Vahalahden tilalla Nauvossa on erikoistuttu superaikaiseen varhaisperunaan. Tavoitteena on saada uusia perunoita kauppaan ensimmäisten joukossa. Onnistuminen edellyttää pitkiä työpäiviä, yövalvomisia ja paljon käsityötä.
Lounais-Suomen saaristo on varhaisperunan päätuotantoaluetta. Ensimmäiset istutukset tehdään yleensä maaliskuussa, tänä vuonna toimeen tartuttiin paikoin jo helmikuussa.
Pitkänlinjan varhaisperunanviljelijät, Marina ja Mika Vahalahti, eivät sentään vielä helmikuussa ryhtyneet peltohommiin.
– Vaikka varhaisperuna on sitkeä kuin mikä ja selviää harsojen alla kovistakin pakkasöistä, silti epäonnistumisen riski on liian iso, Vahalahdet perustelevat.
Saaristotilan tärkein kasvi on varhaisperuna. Sen viljelyyn pannaan kaikki paukut, ja työ tehdään niin hyvin kuin pystytään vaivoja säästelemättä.
– Koko vuoden tulos on tästä kiinni, siksi ei saa epäonnistua.
Talvi oli Nauvon saaressa tavanomaistakin leudompi ja vähäsateisempi. Ensimmäisten istutusten aikaan pelto ei yleensä edes kaikin paikoin kunnolla kanna.
– Nyt maat olivat maaliskuun puolivälissä mitä parhaassa kylvökunnossa, kuivia ja tasaisesti muokkautuvia.
Elinvoimaisen perunakasvuston perusta luodaan idätysvaiheessa.
– Terve, tukeva itu on hyvän kasvuunlähdön tae. Perunat kannetaan idättämöön laatikoissa ja niitä käännellään, jotta ituja syntyisi tasaisesti eri puolille mukulaa. Oikea-aikaisuus on valttia, sillä liian pitkät idut rikkoontuvat istutuksen yhteydessä, Marina Vahalahti perustelee.
Istutuksen jälkeen suojaksi levitetään muovi ja sen päälle kaksi, jopa kolme harsokerrosta. Silloin pikkuruiset perunanalut kestävät useita pakkasasteita. Lisäksi hallaa torjutaan sadettamalla. Ajoissa aloitetulla sadetuksella kyetään Vahalahtien mukaan suojelemaan naatit paleltumiselta, vaikka mittari painuisi liki kymmeneen pakkasasteeseen. Tuottajat seuraavat säätiedotuksia kevätkaudella herkeämättä. Lämpötiloja vahditaan myös peltoon laitettavien antureiden ja hälyttimen avulla.
Muovi- ja harsokääreitä on kilometrikaupalla. Jotta ne pysyvät maassa, reunoille kaivetaan lapiolla painoksi multaa.
– Ihan järjetön työmäärä, mutta toimivin. Hiekkasäkkejäkin on kokeiltu, mutta työlästä sekin on, Mika sanoo.
Oikukas kevätsää teettää lisätyötä. Kevätmyrskyjen aikaan joudutaan vahtimaan, että harsot pysyvät maassa.
Kun peruna tulee pinnalle, muovit poistetaan, mutta harsot laitetaan takaisin. Kasvun edetessä harsoja avataan, jotta voidaan torjua rikkoja ja lisätä kastelulaitteita.
Aikaisimman sadon varhaisperunalajikkeena on Timo. Muitakin on kokeiltu, mutta Timo pitää superaikaisena ja satoisana pintansa. Myöhäisemmissä istutuksissa käytetään myös muita lajikkeita.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Mikkolan kasvinviljelytilalla on käytetty vuosien varrella monenlaista kierrätyslannoitetta. Tällä hetkellä tila ottaa vastaan Kiertoravinne Oy:ltä biokaasulaitoksen lietettä.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Simulan tila Oy on viime vuodet kasvanut vauhdilla kahden isäntäperheen voimin. Kaksi päätuotantosuuntaa, kananmunantuotanto ja perunanviljely, ovat tilan tukipilareita. Suuren tilan pyörittämisessä suunnitelmallisuus ja toimiva työnjohto ovat avainasemassa.
Maatalouden tukijärjestelmään kuuluva sosiaalinen ehdollisuus kannustaa kiinnittämään huomiota maatilan työntekijöiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Samalla se tukee maatalousyrittäjän omaa hyvinvointia ja työturvallisuutta.
Vanhojen opiskelukavereiden tapaamisissa riittää edelleen puhetta, naurua ja päivittelyä siitä, millaista kohtelua kukin sai osakseen harjoittelutilalla. Useilla tiloilla harjureiden kohtelu oli erittäin hyvää, mutta joillakin suorastaan ala-arvoista. Asialla on näköjään merkitystä, kun se nousee esille hupaisiksikin muuttuneina tarinoina vielä vuosikymmenten kuluttua. Harjoittelutila on monelle maatalousalalle pyrkivälle nuorelle ensimmäinen "oikea" työpaikka, jossa opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yhä enemmän tietoverkoista riippuvat maatalouden järjestelmät altistuvat jatkuvasti kyberrikollisten hyökkäysyrityksille. Tekniikan mukanaan tuomat kyberriskit pienenevät verrattain yksinkertaisilla teoilla.
Säästöpuuryhmien poltolla saadaan metsiin paloympäristöjä niitä tarvitseville lajeille. Pienikin kulotus on iso kädenojennus monimuotoisuudelle, sillä savun innoittamana alueelle hakeutuu harvinaiseksi käyneitä paloriippuvaisia lajeja pitkienkin matkojen takaa.
