Siirry sisältöön

Tanska on perinteisen teollisen sikaketjun maa. Sianlihasta neljä viidesosaa viedään ympäri maail­man. Yhä isompi joukko tanskalaisia viljelijöitä on kuitenkin irtisanoutunut teollisen ketjun rengin paikalta ja tuotteistanut sianlihan omalla merkillään. Jyllannissa free range – eli ulko­ilmapossuja kasvattavat Bertel Hestbjerg ja Marianne Fløe Hestbjerg ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.

– Tavoitteemme oli selvittää, kuinka hyvän elämän pystymme sioille tarjoamaan ja löydämmekö ne kuluttajat, jotka ovat valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnista. Jos päätämme tarjota sioille olutta joka lauantai ja omenan joka sunnuntai, pitää sille löytyä maksaja, Bertel Hestbjerg hauskuutti kansainvälisiä toimittajia kesäkuussa.

Tilalla on todellakin tehty emakoiden ja porsaiden olot mukaviksi. Heinäpelloille on tuotu pahnueille pieniä mökkejä, joiden väliin on istutettu poppeleita tuomaan varjoa. Maailmankuulua tanskalaista hyggeä on tarjolla eläimillekin.

– Meidän piti miettiä tarkkaan, millaisen tarinan haluamme kuluttajille kertoa. Ilman hyvää tarinaa on vaikea saada luomulihasta kaksi kertaa tavanomaista sikaa korkeampi hinta, markkinoinnista vastaava Marianne Fløe Hestbjerg kertoo.

Uusi polvi, uudet ajatukset

Länsi-Jyllannin Holstebrossa sijaitseva Hest­bjerg Økologi -maatilaosakeyhtiö on perinteinen suku­tila. Hieman yli 50-vuotias yrittäjäpariskunta on tilan 15. sukupolvi. Heillä on neljä 16–25-vuotiasta lasta. Vielä ei ole varmuutta siitä, miten 16. sukupolvi suhtautuu maatilan jatkamiseen.

Perinteinen sukutila on kokenut perusteellisen muodonmuutoksen sen jälkeen, kun Bertel osti tilan vanhemmiltaan vuonna 1995.

– Minusta ei pitänyt tulla viljelijää, sillä olin nähnyt liian läheltä, mitä sikojen kasvatus on. Vanhempani tekivät aivan liikaa töitä eivätkä tienanneet mielestäni riittävästi rahaa. Emme tehneet koskaan perheen yhteisiä lomamatkoja. Toisaalta maatila oli hyvä paikka kasvaa. Oli paljon tilaa ja tekemistä metsissä ja pelloilla, Bertel muistelee.

Hän lähti opiskelemaan taloustieteitä Kööpenhaminaan ja unohti maatalouden hetkeksi.

– 1990-luvun alussa kuulin Englannissa free range -sioista ja kiinnostuin uudesta kasvatusmenetelmästä. Ajattelin, että tämä voisi olla uusi tapa tuottaa lihaa myös Tanskassa.

Tuohon aikaan, kuten edelleenkin, useimmat tilat tuottavat lihaa mahdollisimman halvalla ja se myydään maailmanmarkkinoille, joilla kysytään ainoastaan tuotteen hintaa.

– Ekonomina en nähnyt kyseisessä tuotantotavassa järkeä, sillä Tanska on korkeiden tuotantokustannusten maa. Tuotteille pitää löytää ostajia, jotka ovat valmiita maksamaan ruuasta enemmän ja jotka arvostavat luontoa ja eläimiä kunnioittavaa tuotantotapaa.

Korkeista tuotantokustannuksista kertoo muun muassa se, että maataloustyöntekijöiden minimituntipalkka Tanskassa on 20,80 euroa, kun se Suomessa on yli kolmanneksen alempi. Suurin osa Hest­bjergin 30 työntekijästä on Romaniasta.

