Eläin-lehti

29.09.2023

”Raha litroja tärkeämpää”

Monet kanadalaiset maitotilat ovat Euroopasta muuttaneiden yrittäjien omistuksessa. Kevyt sääntely ja vakaat maitomarkkinat houkuttelevat.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Markku Pulkkinen

Albertan osavaltiossa Länsi-­Kanadassa tuotetaan karun ilmaston vuoksi paljon naudanlihaa. Alueen harvoja maitotiloja johdetaan yritysmäisesti. Van den Broekin luomutilalla lypsetään 580 lehmää. Perhefarmilla arvostetaan maatalousyrittämiselle myönteistä ilmapiiriä.

– Kanadassa on paljon helpompi pyörittää kotieläintilaa kuin Euroopassa. Rajoituksia on vähemmän, Hollannista vuonna 2000 muuttaneen perheen isä, Arie van den Broek, sanoo.

Perheellä oli ennen Kanadaan muuttoa sikatila Hollannissa. Maassa levinnyt sikarutto ja rajoitukset lannan käsittelyssä panivat yrittäjät miettimään, onko sian­lihan tuotannolla tulevaisuutta Hollannissa.

Perhe halusi jatkaa kotieläintuotantoa ja alkoi etsiä maatilaa Kanadasta. Yrittäjillä oli ensin tarkoitus hankkia sikatila Kanadan itäosasta. Sopivaa tilaa ei kuitenkaan löytynyt. Lopulta he ostivat lihakarjatilan Albertasta ja luopuivat kokonaan sika­taloudesta. Yrittäjät muuttivat tilan tuotanto­suunnan melko pian maitoon.

Päätös on ollut yrittäjien mielestä oikea. Tavoitteena oli saada työtä ja toimeentuloa koko seitsemänhenkiselle perheelle. Nyt sitä on yllin kyllin. Yritystoiminnassa ovat aktiivisesti mukana Arie ja Anita van den Broekin lisäksi kolme perheen lapsista.

Maidolla kiinteä hinta

Maatalousyrittämisen vapaus Kanadassa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ravinteiden ja lannan levitykselle ei ole mitään rajoitteita. Maataloustukibyrokratiaakaan ei ole. Luonnonmukaisessa tuotannossa on kuitenkin vuosittaiset tarkastukset. Siirtymäkausi luomutuotantoon kestää kolme vuotta.

Lähivuosina rajoitteita on tulossa, sillä Kanadan hallitus on päättänyt leikata lannoituksen hiilidioksidipäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää yrittäjiltä uusien viljelymenetelmien omaksumista.

Kanadan maatalouspolitiikka on Euroopan näkökulmasta vanhanaikaista, sillä maidontuotannossa on tilakohtaiset kiintiöt. Meijerin ja tuottajien välisissä neuvotteluissa sovitaan maidolle kiinteä hinta vuodeksi kerrallaan.

– Kiinteä hinta on mielestäni hyvä. Tulot tietää silloin vuodeksi eteenpäin, jolloin talouden ja investointien suunnittelu on helpompaa, Arie perustelee.

Tänä vuonna tavanomaisen maidon tuottajahinta on 64,60 eurosenttiä litralta. Luomumaidolle maksetaan tämän päälle 16 eurosentin luomulisä.

Kolme lypsyä päivässä

Van den Broekin tila komeilee vuositilastoissa parhaimpien luomutilojen joukossa. 10 000 kilon keskituotokseen vaaditaan hyvää ammattitaitoa, huolellista suunnittelua ja hyvät työntekijät.

– Litrat eivät ole meille tärkeitä, vaan raha, Arie van den Broek tiivistää strate­gian ytimen.

Lehmät lypsetään 28-paikkaisella karuselliasemalla kolme kertaa päivässä: aamuneljältä, puolilta päivin ja iltakahdeksalta. Lypsykerta vie kolmelta lypsäjältä neljä tuntia. Tilalla on 20 ulkopuolista työntekijää, joista kahdeksan on koko­aikaisia. Kaikki navettatyöntekijät tulevat Meksikosta. Peltotöitä hoitavat pääosin paikalliset työntekijät.

Yrittäjillä on selkeä keskinäinen työn­jako, jossa Arie vastaa ruokinnasta ja johtamisesta, Anita hallinnosta, Teun van den Broek peltoviljelystä ja Gijs van den Broek lypsämisestä. Perheparlamenttia pidetään usein ja isommat asiat päätetään yhdessä.

Tilan tuhannen hehtaarin viljelyalasta 300 hehtaaria on laidunta. Lypsyssä olevia lehmiä ei laidunneta, mutta kaikki yli yhdeksän kuukauden ikäiset hiehot laiduntavat koko kesän.

Viljelyalaa tarvitaan paljon, sillä Albertan kasvukausi on Etelä-Suomea lyhyempi.

– Saimme aluksi ostettua ja vuokrattua peltoa hyvin ja yhteistyö vuokranantajien kanssa on sujunut. Mieluummin otamme peltoa vuokralle kuin ostamme sitä. Uuden pellon vuokraaminen on kuitenkin mennyt vuosi vuodelta hankalammaksi, Teun kertoo.

