriskejä. Voi nimittäin olla taloudellisesti kohtalokasta, jos yrittäjä itse loukkaantuu vakavasti rakennustyömaalla eikä hän pysty käynnistämään tuotantoa suunnitellussa aikataulussa. Uusi tuotantorakennus jää heti vajaakäytölle ja lainat lyhentämättä.
Eskola kannustaa maatalousyrittäjiä ottamaan entistä enemmän yritysjohtajan roolin: ”Maatila on keskisuuri yritys paikkakunnallaan. Harva muun alan yrityksen toimitusjohtaja on täysipainoisesti mukana rakennustyössä. Maatalousyrittäjän tulisikin olla enemmän rakennuttaja kuin rakentaja. Pitää myös malttaa pysyä rakennuttajan roolissa.”
Vaikka navetta- tai kuivurityömaa olisi ulkoistettu pääurakoitsijalle, pitää rakennuttajan nimetä työmaalle turvallisuuskoordinaattori. Turvallisuuskoordinaattorin tehtävänä on valvoa tilaajan edustajana turvallisuusasioiden noudattamista. Turvallisuuskoordinaattorina voi toimia esimerkiksi työturvallisuusasioihin kouluttautunut pääsuunnittelija tai valvoja.
Urakkasopimuksessa on erikseen sovittava, kenelle kuuluu työturvallisuuden yleisjohto ja työturvallisuusvastuu työmaalla. Tyypillisesti se kuuluu päätoteuttajalle.
Rakennuttaja ei pääse koskaan kokonaan irti omista työturvallisuusvastuistaan. Hänellä on aina valvontavelvollisuus. Jos ummistaa silmänsä eikä reagoi selviin työmaan tai työntekijöiden turvallisuuspuutteisiin, on rakennuttaja lähes yhtä lailla vastuussa kuin pääurakoitsija.
Rakennuttajan on esimerkiksi seurattava, että kaikilla työmaan työntekijöillä on käytössään vähintään kypärä, huomiovärein varustetut työvaatteet, turvajalkineet ja muita suojaimia tarpeen mukaan.
Urakkasopimuksia tehtäessä tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan selvittämään, että sopimusosapuoli on huolehtinut työnantajavelvoitteistaan. Rakennuttajan on tunnettava myös tilaajavastuulaki.
Jos työmaalla tehdään yli 500 henkilötyöpäivää tai siellä työskentelee samaan aikaan yli kymmenen työntekijää, pitää rakennuttajan tehdä työmaasta ilmoitus aluehallintoviraston työsuojeluyksikköön.