Eläin-lehti

08.11.2024

”Tuntuu hienolta valmistella tilaa tulevalle sukupolvelle”

Yli-Savusen tilalla ei sammutella maa­seudun valoja, vaan tähytään pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen päätös ratkaisee.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Kirsi Haapamatti
• Kuvat Tuukka Kiviranta

Yrittäjäpariskunta Sanna ja Marko Savunen iloitsevat ajatellessaan maatilansa tulevaisuutta. Jokapäiväinen aherrus lehmätilalla tuntuu himpun verran keveämmältä, kun kaikella on tavallistakin suurempi tarkoitus. Ammattikorkeakoulussa agrologiksi opiskeleva Mikko-poika on ilmoittanut ryhtyvänsä tilan jatkajaksi.

– Sillä on ilman muuta suuri merkitys minulle ja meille. Nyt tätä jaksaa tehdä ihan eri meiningillä ja haluaa satsata jatkoon, Marko Savunen juttelee.

Jos jatkajaa ei olisi, olisivat Savuset hiljalleen jäähdyttelemässä tilan toimintaa. Nyt on päinvastoin: tilan kehittäminen ja valmistelu tulevaan on mielessä koko ajan. Ajatus tilan myymisestä vieraalle tuntuisi muutenkin vaikealta.

– Löytyisikö sellaista ostajaa edes, Marko tuumii.

Tilalla pitkä historia

Yli-Savusen yhden robotin ja 70 lehmän tila Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoen Tuomikylässä, on siis saamassa ansaitsemaansa jatkoa hamaan tulevaisuuteen. Voidaan puhua historiallisesta jatkumosta, sillä tila on ollut olemassa jo vuodesta 1546, ellei aikaisemmin. Yli-Savusen tila palkittiinkin tänä vuonna ProAgrian sukutilakunnia­kirjalla. Huomionosoitus voidaan myöntää tilalle, joka on ollut saman suvun omistuksessa vähintään 200 vuotta.

Tällä hetkellä tilalla asuvat vakituisesti vain Sanna ja Marko Savunen, kun parikymppinen Mikko Savunen viettää osan aikaa tyttöystävällään ja tietenkin opinnoissaan. Yhteinen tytär Johanna ja Sannan tyttäret aikaisemmasta liitosta ovat jo aikuisia, mutta asuvat lähellä.

– Kun Mikko joskus kolmen vuoden päästä alkaa isännäksi, emme me tokikaan heti astu kokonaan sivuun, vaan autamme kyllä. Siinä vaiheessa tila varmaan muutetaan maatalousyhtymäksi. Eikä kiirettä ole. On tärkeää, että Mikko saa tutkintonsa valmiiksi, Sanna Savunen sanoo.

Agrologiopinnot ovat lisänneet menneenä kesänä tilan kiireitä, kun tuleva isäntä on tehnyt työharjoitteluaan toisella tilalla.

– On tässä ollut tekemistä, mutta hyvin on pärjätty. Jonkin verran meillä on navetalla opiskelijaharjoittelijoita ammatti­koulusta.

Peltotyöt Marko hoitaa Mikon kanssa.

– Harjoittelijoita ei ole sille puolelle saatu, joten pitkälle itse tehdään. Urakoitsijoita on hyödynnetty lietteenlevityksessä ja rehunteossa. Äskettäin hankittiin käytetty ajosilppurikin. On hyvä, kun voi tehdä hommat silloin, kun itselle sopii, hän sanoo.

Sanna Savunen kehuu puolisonsa hyvää työtä rehuntekijänä.

– Marko on siinä ihan paras. Näytteitä rehusta otetaan joka käänteessä, jotta saadaan parasta laatua.

Kasvua kotipihassa

Yli-Savusten tilaa on laajennettu moneen otteeseen. Vanha navetta on Marko Savusen vanhempien vuonna 1969 rakentama. Pikku-Marko oli silloin 1-vuotias.

