Kuusi-lehtipuusekoitus soveltuu tuoreille ja lehtomaisille kankaille. Mänty-kuusisekametsä syntyy parhaiten karkealajitteisimmille tuoreille kankaille sekä hienolajitteisimmille kuivahkoille kankaille. Tärkeintä on kasvattaa kaikkia puulajeja samassa jaksossa, jolloin ne eivät kilpaile keskenään.
Tuoreet kankaat ja varsinkin lehtomaiset kankaat kehittyvät helposti sekametsiksi ja ovat luonnostaan yleensä sellaisia, vaikka istutettaisiin vain yhtä havupuulajia.
– Kuvion kasvupaikkaominaisuuksia tehokkaasti hyödyntämällä voidaan sekametsä perustaa kustannustehokkaasti, neuvovat metsäasiantuntijat Esa Halonen ja Kari Laiho Metsänhoitoyhdistys Lounametsästä.
Sekametsän kasvatus on nykyään lähes kaikkien metsänhoitopalveluja tarjoavien toimijoiden palveluvalikoimassa. Kasvupaikan sen salliessa viljellään kuusta ja mäntyä samalla kuviolla, ja kuusen rinnalla kasvatetaan myös koivua.
– Metsänviljelyssä eri puulajien käyttöä toteutetaan aiempaa enemmän metsikkökuvion sisällä mikrokuviotyyppisesti. Rehevien kuvioiden sisällä karummat kumpareet viljellään männylle eli männyt mäkiin ja kuuset notkoihin. Istuttamisen ohella männyt voi myös kylvää, Halonen sanoo.
– Yleensä koivua tulee luontaisesti vähintäänkin riittävästi, joten sitä ei tarvitse erikseen viljellä, Laiho painottaa.
Uudistushakkuu lisää valon määrää, jolloin lehtipuut saavat mahdollisuuden kasvaa. Hyvä suunnittelu on sekametsää tavoiteltaessa tärkeä lähtökohta.
Jos toivotaan siemensyntyistä lehtipuuta, uudistusalalle tulee tehdä riittävän voimakas maanmuokkaus. Pioneeripuut koivu ja haapa saavat näin hyvät kasvumahdollisuudet. Viljeltäessä pitää muistaa jättää lehtipuille hyvin kasvutilaa eli jättää muokkauspaikkoja istuttamatta.
– Istutustiheyssuosituksia on alennettu viime aikoina. Silti on hyvä olla särkymävaraa eikä kannata jättää havupuutaimikkoa liian harvaksi. Toisaalta ei myöskään kannata istuttaa täystiheää havupuutaimikkoa ja raivata jalostettuja taimia myöhemmin pois, Laiho muistuttaa.
Myös lehtipuut saadaan kasvamaan samassa rytmissä, kun ne ovat varhaisperkauksessa enintään samanpituisia kuin havupuun taimet. Taimikonharvennuksessa osa koivuista voi olla kuusia pidempiäkin. Taimikonhoitovaihe on oleellinen, sillä silloin tehdään lopulliset valinnat jäävän puuston suhteen.
On pelätty siemensyntyisten koivujen ajavan istutustaimien kasvun ohi, mutta metsäpuiden jalostus on tehnyt tehtävänsä. Istutuskuusi pärjää pituuskasvussa koivulle, etenkin kun mättääseen istutetut taimet ovat usein kymmeniä senttejä maanpintaa korkeammalla, Laiho kuvaa.
– Sekametsän tavoittelussa oleellisin asia on, ettei varhaisperkauksessa poisteta siemensyntyisiä koivuntaimia, asiantuntijat summaavat.
Rauduskoivun istuttaminen samanaikaisesti kuusen kanssa ei onnistu, sillä nopeakasvuinen koivu jättää havupuut allensa. Sen sijaan koivua voi istuttaa vaihettumisvyöhykkeille tai suosia mikrokuviointia eli istuttaa koivua metsikkökuvion sisällä.
– Metsänomistajat ovat tällä hetkellä tosi kiinnostuneita sekametsän kasvatuksesta, ilmastoriskeihin on herätty. Tästä osin kertoo myös se, että männyntaimien menekki on ollut suurta ja ne ovat paikoin päässeet toimittajilta loppumaan, sanoo Halonen.
– Lounais-Suomessa on toteutettu kuusi-mäntysekaviljely-, kuusi-lehtikuusi ja luontainen koivu -yhdistelmiä. Lisäksi jonkin verran on kokeiltu myös jalopuiden viljelyä sekaistutuksissa. Erikoispuut viihtyvät etenkin Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta ne ovat myös rusakoiden ja kauriiden herkkua. Myös taimet ovat perustaimia kalliimpia.
Erilaiset hirvieläimet tekevät tuhojaan nuorissa taimikoissa, mikä on johtanut siihen, että kuusta on istutettu kuivahkoille kankaille hirvituhojen pelossa.
Hirvieläimet uhkaavat paikoin metsiemme monimuotoisuutta. Hirven ravintokasveihin kuuluvat kärkipäässä haapa, kataja, rauduskoivu ja mänty.
– Tällä hetkellä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on kulmakuntia, joista kataja on tyystin hävinnyt ja haapa ja rauduskoivukin on kaluttu metrin mittaisiksi pensaiksi. Syönti toistuu vuosittain ja saa lopulta aikaan metsikön kuusettumisen, Laiho harmittelee.
Alueilla, joilla hirvieläinkanta on tiheä, kunnollisen sekametsän kasvattaminen on lähes mahdotonta.
Sekametsän kasvatus luonnistaa parhaiten jaksollisessa metsänkasvatuksessa.
Pitkän linjan metsäasiantuntija Kari Laihon mukaan jatkuva kasvatus ei edistä sekapuustoisuutta kuten virheellisesti kuvitellaan.
– Kuusi viihtyy varjossa ja valtaa vähitellen sekametsien alustat. Jatkuvan kasvatuksen tuloksena on pitkässä juoksussa metsien kuusettuminen. Pienaukoissa tämä jo huomataan, koska niitä on tehty jo kymmenisen vuotta. Lehtipuut alkavat viihtyä vasta isommilla uudistusaloilla – jo puolen hehtaarin aukko mahdollistaa lehtipuille merkittävän mahdollisuuden syntyä ja kasvaa, kun reunametsä ei varjosta liikaa. Jatkuvan kasvatuksen menetelmissä on haastetta, jos sekapuustoja halutaan, Laiho muistuttaa.
Eri-ikäisrakenteisella metsänhoidolla haetaan parasta pitkän aikavälin tuottoa. Metsänhoitotapaan innostunut metsänomistaja katsoo asiaa myös maisemallisesta, riistanhoidollisesta ja virkistyskäytön näkökulmasta.
Puolet Suomen metsistä siirtyy nuoremmalle sukupolvelle vasta perinnönjaon kautta. Onnistunut omistajanvaihdos olisi helpompi toteuttaa, kun kaikki osapuolet ovat vielä elossa.
Metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja asiantuntijan apua. Vaihtoehtoja vertailemalla ja omalle tilalle parhaiten sopivalla ratkaisulla voi saavuttaa merkittäviä veroetuja.
Kun taimikot ehtivät muuttua tiheiköiksi, tietää se lisätyötä ja kustannuksia. Metsäkeskuksen Tiheiköstä metsäksi -työnäytöksessä esiteltiin vaihtoehtoja pusikoituneen nuoren metsän hoitoon.