Siirry sisältöön

Ei raappoja, ei kuiluja eikä ritilöitä. Ei myöskään makuuparsia, vaan väljä kuivikepohjainen makuualusta lehmille. Navetassa hyödynnetään sananmukaisesti lehmälämpöä, sillä energiaa otetaan talteen sekä kompostoituvasta kuivikepohjasta että maidosta.

”Uutta navettaa on harkittu pitkään ja hartaasti. Olemme käyneet tutustumassa lukuisiin uusiin navetoihin niin koti- kuin ulkomaillakin. Kun olimme katsomassa Italiassa huuhteluperiaatteella toimivaa lannanpoistojärjestelmää, olimme vakuuttuneita, että tämä on meidän vaihtoehtomme”, isäntä Kari Mäkelä sanoo.

Mäkelän navetta on ensimmäinen Suomessa, missä lantakäytävä puhdistetaan lietelannasta separoidulla nesteellä ja lypsyaseman pesuvesillä huuhtoen. Neste pumpataan maanalaisesta 80 kuutiometrin vetoisesta säiliöstä. Kun on lannanpoiston aika, käytävän yläpäässä oleva luukku aukeaa ja venttiili avautuu automaattisesti. 15 kilowatin pumppu pumppaa käytävälle 15 kuutiota nestettä minuutissa.

Navetan lattiassa on 1,25 prosentin kaato. 79-metrisen rakennuksen käytävä laskee matkalla peräti 90 senttimetriä, minkä takia neste virtaa vauhdilla ”mäkeä alas” huuhtoen lannan mennessään.

Huuhtelu tehdään 1–2 kertaa vuorokaudessa.

Huuhteluvesi johdetaan navetan toisessa päässä olevaan kuiluun ja sieltä edelleen kaivoon, jossa lietelantaa sekoitetaan ja josta se pumpataan separaattorille.

Cri-Man SM260 Mini -separaattori puristaa lietteestä kuiva-aineen, joka varastoidaan kuivalantalaan. Lantalassa se saa kompostoitua vuoden päivät ja levitetään vasta sen jälkeen peltoon.

Separoinnilla erotettu neste pumpataan varastosäilöön käytettäväksi uudelleen lantakäytävän huuhteluun. Mikäli pumppu ei ole käytössä tai on huoltotauko, lietelanta ohjautuu automaattisesti varasäiliöön.

”Kun eläinmäärä on iso, varmistuksellakin pitää olla varmistus. Jos järjestelmä jostain syystä menisi epäkuntoon, lantakäytävän voi puhdistaa kuormaajalla”, isäntä perustelee.

Georges Fernandez UPP:stä on ollut mukana toteuttamassa Kari Mäkelän ja Seija Latvan navettatekniikkaa.

Lattialämmitys lehmälämmöllä

Lantakäytävä muistuttaa katukivetystä, sillä betoniin on uurrettu ruudukko. ”Kuviointi nopeuttaa käytävän kuivumista ja estää eläinten liukastumisia”, lannankäsittelyjärjestelmiä toimittava Georges Fernandez Ulvilan Pumppupalvelu Oy:stä (UPP) sanoo.

”Suomessa suositaan monesti perinteisiä ratkaisuja ja esimerkiksi huuhtelulaitteiston toimivuuteen saatetaan suhtautua epäillen ja kysyä, miten tämä toimii talvipakkasella. Järjestelmän pakkaskestävyydestä on saatu hyviä kokemuksia Pohjois-Italian vuoristoisilla alueilla, missä talvet ovat jopa Suomea kylmempiä”, Fernandez kuvaa.

Mäkelän navetta on järjestelmän referenssikohde Suomessa. Saman toimintaperiaatteen kasvattamoja on parhaillaan rakenteilla Pohjanmaalle.

Mäkelän navetassa lantakäytävän alla on lämpöputkisto, jossa kierrätetään lehmien makuupaikan kompostoituvasta lantapatterista talteenotettua lämpöenergiaa. Vaihtoehtoisesti lattialämmitys toimii hakkeella. ”Pystymme ajamaan maalämpöpumpun kautta joko lehmien tuottamaa lämpöä hakekeskukseen tai toisin päin hakelämpöä navettaan”, Mäkelä kertoo.

Navetan seinät ja katto on eristetty, ja lämpötila pysyy kireilläkin pakkasilla plussan puolella. Lattialämmityksellä varmistetaan se, ettei lantakäytävä kovilla pakkasillakaan muutu luistinradaksi. Lämmityksen ansiosta käytävä myös kuivuu nopeammin.

Lantakäytävän yläpäässä oleva luukku avautuu automaattisesti huuhtelun alkaessa. Tehokas pumppu puskee vettä käytävälle 15 kuutiota minuutissa, Georges Fernandez kertoo.

Lehmät kuin laitumella

Latva ja Mäkelä korostivat jo navetan suunnittelussa helppohoitoisuutta: työn pitää olla sujuvaa ja käsityöosuuden mahdollisimman vähäinen. Esimerkiksi makuuparsien kuivittaminen ja puhdistaminen on usein yhä käsityövaltaista ja siksi etsittiin toisenlainen ratkaisu.