Kun Sanna ja Marko Savunen panivat hynttyyt yhteen, he tekivät pihaton neljälle­kymmenelle lehmälle. Navettaa on laajennettu vuosina 2005 ja 2015, kun siirryttiin asemalypsystä robottilypsyyn. Vuonna 2019 rakennettiin vielä hieho­pihatto.

– Kaikki on yhtä ja samaa rakennusta, on venytetty ja pidennetty joka suuntaan, Sanna kertoo.

Automaation lisäämistä navettaan on pohdittu, sillä nyt ruokinta vaatii yksilöllistä seurantaa.

– Lelyn robotti ei keskustele ruokinta­kioskien kanssa. Robotti voi antaa lehmälle rehua tietämättä, mitä lehmä on kioskilla saanut. Tähän suunnitellaan parannusta, Sanna sanoo.

Aivan lähitulevaisuudessa ei tavoitella eläinmäärän kasvattamista, mutta varauduttu siihen on. Tilakeskuksen ohi kulkevan kylätien toisella puolella on asemakaavaan suunniteltu paikka uudelle navetalle ja konehallille. Asfaltoidulla alueella on nyt laakasiilo ja konekenttä sekä tekeillä oleva aurinkopaneelikenttä.

– Aurinkovoimalalle saatiin investointituki. Takaisinmaksuaika on laskennallisesti kuutisen vuotta, joten jatkajaa tässä on ajateltu. Me emme ehdi nauttia edullisesta energiasta, mutta Mikko sitten toivottavasti kyllä, Marko sanoo.

Savuset puhuvat usein työnsä jatkajasta, mutta kaikesta näkee, että kaksikolla on palo maatalousalaan. Tila on mukana hiiliviljelyhankkeissa ja monissa verkostoissa.

– Muu perhe on joskus vähän, että taasko se lupasi lähteä mukaan, kun kerron, mitä seuraavaksi. Innostun tulevaisuushankkeista aina, vaikka ankaraa mittaamistahan se osallistuminen tietää, Sanna sanoo.

– Hyvä se on olla mukana, saahan verkostoista tärkeää tietoa. Osallistuminen pitää tilan kehityksessä mukana, Marko vakuuttaa.

Tieto on jalostuksen kivijalka

Tilan holstein-karjan jalostuksen voi sanoa olevan Sanna Savusen käsialaa.

– Jalostus on aina ollut lempiharrastukseni. Olen viettänyt iltakausia koneella tutkien sonneja, eläinten indeksejä ja genomiarvoja. Nykyisin teen sitä vähän vähemmän, kun paine kehittää karjaa on vähäisempi.

Vähäisempi se on siksi, että haluttuja tuloksia on saavutettu. Jalostustyön myötä karjan keskituotos on vajaassa 30 vuodessa yli kaksinkertaistunut.

– Kaikkein tärkeintä on tieto. On tiedettävä, mikä sonni kullekin lehmälle sopii. Minä arvostan sitä, että karja on helppohoitoinen, terve, korkeatuottoinen ja kiva katsella eli hyvärakenteinen. Haen sellaista tasaista hyvää, en niinkään huippu­yksilöitä.

Tilalla jokainen lehmävasikka genomitestataan.

– Se kertoo tosi paljon, se on kuin lehmän tuoteseloste. Sen perusteella tietää jo vasikasta, millaisia ominaisuuksia se periyttää. Sitten sille voi jo hiehona valita sonnin, joka vie jalostusta haluttuun suuntaan.

Tärkeä jalostustyökalu genomitestauksen lisäksi on rakennearvostelu.

– Kaikki kantakirjataan eli saadaan rakennearvostelu kahteen kertaan. Kun näin saadaan tietoa rakenteesta, ja se tieto yhdistetään genomitietoon, on jo tosi paljon pohjaa jalostuksen suunnittelemiseksi.

Yli-Savusen karja on nyt hyvällä tolalla, mutta onko jotain toivomisen varaa?

– Pitkäikäisyyttä haluaisin vielä lisää. Puolisentoista vuotta sitten asensimme navettaan ritilämatot, ja myös parsimatot on uusittu ja parsirakenteita korjattu. Tämä on antanut parempia mahdollisuuksia vanhemmille lehmille. Keskipoikimakertaa saadaan varmaan nostettua, nyt se on 2,9.

