Siirry sisältöön

Lounais-Suomen saaristo on varhaisperunan päätuotantoaluetta. Ensimmäiset istutukset tehdään yleensä maaliskuussa, tänä vuonna toimeen tartuttiin paikoin jo helmikuussa.

Pitkänlinjan varhaisperunanviljelijät, Marina ja Mika Vahalahti, eivät sentään vielä helmikuussa ryhtyneet peltohommiin.

– Vaikka varhaisperuna on sitkeä kuin mikä ja selviää harsojen alla kovistakin pakkasöistä, silti epäonnistumisen riski on liian iso, Vahalahdet perustelevat.

Saaristotilan tärkein kasvi on varhais­peruna. Sen viljelyyn pannaan kaikki paukut, ja työ tehdään niin hyvin kuin pystytään vaivoja säästelemättä.

– Koko vuoden tulos on tästä kiinni, siksi ei saa epäonnistua.

Talvi oli Nauvon saaressa tavanomaistakin leudompi ja vähäsateisempi. Ensimmäisten istutusten aikaan pelto ei yleensä edes kaikin paikoin kunnolla kanna.

– Nyt maat olivat maaliskuun puolivälissä mitä parhaassa kylvökunnossa, kuivia ja tasaisesti muokkautuvia.

Vaikka kotipeltojen ympärillä on metsiköitä, myrsky­lukemiin yltyvät kevät­puhurit saavat harsot pullistelemaan ja viljelijät lapionvarteen. Mika Vahalahti ja Hanna Laivo täyttävät multa­säkkejä lisä­painoksi harsojen reunoihin, jotta tuulen­puuskat eivät lennätä niitä tiehensä.
Vaikka kotipeltojen ympärillä on metsiköitä, myrsky­lukemiin yltyvät kevät­puhurit saavat harsot pullistelemaan ja viljelijät lapionvarteen. Mika Vahalahti ja Hanna Laivo täyttävät multa­säkkejä lisä­painoksi harsojen reunoihin, jotta tuulen­puuskat eivät lennätä niitä tiehensä.

Idätys on taitolaji

Elinvoimaisen perunakasvuston perusta luodaan idätysvaiheessa.

– Terve, tukeva itu on hyvän kasvuunlähdön tae. Perunat kannetaan idättämöön laatikoissa ja niitä käännellään, jotta ituja syntyisi tasaisesti eri puolille mukulaa. Oikea-aikaisuus on valttia, sillä liian pitkät idut rikkoontuvat istutuksen yhteydessä, Marina Vahalahti perustelee.

Istutuksen jälkeen suojaksi levitetään muovi ja sen päälle kaksi, jopa kolme harso­kerrosta. Silloin pikkuruiset perunan­alut kestävät useita pakkasasteita. Lisäksi hallaa torjutaan sadettamalla. Ajoissa aloitetulla sadetuksella kyetään Vahalahtien mukaan suojelemaan naatit paleltumiselta, vaikka mittari painuisi liki kymmeneen pakkasasteeseen. Tuottajat seuraavat säätiedotuksia kevätkaudella herkeämättä. Lämpötiloja vahditaan myös peltoon laitettavien antureiden ja hälyttimen avulla.

Muovi- ja harsokääreitä on kilometrikaupalla. Jotta ne pysyvät maassa, reunoille kaivetaan lapiolla painoksi multaa.

– Ihan järjetön työmäärä, mutta toimivin. Hiekkasäkkejäkin on kokeiltu, mutta työlästä sekin on, Mika sanoo.

Oikukas kevätsää teettää lisätyötä. Kevätmyrskyjen aikaan joudutaan vahtimaan, että harsot pysyvät maassa.

Kun peruna tulee pinnalle, muovit poistetaan, mutta harsot laitetaan takaisin. Kasvun edetessä harsoja avataan, jotta voidaan torjua rikkoja ja lisätä kastelu­laitteita.

Pari viikkoa maassa olleessa perunassa on jo kasvun merkkejä, Mika Vahalahti iloitsee. Sitten kun peruna tulee pintaan, on aika kerätä muovit pellolta pois, mutta harsot jäävät vielä kirittämään kasvua.
Istutettavissa perunoissa tulisi olla hyviä ituja, Mika Vahalahti näyttää. Sitten kun peruna tulee pintaan, on aika kerätä muovit pellolta pois, mutta harsot jäävät vielä kirittämään kasvua.

Uutta perunaa koko kesä

Aikaisimman sadon varhaisperunalajikkeena on Timo. Muitakin on kokeiltu, mutta Timo pitää superaikaisena ja satoisana pintansa. Myöhäisemmissä istutuksissa käytetään myös muita lajikkeita.