”Meille eläinten hyvinvointi on ykkösasia ja siitä syystä emme halunneet rautakalusteita. Kuivikepohjainen makuupaikka muistuttaa laidunolosuhteita, sillä lehmät saavat valita vapaasti makuupaikkansa mieluisimman kaverinsa vierestä ilman että rautakaaret ahdistavat”, Seija Latva perustelee.

”Makuuparsilla varustetussa pihatossa tila käytetään tarkoin. Kolikolla on myös toinen puoli, sillä satapaikkaisessa pihatossa makuuparsia on sata eikä yhtään enempää”, Mäkelä huomauttaa.

Parrettomassa pihatossa on väljyyttä, ja sen vuoksi eläinmäärä voi vaihdella. Optimi tässä navetassa on noin sata lypsylehmää, mutta tarvittaessa määrää voidaan neliöiden puolesta kasvattaa jopa 170:een. Tosin silloin rajoittavaksi tekijäksi tulevat ruokintapöytäpaikat, sillä lukkoparsipaikkoja on 120”, Mäkelä kertoo.

Kompostoituva kuivikepohja makuualustana ei ole kovin laajalti käytössä lehmänavetoissa. Mäkelän tilalla ratkaisuun päädyttiin oman kokeilun rohkaisemana.

”Saimme idean yhdeltä opintomatkaltamme. Niinpä teimme vanhan pihaton saneerauksen yhteydessä lehmille kuivikepohjaisen, kompostoituvan makuupaikan ja näimme, miten hyvin lehmät viihtyivät siellä. Lehmät pysyivät myös puhtaina ja terveinä.”

Kuiviketta – purua, olkea ja vähän turvetta – lisätään lehmien makuuhuoneeseen säännöllisesti, sillä patja ohenee kompostoitumisen myötä. Massaa pitää sekoittaa, jotta kompostoituminen pääsee alkuun, ja säännöllisesti myös myöhemmin.

”Komposti kultivoidaan traktorilla kahdesti päivässä. Näin makuualusta pysyy puhtaampana ja palaminen on tehokasta, lisäksi säästetään kuivikkeessa. Navetta tyhjennetään kerran vuodessa”, pariskunta kertoo.

Kompostoituvan kuivalannan lämpötila nousee 50–60 asteeseen. Lämmön keruuta varten makuupaikan lattiaan on upotettu kaikkiaan 1,8 kilometriä mustaa muoviputkea.

Navetan oikealla puolella ovat makuualueet, vasemmalla ruokintakäytävä. Lantakäytävä on 3,5 metriä leveä.

Vikkelä kellarilypsyasema

Pihattorakennus on L-kirjaimen mallinen. Ällän sakarassa on hoitokarsinat, lypsyasema sekä muita tiloja. Lypsyasemalle vievän käytävän sivussa on sairas-, hoito- ja poikimakarsinat. Tilat on järjestelty niin, että poikimakarsinasta lehmä pääsee lypsyasemalle. Älyporttien avulla lehmän voi ohjata hoitokarsinaan siemennystä varten. Lehmillä on aktiivisuusmittarilla varustetut älypannat.

Lypsylle lehmät tulevat pihaton puolelta käytävää pitkin ensin kokoomatilaan, jossa ajolaite ohjaa lehmät asemalle. Kun kokomaatila tyhjenee, ajolaitteen puomi pudotetaan alas ja puomissa oleva kumiraappa siivoaa lannan kokoomatilan lattialta.

Mäkelän uuteen navettaan valittiin Pellon Groupin toimittama SAC SBS Industrial -takalypsyasema. ”Tehdasmalliksi kutsutun 10×10-paikkaisen aseman kapasiteetti on jopa 100 lehmää tunnissa. Eläinten tulo ja poistuminen asemalta on joutuisaa. Esimerkiksi kun viiden lehmän ryhmä on lypsetty, voidaan ne päästää ulos paineilmaohjatusta portista kerralla”, Mäkelä sanoo.

Asemamallin valinnassa painotettiin ergonomiaa ja työmukavuutta. Tekniikka on sijoitettu kellariin, aseman alle ja asema itsessään on lattian tasalla.

”Lypsyä ei meteli häiritse, sillä koneet saavat rauhassa pauhata kellarissa. Täällä asemalla kuuluu vain lypsimien iloinen laulanta”, Mäkelä kuvaa.

Lattian tasalla olevan aseman vuoksi lypsäjien ei tarvitse alinomaa kulkea rappusia kantaakseen esimerkiksi erottelumaitoa pois. Nostolattiaa voidaan säätää jokaiselle lypsäjälle sopivaksi. Lypsimien pesutelineet ovat käännettävissä ylös, jolloin lypsäjä pääsee lähelle lehmää ja työasento on luonteva.