Yli-Savusen maito myydään Osuuskunta Maitosuomen kautta Valiolle, lihaksi päätyvät sonnivasikat välikasvattamon kautta Snellmanille.

Tauti selättyy huolellisuudella

Muutama vuosi sitten tilaa koeteltiin, kun vasikoihin tarttui kryptosporidioosi. Se on vakava, alkueläimen aiheuttama ripuli­tauti, joka tarttuu myös ihmisiin.

– Tauti paljastui niin, että Markon ystävä oli tullut kaverikseni juottamaan vasikoita. Vasikat olivat olleet jo vähän aikaa huonoja juomaan ja vatsat vähän ruikulilla. Puolentoista viikon päästä ystävä meni huonoon kuntoon ja joutui sairaalaan. Lopulta selvisi, että syynä oli kryptosporidioosi, Sanna kertoo.

Taudin löytyminen oli kova isku.

– Soitin siltä istumalta kolmelle eläinlääkärille. Säikähdin tilannetta ihan älyttömästi, Sanna kertoo ensireaktiostaan.

Taudista on nyt selvitty. Eläinlääkärin neuvoilla ja Halocur-kuurilla vasikat saatiin nopeammin toipumaan, vaikka kaksi vasikkaa kuoli. Tilalliset eivät itse sairastuneet.

– Silloin muutimme vasikkatiloja niin, että eläimillä on nyt yksilökarsinat. Taudin torjuntaan liittyy hyvä hygienia, esimerkiksi vältetään kaikenlaista roiskien pesemistä. Pesen kaikki vasikoiden tarvikkeet käsin, ja yksilökarsinat pestään jokaisen vasikan välissä. Poikimakarsinan on oltava puhdas. Taudista ei koskaan pääse eroon, mutta vuosien jälkeen olemme oppineet elämään sen kanssa tasapainossa. Vasikat saavat tartunnat, mutta oireet ovat lievät eikä ripuli pääse vakavaksi.

Vasikoiden juotosta pidetään yksilöllistä kirjanpitoa. Navetan ovella on tautisulku, jolla rajataan navetta ja sen ulkopuoliset toiminnot toisistaan. Navettaan ei mennä omilla jalkineilla.

– Tautisulkua voisi vielä parantaa eli laajentaa eteistilaa. Se vaatisi remonttia. Kun navettaa 1990-luvulla rakennettiin, ei tautisuluista vielä tiedetty mitään.

Hevoset koko perheen juttu

Kun Sanna ja Marko Savunen haluavat tehdä jotain muuta kuin navetta- tai pelto­hommia, eivät he silti kauas lähde. Koti­pihassa on neljän hevosen talli, ja kaviokkaat ovat molempien lempiharrastus.

Tilalla harjoitetaan pienimuotoista ratsu- ja ravihevoskasvatusta. Menestystä on tullut siinäkin. Paras ratsukasvatti Faith on osallistunut junioreiden EM-kilpailuihin kenttäratsastuksessa. Nyt tallilla kasvaa lämminverivarsa Smokehill Bellagio – Smokehill on tallin kasvattajanimi. Ensi kesänä varsoja syntyy kaksi.

Savusten kasvatti on myös suuressa St. Michel -ravihevoskimpassa. Smokehill Gin Ginillä on 250 omistajaa, Savuset mukaan lukien.

Haastattelua edeltävänä iltana Marko on tehnyt pitkän ravireissun Premiär Tooman kanssa. Miten maitotilan pyörittäminen sopii yhteen hevosharrastuksen kanssa?

– Kyllä hevoshommiin aina aikaa jää sen verran, että ehtii. Meillä on tässä kodin lähellä tosi hyvät ajomaastot, ihan pihasta suoraan pääsee hyville reiteille. Hyvää vastapainoa työlle tämä on, Marko sanoo.

Hevoset yhdistävät myös perheen muita jäseniä. Aikuisilla tyttärillä on tallilla omia hevosiaan, joten heitäkin näkee kotona päivittäin.