Ulkoporsaiden kasvattaminen vaatii paljon pinta-alaa ja siksi Hestbjergit ovat ostaneet kantatilan lisäksi seitsemän muuta tilaa. Pinta-alaa on nyt kaikkiaan tuhat hehtaaria, josta osa on vuokrattua. Luomu­tuotantoon tila siirtyi vuonna 2005.

– Osa tarinaamme on se, että kolmasosa tuhannen hehtaarin alasta on luonnon monimuotoisuutta edistävää aluetta, kuten kosteikkoja, metsiköitä ja pölyttäjäkasveja. Pelloilla viljellään pääasiassa nurmea ja rehuohraa sekä pajua bioenergiaksi, Marianne sanoo.

Bertel Hestbjerg ja Marianne Fløe Hestbjerg kasvattavat ulkoilmapossuja Länsi-Jyllannissa. He ovat tyytyväisiä valintaansa irtautua teollisesta sianlihaketjusta.

Yli 500 sikaa viikossa

Hestbjerg Økologi on Tanskan, ehkä koko Euroopankin, suurin luomusikatila. Kolmessa eri paikassa elää 1 500 emakkoa. Teuraaksi tila tuottaa 520 sikaa viikossa ja 27 000 sikaa vuodessa.

Sikojen laitumet eläinsuojineen, vesijohtoineen ja aitoineen siirretään joka vuosi eri paikkaan. Edellisen vuoden laitumille kylvetään yleensä ohra ja sen alle uusi nurmi. Työtä on etenkin keväisin valtavasti. Emakot siirretään laitumille noin kaksi viikkoa ennen porsimista, jotta niillä on aikaa sopeutua uuteen ympäristöön.

– Minä olen tällä hetkellä vain maanviljelijä, joka koettaa saada käytännön maataloustuotannon toimimaan. Marianne hoitaa markkinointia ja talousasioita. Minun ja työntekijöiden aika kuluu pääasiassa infrastruktuurin ylläpitoon, ei niinkään porsaiden hoitamiseen, koska emakot tekevät sen. Väkirehuruokinta laitumelle vie myös paljon aikaa, Bertel valottaa.

Pahnueessa 16 porsasta

Rehukustannukset ovat nousseet myös Tanskassa. Bertel kertoo, että luomutäysrehun hinta on tällä hetkellä 750 euroa tonnilta, kun se vuosi sitten oli puolet tästä. Luomurehua kuitenkin riittää. Rehuna tilalla käytetään pääasiassa ohraa ja soijaa. Talviaikaan emakot ja lihasiat saavat myös luomujuureksia, jotka tulevat lajittelujätteinä isolta juurespakkaajalta.

Emakkojen kymmenen viikkoa kestävä imetys vaatii oman sikarotunsa, jonka porsasluku on tavanomaista pienempi. Hest­bjergissä on valittu rotu, joka tuottaa keski­määrin 16 porsasta pahnuetta kohti.

– Emällä on 16 nisää ja siksi 16 on sopiva porsasmäärä. Porsaskuolleisuus meillä on tällä hetkellä 16 prosenttia, kun se tuotannon alkuvaiheessa oli 30 prosenttia. Emakoiden kuolleisuuskin on pudonnut kymmenestä kolmeen prosenttiin, Bertel kertoo.

Porsaat kasvavat kymmenessä viikossa keskimäärin 33-kiloisiksi. Lihasiat teurastetaan 5–6 kuukauden iässä, jolloin niiden elopaino on noin 120 kiloa.

Vähintään puolet luomutilan oljesta pitää tulla luomupellolta, kahden vuoden päästä kaikki. Työntekijä levittää olkea kiskovaunusta käsin.

Poppelipossusta tuli brändi

Hestbjerg Økologi myy sianlihaa kolmella eri tuotemerkillä: Poppelgrisen fra Hest­bjerg, Bertels Gris ja Måltidsboxen.