Vaikka navetan lattia on vino, katto on suora. Vielä päällystämättömien seinien laudoista näkee korkoeron.

Viihtyisä ihmisille ja lehmille

Mäkelän navetta on 79 metriä pitkä ja 24 metriä leveä, valoharja kohoaa peräti kymmenen metrin korkeuteen. Navetan katto ja seinät ovat valkoiset, mikä tuo valoisuutta ja viihtyisyyttä rakennukseen. Valoharja on kiinteä ja ilmanvaihtoa varten katossa on hormit.

Navettakalusteiden hankinta on keskitetty Pellon Groupiin, joka on toimittanut lypsyaseman ruokintakioskit, älypannat, lukkoparret, hoitokarsinat, verhoseinät ja valaisimet. ”Valaisimiksi valitsimme Evo-Ledit, sillä vaijereihin kiinnitetyt valaisinkiskot voidaan veivillä laskea helposti alas puhdistusta varten”, Mäkelä tähdentää.

Navetan toisella sivulla on ruokintakäytävä ja rehu voidaan jakaa traktorilla tai pienkuormaajalla. Täysrehu annostellaan lehmille kioskeista.

Rakennuksessa on Termaterin katto ja päädyt, seinät ja betonitolpat ovat Vammalan Betonin valmistamat. Lantala, laakasiilo ja lietesäilöt ovat Mestarifarmilta. Lannankäsittelylaitteisto pumppuineen ja separaattoreineen on Ulvilan Pumppupalvelun (UPP) toimittama.

Navetan kustannusarvio on 1,2 miljoonaa. Isännän arvion mukaan se ylittynee 200 000 eurolla osin sen takia, että rakennesuunnittelun täydentyessä jouduttiin tekemään muun muassa tukevampia ankkurointeja ja asentamaan muun muassa tuulihakoja. Lisäkustannuksia aiheutui myös työmaan viivästymisestä.

”Hintalapussa näkyy uusi tekniikka. Huuhtelujärjestelmä separointi- ja lämmöntalteenottolaitteistoineen on raappajärjestelmää hintavampi, mutta hintaeroa kaventaa vähäisempi huolto- ja korjaustarve”, yrittäjät arvelevat.

Navetan päädyt olivat vielä joulukuussa keskeneräiset.

Vastoinkäymisten syksy

Mäkelän tilalla on maidontuotannon ohella myös naudanlihantuotantoa. Tällä hetkellä kasvattamossa on kolmisensataa sonnia ja hiehoa.

Vanhaan kunnostettuun parsinavettaan oli tarkoitus sijoittaa uuden navetan valmistuttua vasikkala. Se suunnitelma kariutui lokakuussa, kun raju tulipalo tuhosi vanhan navetan laitteistoineen ja koneineen täysin. Tulipalossa kuoli 23 lypsylehmää sekä yhdeksän vasikkaa. Isäntä sai viime tipassa pelastettua palavasta rakennuksesta vain yhden lehmän ja viisi vasikkaa.

Tulipalo oli valtava sokki, etenkin eläinten kuoleminen tulen keskelle otti koville ja valvotti öitä.

Kaikeksi onneksi parikymmentä lehmää oli lokakuun alussa vielä laitumella ja säästyi palolta. Ne saatiin sijoitettua naapurin navettaan siksi aikaa kunnes uusi navetta valmistuu.

Omassa kasvattamossa on 60 hiehoa varttumassa ja jo tiineet hiehot asustavat väliaikaisesti uudessa kuivalantalassa. Muutamalta lopettavalta tilalta ollaan ostamassa lisää eläimiä.

”Tänä syksynä on tuntunut, että kaikki menee vaikeimman kautta. Ensin työmaa seisahtui rakennesuunnitelmien myöhästymiseen, sitten tuli oli tuhota koko tilakeskuksen. Rehuvaraston hiiltynyt seinä muistuttaa, että vielä pahemminkin olisi voinut käydä”, Kari Mäkelä huokaa.

Arkkitehtipiirustus ja vastaava mestari hankittiin ProAgriasta. Sen kautta piti tulla myös rakennesuunnittelu eräältä insinööritoimistolta. Aikataulu venyi ja venyi, kirvesmiesporukka oli vajaatyöllistettynä ja he kävivät välillä tekemässä muualla pienempiä hommia. Lopulta rakennesuunnitelmat tulivat lähes kolme kuukautta myöhässä ja vielä senkin jälkeen suunnittelija teki useita täydennyksiä.

”Välillä työmaalla oltiin sormi suussa, mitä rakennekuvaversiota pitää noudattaa. Onneksi Rakennusliike Arvo Uibopuun porukka on osaava ja pitkämielinen”, Mäkelä kiittää.

Nyt ollaan jo voiton puolella, sillä viimeiset valut tehtiin joulukuun alussa, lypsyasema on asennettu ja viimeistelytöitä tehdään kovaa vauhtia. Tammikuussa lehmät pääsevät muuttamaan uuteen, moderniin kotiinsa.