Pelloilla viljellään pääasiassa säilö­rehua. Seoksina ovat ohra-herne ja sinimailanen-timotei. Viljat ja väkirehut tila ostaa. Ruokinta tapahtuu apevaunulla.

Tulevaisuuden kehittämiskohteina tilalla ovat erityisesti rehuomavaraisuuden nostaminen ja holsteinlehmien kestävyyden ja tiinehtymisen parantaminen.

Suklaamaitoa jerseytilalta

Kymmenen kilometrin päässä van den Broekin luomutilasta sijaitsee toisenlaisella strategialla toimiva Lone Pine Jerseys -maitotila. Tämänkin tilan yrittäjät ovat tulleet Euroopasta, Sveitsistä.

– Tapasimme maatalousopistossa Sveitsissä. Koska kotitilamme sijaitsivat kaukana toisistaan ja tuotannon laajentaminen Sveitsissä olisi ollut hankalaa, päätimme etsiä uuden tilan Kanadasta. Löysimme tämän tilan pitkän etsimisen jälkeen vuonna 1993, hieman yli viisikymppiset yrittäjät Adrian ja Vreni Haeni kertovat.

Tilalla oli entuudestaan 60 jerseylehmää. Yrittäjät päättivät pysyä rodussa ja ovat olleet siihen tyytyväisiä. Nyt tilalla lypsetään kahdella robotilla 110 lehmää.

Maidon lisäksi tila myy vuosittain 80–90 jerseyhiehoa, joista kertyy liikevaihtoa 170 000 euroa. Uusin tuotantosuunta on oman maidon jalostaminen täysmaidoksi, suklaamaidoksi ja juustomuruiksi. Tätä varten tilalle on perustettu Lone Pine Creamery -yritys.

Oman jalostamon rakentaminen oli strateginen ja tarkkaan harkittu ratkaisu.

– Lähistöltä tuli maitotila myyntiin. Laskimme tarkasti, kannattaako meidän laajentaa maidontuotantoa vai alkaa luoda lisäarvoa omalle maidolle. Tulos oli selvä: jatkojalostaminen tuo sijoitetulle rahalle paremman tuoton, Adrian kertoo.

– Olemme olleet hieman yllättyneitä, kuinka hyvä kysyntä tuotteilla on. Myymme maitoamme 15 ravintolaan ja muutamaan ruokakauppaan lähiseudulla. Monet ihmiset käyvät ostamassa sitä myös tilamyymälästämme. Kuluttajat haluavat käydä tilalla ja jutella yrittä­jien kanssa. Syksyllä laajennamme myyntiämme Calgaryyn. Pystyisimme helposti tuplaamaan tuotteidemme myynnin, mutta meillä ei ole tällä hetkellä resursseja siihen, Vreni sanoo.

Jerseyn maito sopii erinomaisesti jatkojalostukseen, sillä siinä on korkeat rasva- ja valkuaispitoisuudet.

– Rasvaa on ollut keskimäärin 5,8 ja valkuaista 3,9 prosenttia. Olemme tyytyväisiä myös 8 000 kilon keskituotokseen, Adrian sanoo.

Tilan maidosta menee omaan jalostukseen 15 prosenttia, loput myydään meijeriin. Laatuhinnoittelussa painottuu rasvapitoisuus.

Tulevaisuus avoinna

Kustannuksia karsitaan pitämällä eläimiä mahdollisimman paljon laitumella. Viljelyalaa tilalla on 320 hehtaaria. Pelloilla kasvatetaan säilörehuksi ohraa, sinimailasta ja timoteitä. Myös kuivaa heinää viljellään.

Yrittäjät pyrkivät tehostamaan tuotantoa lyhentämällä hiehojen poikimisiän 22 kuukauteen. Se tuntui kuitenkin vaikuttavan negatiivisesti eläinten hyvinvointiin, joten pian palattiin 24 kuukauden poikimisikään.

Tilan eläinmäärää ei ole tarkoitus kasvattaa. Yrittäjät ovat tähänkin saakka laajentaneet tuotantoa maltilla, sillä vielä ei ole varmuutta, jatkaako joku perheen neljästä pojasta tilaa. Pihattoa ja vasikkatiloja on laajennettu edullisesti vanhan navetan yhteyteen. Lisäksi on rakennettu yksi avoseinäinen pihatto.

Perheessä käytiin asiantuntijan johdolla kolme vuotta sitten avoin keskustelu tilan tulevaisuudesta. Silloin ei vielä päädytty sukupolvenvaihdoksen osalta mihinkään lopulliseen ratkaisuun. Lapset puolisoineen jäivät vielä miettimään, mitä elämältään haluavat.

– Liiketoiminnan jakaminen maidontuotantoon ja jatkojalostukseen helpottaa sukupolvenvaihdosta. Jokaisen on helpompi löytää itselleen kiinnostava työsarka, ja toimeentuloa riittää useammalle. Pojat kuitenkin lopulta päättävät, mitä haluavat, Adrian pohtii.