Poppelipossua tila myy Tanskan suurimmalle vähittäiskauppiaalle, Coopille,  ja Dansk Cater’ille, joka toimittaa lihaa ravintoloille ja lihakaupoille. Poppeli­possu-nimi tuli laitumilla kasvavista ja suojaa tarjoavista poppelirivistöistä. Coopin omassa, eläinten hyvinvointia kuvaavassa luokituksessa poppelipossu saa täydet neljä tähteä.

Bertelin possua myydään muille kaupoille ja suoramyyntinä kuluttajille. Ruokaboksi-tuote syntyi, kun Bertil Hestbjerg osti toisen yrittäjän kanssa valmiita ruoka-annoksia valmistavan ja netissä niitä myyvän Måltidsboxen-yrityksen konkurssipesältä viime vuonna.

Siat teurastetaan yksityisessä teurastamossa. Omaa tilateurastamoa Hest­bjergeillä ei ole. Lihan markkinointiin ja myyntiin on perustettu Organic Pork -yritys, jonka Bertel Hestbjerg omistaa puoliksi yhtiökumppanin kanssa, joka on aikaisemmin työskennellyt Tanskan suurimmassa teurastamossa Danish Crownissa.

– Minun tehtäväni on tuottaa sian­lihaa ja yhtiökumppanini hoitaa myynnin. Minä saan luomusianlihasta saman hinnan kuin muut luomutuottajat saavat Danish Crownilta. Lisäksi saan hieman lisähintaa lihasta, joka myydään Poppelgris- ja Bertels Gris -brändeillä. Osa lihasta viedään ilman omaa tuotemerkkiä esimerkiksi Saksaan, Bertel kertoo.

Tällä hetkellä tila saa sianlihasta kolme ja puoli euroa kilolta. Tavanomaisen sianlihan tuottajahinta Tanskassa on 1,70 euroa kilolta.

Coop-kauppaketjussa Poppelgris-­luomukyljykset maksavat 22,35 euroa kilolta, kun tavanomaisesti tuotetut kyljykset maksavat 11,75 euroa. Luomu­lihasta saa siis kuluttajaltakin reilun lisä­hinnan.

Hiilijalanjäljellä iso rooli

Tuotannon kehittäminen ja lihan tuotteistaminen on vaatinut isot investoinnit, jotka näkyvät myös maatilayrityksen tuloksessa. Vuosina 2018 ja 2019 tulos oli miinuksella. Viime vuonna liikevaihto nousi jo 5,5 miljoonaan euroon ja tulos verojen jälkeen 2,4 miljoonaan euroon.

Hestbjergit uskovat, että hiilijalan­jäljestä tulee eläinten hyvinvoinnin lisäksi merkittävä, tuotteen imagoon vaikuttava tekijä. He ovat myyneet poppelipuut hiilinieluiksi amerikkalaiselle hiilibisnekseen keskittyneelle yritykselle. Se maksaa jokaisesta istutetusta poppelista 80 sentin korvauksen. Tanskan valtio maksaa korvauksen kosteikoista ja muista ekologisista aloista.

Vastuulliseen toimintaan kuuluu myös sosiaalinen vastuu.

– Kohtelemme työntekijöitämme mahdollisimman hyvin ja työllistämme myös vajaatyökykyisiä nuoria. Haluamme olla osa kyläyhteisöä ja hoitaa naapuri­suhteitamme hyvin. Toiminnallamme on paljon vaikutusta paikallisiin asukkaisiin esimerkiksi lannan levittämisen osalta. Koetamme antaa kylä­yhteisölle myös jotain takaisin esimerkiksi järjestämällä avointen ovien päiviä sekä lahjoittamalla lihaa puutarhajuhliin ja kylän yhteisiin tapahtumiin. Koululaiset ja päiväkotiryhmät ovat aina tervetulleita tilallemme, Marianne hymyilee.

Kuluttajat, koululaiset ja lähiseudun asukkaat ovat tervetulleita Hestbjerg Økologin tilalle tutustumaan porsaiden elämään.