Patologi avustaa etänä raadonavauksessa
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alkaa EtäPatoNa-hanke, jonka myötä tiloilla kuolleiden nautojen kuolinsyitä päästään selvittämään viipymättä.
Länsiharjun tilalla ei uskota oikoteihin. Kahdessa vuosikymmenessä on rakennettu uutta lähes joka vuosi, lisätty karjaa, kehitetty työyhteisöä ja johtamistaitoja – sekä opittu kantapään kautta, miten vakava ruokintakriisi voidaan taltuttaa.
Iisalmen kupeessa Lapinlahden Nerkoolla asuvat Ville Vatanen ja Laura Meriläinen ovat yhdistäneet maitotilan ja koneyrittäjyyden toimivaksi kokonaisuudeksi. Meriläisen vastuulla ovat navetta ja taloushallinto, Vatasen tontille kuuluu tekniikka.
Ville Vatanen ryhtyi konehommiin jo 15-vuotiaana tehtyään ensimmäiset auraussopimukset lumiurakoinnissa. Kolme kesää kului urakoidessa omalla traktorilla turvesuolla, ja 17-kesäisenä hän alkoi urakoida rehua naapuritiloille omalla traktorilla.
Navettatyöt tulivat tutuiksi jo pienestä pitäen. Vanhempien vuonna 1982 rakentamassa parsinavetassa oli putkilypsy ja 15 lehmää, kunnes 1998 navettaa laajennettiin 30-paikkaiseksi.
– Kun intoa riitti, hiehopaikkoja lisättiin ja loppuaikoina, kun sukupolvenvaihdoksen ensimmäinen vaihe tehtiin vuonna 2010, niin tilalla oli jo 55 lypsylehmää, Vatanen muistelee.
Peltosalmen maatalousoppilaitoksessa eli Pemossa ollessaan hän asui koulun asuntolassa, mutta paineli aina viikonlopuiksi vanhempien avuksi kotitilalle. Välillä piti lähteä auraamaan lunta yön selkään ja sitten palata aamulla traktorilla kouluun.
Pariskunta tapasi Vatasen valmistuttua Pemolta ja Meriläisen opiskellessa sosionomiksi Savoniassa.
Länsiharjun tila toimi aluksi maatalousyhtymänä 2010–2017. Meriläiselle hyppäys maitotilalle oli melkoinen shokki. Hänellä ei ollut juuri kokemusta maataloudesta saati lypsykarjasta. Pariskunta muutti tilalle vuonna 2011, jolloin kuopus oli yksivuotias ja toinen lapsi syntyi pian muuton jälkeen.
Sukupolvenvaihdos tehtiin tammikuussa 2017, jolloin nuoret ottivat vetovastuun tilasta. Meriläisellä ei ollut kokemusta yrittäjyydestä, mutta sosionomin koulutus hyödytti henkilöstöjohtamisessa, ja osaamista vahvisti anopin opastus maatalouskirjanpitoon.
– Meillä on ollut koko ajan palkattua työvoimaa jo yhtymän aikana, joten sekin sektori piti vain opetella samoin kuin lypsyhommat. Minulle oli heti selvää, ettei parsinavetalla edetä.
Navettasuunnittelu alkoi vuonna 2017. Vatanen ja Meriläinen osallistuivat ProAgrian hankkeisiin ja tekivät tilavierailuja. Ennen päätöstä he pyysivät kaikilta robottiedustajilta tarjoukset saman pohjasuunnitelman perusteella.
Lopulta valinta osui Mestarifarmin tarjoukseen Maitomestarin duo -pihatosta ja kahdesta GEA-robotista.
– GEA:n vaakakupissa painoi käsikäyttömahdollisuus ja nopea kiinnitys, pesu ja lypsy sekä vedinsuihke samassa lypsykupissa.
Mestarifarmin tarjous kattoi kaikki kalusteet, projektinjohdon ja robotit. Se oli ainoa avaimet käteen -paketti. Käytännössä pohjakuvaan lisättiin vain vasikkalan verran pituutta yhdellä kehävälillä.
– Vuoden 2019 syksyllä tehtiin sopimukset pihaton rakentamisesta Mestarifarmin kanssa ja 2020 maaliskuussa talvilomaviikon jälkeen pistettiin kuokka maahan. Samalla iski korona ja sen tuomat rajoitukset ja heti perään tieto Valion uudesta sopimustuotannosta, Meriläinen ja Vatanen kertovat.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?

