Ulkoriveissä kasvanut syysvehnä tuotti kaistasekaviljelyä tutkineessa kokeessa yli kaksinkertaisen sadon keskiriveihin verrattuna. Tutkijat kehittivät puimuriin omat kaistasukset parantamaan kaistojen puintia, ja tutkimusta viljelytavan hyödyistä tarvitaan lisää.
Kaistasekaviljelyn avulla viljelijä voi varmistaa, että yhä vaihtelevammissa sääoloissa pelto tuottaa edes jotain satoa, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Marjo Keskitalo sanoo.
– Jos pellossa kasvaa vain yhtä kasvia, on riski sille, ettei saada mitään satoa korjattua.
Yksinkertaisimmillaan kaistasekaviljely on sitä, että viljelijä vuorottelee pellollaan kahta tai useampaa kasvia kylvökoneen levyisinä kaistoina. Palkokasvin sitoman typen hyödyntäminen toiselle kasville vaatii kuitenkin selvästi kapeammat kaistat.
Tutkijat perehtyivät kaistasekaviljelyyn Luken koordinoimassa LuoVaMix-hankkeessa, joka päättyi vuosi sitten marraskuussa. Luken pelloilla Jokioisilla tehdyissä kokeissa härkäpapurivien välissä kasvoi syysohraa tai -vehnää.
– Kylvimme vuorotellen neljä riviä viljaa ja neljä riviä palkokasvia. Kylvöä suunnitellessa on hyvä miettiä korjuuta, koska kaistasekaviljely on tavanomaista mutkikkaampi menetelmä.
Hankkeen tavoitteena oli parantaa luomuviljelyn viljelyvarmuutta ja ilmastokestävyyttä sekaviljelyn ja syyskylvöisten valkuaiskasvien avulla.
Kaistasekaviljelyssä viljelijä voi käyttää tavallista kylvökonetta. Kahden kasvin kaistakylvö samalla ajokerralla onnistuu helposti sellaisella kylvölannoittimella, joka sijoittaa etu- ja takasäiliöistä siemenet samoihin riveihin samojen vantaiden kautta.
– Meidän kokeessamme vehnän tai ohran siemenet kylvettiin siemensäiliöstä ja härkäpapu meni lannoitesäiliön kautta. Tällöin pelto piti lannoittaa eri ajokerralla ennen kylvöä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Viljelijöille tuttu haaste juolavehnä leviää tehokkaasti ja voi heikentää satoa ja lisätä kustannuksia. Glyfosaatin käyttö on vastatuulessa, mutta juolavehnää voi torjua muillakin keinoilla. Luonnonvarakeskus tutki myös öljykasvien tuholaistorjuntaa ilman kemikaaleja.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Tilojen välinen yhteistyö tehostaa viljelykiertoa ja pakkaamotoimintaa. Yhteistyön voimaa hyödyntää avomaan luomuvihanneksia Mikkelin Haukivuorella tuottava Kalliolan Luomu.
Alkaliparistojen ja teollisuuden sivuvirtojen arvokkaat hivenravinteet voidaan palauttaa takaisin kiertoon lehtilannoitteina. Tracegrow on kehittänyt puhdistusprosessin.
Viljelyn arki muuttuu teknologian myötä, eikä sen hyödyntämiseen ole yhtä mallia. Joku pärjää tarkoituksella vähällä, toinen nojaa vahvasti innovaatioihin, teknologiaan ja dataan. Suurin joukko asettuu jonnekin näiden välimaastoon ja sovittaa uusia ratkaisuja käyttöön askel kerrallaan. Maatalousalan kehitys tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se pakottaa tekemään valintoja. Jossain vaiheessa jokainen yrittäjä joutuu päättämään, mitä järjestelmiä
Maaseudulle elintärkeän yksityistiestön ja siltojen korjausvelka on kasvanut hirmulukemiin. Valtion säästölinja syventää tienkäyttäjien ahdinkoa. Rahat eivät riitä myöskään yleisen kylätieverkoston tarvitsemiin korjauksiin.
"Kaikella on aikansa, ja aikansa on joka asialla taivaan alla" – Saarn. 3:1. Arvelutti pitkään lainata edellistä lausetta tämän jutun motoksi. Ovathan nämä Nollarajan tarinat kosketelleet sananmukaisesti maallisia aiheita – maa- ja vähemmän metsätaloutta, mutta kuitenkin niihin liittyneitä teemoja. On jäähyväisten ja tunnustuksen aika – kerron, miten kirjoitteluni Maatilan Pellervossa vuonna 1998 alkoi. "Vanhan" Pellervon
Maatiloilta virtaa jatkuvasti tietoa palveluiden toimittajille. Yksittäisten tilojen tuotantotiedot ovat arvokasta raaka-ainetta palveluiden kehittämisessä ja markkinoinnissa. Tiedolla tulisi olla rahallista arvoa myös tiedon tuottajalle.
Kukkiva aluskasviseos lisäsi biodiversiteettitutkimuksessa pölyttäjiä viljapelloille. Aluskasvit vähensivät pilottitiloilla myös viljojen kasvitautien määrä ja rikkakasveja. Satotasoissa ei ollut merkitseviä eroja eri vaihtoehtojen välillä.
Maatalousyrittäjän menestys nojaa tuotannon hallintaan ja vahvaan talousosaamiseen, mutta kaikkein kriittisin tekijä on itsensä johtaminen. Se on yrittäjyyden haastavin ja ratkaisevin osa-alue, joka sitoo kokonaisuuden yhteen.
